Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Thursday, July 30, 2009

Lesungen im Oktober








Wiepersdorf, So, 11. Okt. 15 Uhr, Schloss: Poesielesung mit Rita Dahl, Katariina Vuorinen und Risto Oikarinen (Finnland), Moderation Martin Jankowski.

Berlin, Mo, 12. Okt. 19 Uhr, Finnland Institut: Poesielesung mit Rita Dahl, Katariina Vuorinen und Risto Oikarinen (Finnland), Moderation Martin Jankowski.

Weimar, Di, 13. Okt. 20 Uhr: Poesielesung mit Rita Dahl, Katariina Vuorinen und Risto Oikarinen (Finnland), Moderation Martin Jankowski.

Greifswald, Mi, 14. Okt. 20 Uhr: Poesielesung mit Rita Dahl, Katariina Vuorinen und Risto Oikarinen (Finnland), Moderation Martin Jankowski

I forgot to tell, that I was nominated as a candidate for Orient-Occident Grand Prize (for arts) in Curtea de Arges -poetry festival in Romania because of interartistic activity.

Here are several fotos either from the surroundings and nearby villages of Wiepersdorf, or from the immediate surroundings of our little castle, which can be sometimes seen as a kind of "voluntary prison" (with full board though, and company).

Saturday, July 25, 2009

Warsaw Bikini

Warsaw Bikini
(tweaking after Sandra Simons: A Poem for David Schubert)

Stranger, may I have your hand or a mirror, dear, may I have a word
of advice?
In case you allow me your hand, it would lead my car through
this dark city in the wilderness of the neon lights without I
having to wonder, where am I, who is behind this wheel, and where
is temporarily rented car going. If you would give me your hand, I would
be found in my mirror, torn down to pieces of paper where I wrote
some unlucky notes of my journey to underground school
of love led by poets like Sylvia Plath or Dorothy Parker. In the end
of this dark street there may be only oven waiting, but meanwhile,
drive well, and fast, do not look behind, and in any case of accident, do not
ask for advice. Advice is meant only for those who are not willing to drive
a car at all, who neglect teachings of underground school and live in a tent
on a highway, where my car soon passes by.

Monday, July 20, 2009

Runoilijahovi Curtea de Argesissa







L´ambassaditce universelle de Paix hymyili joka käänteessä, koska niin universaalilähettilään viesti ymmärretään vaikka hän itse puhuisi vain yhtä kieltä. Rauha on vapaina lentävät linnut, jotka valitsevat lentosuuntansa itse, rauha ovat ne jotka ovat lentäneet maahan, jossa koirat kulkevat itsenäisesti ilman omistajaa ja opettelevat uudenlaista itsenäisyyttä. Rauha ovat ihmiset, jotka ovat lentäneet tänne idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä. Mutta kenelle on suurin tuoli? Puukirjan kirjoittajalle tietenkin. Hän on Runoilijajumalattaremme, jota palvomme kaikki nämä päivät taukoamatta ja jonka nimeä toistamme kuin jumalamme nimeä.

Ceaucescun palatsissa on seitsemän alaspäin menevää kerrosta, ja useita kerroksia ylöspäinkin. Meidän palatsimme on huomattavasti pienempi, mutta sen tunnistaa silti palatsiksi. Palatseissa kunniapaikat ovat kaksi kertaa suuremman kokoisia kuin muiden osallistujien tuolit. Kuningas on tällä kertaa pieni, kumarassa kulkeva viiksekäs vanha mies, joka on kuuluisan puukirjan kirjoittajan puoliso. Hän ja hänen vaimonsa esiintyvät meille päivittäin lukien pitkiä ansioluetteloita, joissa kerrotaan teokset, palkinnot, luottamustoimet. Kuningatar on puukirjan kirjoittaja, vaimo, jonka runoutta on saatava yhä uusille kielille. Hän on tämän avioparin aivot, liikeyrityksen toimitusjohtaja, jonka salainen tragedia paljastuu vasta lopussa. Joka ilta he istuvat runoilijahovin edessä lukemassa pitkiä ansioluetteloita, ja koska olemme ainakin tällä kertaa runoilijoita, jotka ovat kuin lapsia, me kuuntelemme kuuliaisesti pieni hymynvire suupielillä.

Satakieli laulaa eräänä iltana runoilijahoville. Bellini, Verdi, Händel ja Granados asettuvat sisääni ja vaativat päästä ulos toisenlaisessa muodossa. Ne ovat runo, jonka annan kaikille ystävilleni, jotka ovat tulleet tänne etelästä, pohjoisesta, idästä ja lännestä. Yhdessä olemme kyyhkynen, joka lentää kohti kotimaatansa, mutta aina ohi. Annan runoilijahoville lahjaksi lahjan, joka on suotu minulle. Annan sen monena iltana viikon aikana, ja se ilahduttaa useita. Koti-ikävän voi jakaa kaikkien kanssa, ja niin taakasta tulee siedettävämpi.

Koska olemme runoilijoita meitä syötetään ja juotetaan joka ilta hotellissa, pormestarin vastaanotolla, oman tahtomme mukaisesti häissä, me tanssimme missä tanssimme, keskellä häävieraita, ja osa meistä ei tanssi koskaan, mutta juo sitäkin enemmän tsuikaa, paikallista luumuviinaa. Maamme voisi olla yhtä hyvin Neptunus, mutta se on tällä kertaa Iran, Meksiko, Belgia, Marokko, Jordania, Israel, Espanja, Georgia, Norja. Hotellin öisellä terassilla ulvovat vain koirat ja me, kumpikin oman rotunsa edustajia, ja yö päättyy runoilijoiden eduksi. Kello viideltä aamulla sammuu sitkeimmänkin runoilijan puhti.

Hissit vievät runoilijat omiin kerroksiinsa tunkkaisiin hotellihuoneisiin, joissa ilma ei kierrä. Kanadan mielestä hänen huoneensa on turhan yksinäinen, ja hän haluaisi naisrunoilijan jakamaan sen, mutta naisrunoilija ei halua Kanadaan, vaan Meksikoon. Naisrunoilijat eivät muutenkaan käynnisty napista, kuten miehet; heidän vertauskuvansa kurottavat avaruuteen, kun miehet ovat vielä turvallisesti kiinni maassa ja maallisissa asioissa.

Thursday, July 16, 2009

Wagneriaaninen ohjelmisto

Christian Sabau mainitsee artikkelissaan konserttini Romanian Curtea de Arges -festivaalilla. No, Sebben Crudele, Bellini, Granados, Verdin arietta ja Handel eivat nyt ehka ole ihan viela Wagneriaanista ohjelmistoa.

Pe langa poezie a fost aplaudata si vocea poetei finlandeze Rita Dahl cu nuante metalizate (foarte buna pentru un repertoriu wagnerian), luptatoare pentru drepturile femeilor africane si asiatice si traducatoare din mai multe limbi.

Lesung im Sommerfest von Schloss Wiepersdorf

Sommerfest So 19.07.09
Bildende Kunst, Literatur, Musik



Er�ffnung Stipendiatenausstellung 13 Uhr
Nicole Ahland, Miko Alexsi Huumonen, Sebastian Heinen,Lukas Kramer,Martin G. Schmid

Performance 15 Uhr
"Menschensynthesizer" von Martin G. Schmid

Lesung
Rita Dahl, Massum Faryar, Kerstin Kempker, Marcus Roloff, Kathrin Schmidt

Musik
Peter Köszeghy - Callot Figuren für Flöte Solo mit Bettina Junge, Jakub Sarwas - Neues Werk



Shuttle
Zum Sommerfest ab Bahnhof Jüterbog um 12.05 Uhr und um 13.05 Uhr, jeweils nach Ankunft des Regionalexpress aus Berlin/Stralsund.
Rückfahrten zum Bahnhof Jüterbog mit dem Shuttle um 17.10 Uhr und um 18.10 Uhr zum Regionalexpress nach Berlin/Stralsund.

Anfahrt
80 km�s�dlich von Berlin.
Von der B 102 aus Richtung Dahme/Luckau in Nonnendorf links abbiegen.
Von der B 102 aus Richtung J üterbog hinter Werbig rechts abbiegen nach Reinsdorf, Schönewalde.
http://www.schloss-wiepersdorf.de/typo3temp/pics/c3c0124586.jpg



Eintritt�
5 Euro, ermäßigt 3 Euro



Schloss Wiepersdorf
Bettina-von-Arnim-Str. 13
14913 Wiepersdorf
Germany
Tel. 03 37 46/6 99-0
Fax 03 37 46/6 99-19
info@schloss-wiepersdorf.de
www.schloss-wiepersdorf.de

Die Zeitungen über unsere Sommerfest (mit 600 Besuchere!):

Märkische Allgemeine

Märkische Allgemeine

"Die finnische Lyrikerin Rita Dahl las in ihrer Muttersprache zwei Texte voller Melancholie. Die Berliner Schriftstellerin Katrin Schmidt trug Stefan Mosters Übersetzungen dieser Werke sowie weitere an den Portugiesen Fernando Pessoa erinnernde Gedichte Dahls vor."

„Suomalainen runoilija Rita Dahl luki äidinkielellään kaksi täynnä melankoliaa olevaa tekstiä. Berliiniläinen kirjailija Kathrin Schmidt esitti Stefan Mosterin Dahlin portugalilaisesta runoilija Fernando Pessoasta kertovat runot Stefan Mosterin käännöksinä.“

Monday, July 06, 2009

Poesifestival in Berlin




Runsaudensarven kaltainen Berliinin kymmenes Poesifestival on ohi. Lähes kahden viikon aikana kuultiin runoilijoita ympäri maailmaa, muun muassa Etelä-Afrikasta, Yhdysvalloista ja Puolasta. Ohjelma oli "oppimistarkoitusta" varten hyvin suunniteltu: ne käynnistettiin keskusteluilla, joissa sukellettiin runoilijoiden näkemyksiin kielestä, runoudesta, yhteiskunnasta ja maailmasta. Keskusteluita seurasivat luentatilaisuudet, joissa runoilijat saivat todistaa kertomansa todeksi tai valheeksi.

Festivaalin henkilökohtaisia kohokohtia olivat eteläafrikkalaiset runoilijat tai Spoken Word-artistit, jotka eivät ole runoilijoita perinteisessä "sanataide"-merkityksessä, mutta jotka silti ottvat ehdottomasti yleisönsä. Eteläafrikkalaiset Spoken Word -artistit Iain Gregory Robinson a.k.a. Ewok ja Kgafela og Magogodi olivat molemmat täynnä energiaa ja raivoa, joka kohdistui maan ja maailman mätiin poliitikkoihin ja poliittisiin instituutioihin, kuten Maailmanpankkiin - uuskolonialismiin, joka ei ole ottanut loppuakseen. Sosiaaliset ongelmat, AIDS, köyhyys, rikollisuus, vähemmistöjen asema, kuuluivat välillä hip hop -artisteja muistuttavien eteläafrikkalaisten teksteissä.

Philippa Yaa de Villiers oli ainoa eteläafrikkalainen naisrunoilija. Hänen runonsa kertovat muun muassa siitä, millaista on kasvaa transrodullisena lapsena Etelä-Afrikassa. De Villiers on myös aktivisti; hän on auttanut väkivallan uhriksi joutuneita naisia löytämään jälleen oman ihmisarvonsa, voimautumaan. Eteläafrikkalaiset runoilijat olivat yhtä mieltä siitä, että maan kulttuurinen keskus on Johannesburg, jonne lopulta kaikkien tiet vievät kaupungin kaikista ongelmista huolimatta. Yli 70-vuotias runoilijakonkari Keorapetse Kgositsile kertoi yrityksistään irtaantua Johannesburgista, jotka eivät johtaneet mihinkään - palattava oli. Magogodi kertoi odysseiastaan halki Johannesburgin eri kaupunginosien, jotka opettivat hänet tutustumaan eri alakulttuureihin. Kaupungin monet ristiriitaisuudet saivat silti runoilijat jäämään sinne ja vahvistivat omaa haluani päästä Etelä-Afrikkaan jonakin päivänä.

Afrikkalaisten runoilijoiden konkareihin kuului malawilainen Jack Mapanje, joka runojensa lisäksi muistetaan sitä, että Malawin hallitus vangitsi hänet vuonna 1987 ilman oikeudenkäyntiä. Tapahtuma käynnisti kansainvälisen protestirintaman, johon kuuluivat muun muassa Harold Pinter ja Wole Soyinka. Nuorinta, kasvavaa afrikkalaiskirjailijapolvea edusti sambialainen Moffat Moyo, joka on vieraillut jokunen vuosi sitten Suomessakin. Moyo oli ladannut esitykseensä yleisön toivomaa "eksotiikkaa" tanssimalla koran ja bangorumpujen tahtiin.

Erinomaisiksi Spoken Word -artisteiksi paljastuivat hispaano-englanti-you name it -kieliä esityksessään hyödyntänyt Edwin Torres ja nubialaismenneisyyteensä viitannut Saul Williams, joka rinnastui lavalla lähinnä johonkin räjähtävään, dynamiittiin. Filosofiasta tohtoriksi väitelleen, erinomaisen sanavalmiin Williamsin esitys oli dramaturgisesti oivallisesti rakennettu forte- ja piano -jaksoihin, ja hän tiesi, miten vedota yleisöön. Niinpä hän kertoi ymmärtävänsä muun muassa erilaisia riippuvuuksia, vaikka hänellä itsellään ei ole sellaiseen aikaa kahden lapsen isänä. Williamsin nokkelin retorinen veto oli kenties tarina opettajasta, joka oli salaa lähettänyt hänen esseensä kilpailemaan jatko-opiskelupaikasta. Williamsin ilo oli melkoinen, kun hän kuuli saaneensa opiskelupaikan, ja Michael Jacksonin kustantaneen kyseiset stipendit! Jackson maksoi siis hänen kalliin koulutuksensa.

Monen kulttuurin rajalla kasvaminen yhdisti useita festivaalin vieraita. Navajo-intiaanien jälkeläinen Sherwin Bitsui kertoi oman kielensä olevan sekoitus oman yhteisönsä ja "virallisen Amerikan" kieliä. Myös Rita Dove oli oppinut luovimaan kahden todellisuuden välissä sujuvasti. Dove oli festivaalin "suurin" nimi ja sympaattinen tuttavuus. Tuskin kovinkaan moni uskoi Doven sanoja, kun hän kertoi olevansa ujo ihminen, jolle lukeminen ja kirjoittaminen on tarjonnut pakopaikan, sellaisella itsevarmuudella ja sujuvuudella Dove näkemyksiään esitti.

Festivaalin kohokohtiin kuului australialaisen Les Murrayn 650-sivuisen suureepoksen Freddy Neptunen dramatisoitu versio. Päähenkilö, Australiassa asuva, saksalaissyntyinen Freddy B. ja useat muut kertojat matkustavat mammuttimaisessa eepoksessa historian, aikojen ja paikkojen läpi. Teoksen alussa esitetään Adornon kuuluisa teesi "onko runouden kirjoittaminen Auschwitzin jälkeen turhaa. Freddy ja muut kertojat taistelevat "toiseuden" tunteesta kohti itsen hyväksymistä sellaisenaan, kaikkine "outouksineen". Taustalla vilahtavat monet kansallisuudet ja historian tapahtumat ensimmäisestä toiseen maailmansotaan. Teoksen keskeinen motiivi on armenialaisten naisten polttaminen, johon palataan useasti. Freddyn odysseiaan kuuluu myös oman kielen kartoittaminen. Hänen kielessään on paljon vaikutteita New South Walesin murteesta.