Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Wednesday, April 29, 2009

Googlen kaikkivoipaisuuden vastustamisesta

Googlen kaikkivoipaisuuden vastustamisesta

Kirjailijat tekevät juuri nyt tärkeitä päätöksiä, aivan kuten toimittajat, joiden kaikkia tekijänoikeuksia suuri mediatalo hamuaa itselleen ajan tappiin saakka.

Kirjailijoita koskettaa Googlen sovintosopimus, johon pitää liittyä tai olla liittymättä 5.5. mennessä. Liittyminen on mahdollista myöhemminkin, mutta yhtiö kertoo, etteivät myöhemmin liittyneet kenties pääse nauttimaan kaikista eduista, joille heti liittyneille suodaan. Ulkopuolelle jättäytynyt joutuu mahdollisia puuttuvia maksusuorituksia hakiessaan turvautumaan yhdysvaltalaiseen tuomioistuimeen ja maksamaan tietysti omat oikeudenkäyntikulunsa. Liittyminen on saatu kuulostamaan houkuttavammalta (kuka tietää, kenties valheinkin?), mutta oma päätökseni on silti se, etten liity sovintosopimukseen.

Google saisi oikeuden digitoida ennen 1/2009 ilmestyneet loppuunmyydyt kirjat eli teokset ja mahdollisesti jälleenmyydä teosta eteenpäin kaupallisille tahoille. Tekijä saisi kertamaksuna 63 euroa, ja ilmeisesti joitakin lisäkorvauksia, jos digitoituja teoksia ostettaisiin. Tekijän pitää kuitenkin itse aktiivisesti vaatia suorituksia, 2/2009 lähtien jokainen päättää kirja kerrallaan, antaako teoksen digitoitavaksi vai ei. Google-digitointi koskee lähinnä kaunokirjallisuutta, ei niinkään faktaa.

Suomalaisten kirjailijoiden suomeksi kirjoitettuja teoksia tuskin hingutaan palvelun kautta, mutta kysymys on periaatteellisesti tärkeä ilmeisesti myös tekijänoikeuden kannalta. Jos luovuttaa oikeuden teoksensa digitointiin, missä määrin samalla luovuttaa omia tekijänoikeuksiaan monikansalliselle tietotekniikkayritykselle?

Entä missä määrin mediatalojen tekijänoikeusvaatimuksilla on yhteyttä Googlen toimiin - onko kyse rakenteellisesta muutoksesta, jota kannattavat sekä liikeyritykset että hallitukset? Jos ryhtyisin salaliittoteorioiden kannattajaksi, kysyisin: missä nämä salaiset sopimukset solmitaan?

Lisäpointtini ei:n sanomisen tärkeydestä liittyvät yrityksen yhteiskuntavastuuseen, tai siis Googlen yhteiskuntavastuuttomaan toimintaan monissa maissa. Yhtiöhän on muiden hakukoneiden lailla tukemassa Kiinan valtion Internetsensuurin toimintaa. Sensuuri toimii Golden Shield -palomuurin avulla. Hakukoneeseen on ohjelmoitu "musta lista" kielletyistä sanoista. Näitä käyttäviä toimittajia, kirjailijoita ja bloggaajia pyydystetään ja heitetään vankilaan vuosiksi mielipiteenvapautensa harjoittamisesta.

Lisäksi muistamme uutisista, että Google osti Stora Enson hylkäämät tilat Summasta 40 miljoonalla eurolla ja aikoo rakentaa sinne tietotekniikkakeskuksen. Stora Enso hylkäsi tilat, koska yhtiö aloittaa muutamaa tuhatta työntekijää koskevat YT-neuvottelut.

Yllä olen esittänyt sopimuksen yhteiskuntavastuullisuutta koskevia pointteja ja jättänyt konkreettisten vaikutusten miettimisen vähemmälle. Jos et halua välillisestikään kannattaa tällaista epäeettistä toimintaa, otat kantaa jättämättä allekirjoittamatta. Suuret monikansalliset yhtiöt ovat lähes mahdottomia "vihollisia", moderneja smithiläisiä "näkymättömiä käsiä", ja tämä on ainoa tapa jolla voit sanoa "ei" toiminnalle.

Edit. Helsingin Sanomat aiheesta:

Tuomari lykkäsi Googlen kirjasopimuksen takarajaa neljällä kuukaudella

Yhdysvaltalainen tuomioistuin on antanut kirjailijoille neljä kuukautta lisäaikaa jättäytyä Googlen kirjasopimuksen ulkopuolelle.

Samaan aikaan Yhdysvaltain viranomaiset ovat aloittaneet tutkinnan, rikkooko ryhmäkanteen ratkaisuehdotus kartellilakeja. On mahdollista, että Google saisi sopimuksen myötä liian määräävän aseman ja yksinoikeuden vapaasti levitettävissä olevien kirjojen oikeuksiin.

Monday, April 27, 2009

Reilua meininkiä Anno Domini 2009

En näköjään pääse eroon PENistä. Koska olen aloittanut avoimella ja totuutta puolustavalla linjalla, johon kuuluu myös epämukavien totuuksien paljastaminen, mennään samaan tyyliin hamaan loppuun asti.

Kävin tänään Ulkoministeriön Ihmisoikeusasioiden Neuvottelukunnan IONK:in Talous ja ihmisoikeudet -seminaarissa. Mielenkiintoisia puheenvuoroja, joista myöhemmin. Jarkko Tontti tuli väliajalla kertomaan minulle, etten ole enää IONK:in varajäsen. Ikään kuin tämä ei olisi vielä riittänyt, hän kävi vielä toistamiseen kahvijonossa sanomassa: "Sinun ei kannata tulla näihin tilaisuuksiin enää." Uhkailua?

Sellaista. Arvatkaa, ovatko kysyneet minulta mitään? No eivät. Arvatkaa toisen kerran, onko minulle kerrottu "potkuista"? Ei ole. IONK-jäsenyydet ovat määräaikaisia ja oman jäsenyyteni alkoi vuoden 2008 alussa ja sen oli määrä kestää vuoden 2010 loppuun asti. Demokraattisesti osallistaen päättivät toisin. Reilu meininki! Kohtuullista olisi ollut kysyä päätöksen kohteelta asiasta, puhumattakaan aiheesta tiedottamisesta.

TODELLISIA syitä erottamiseen tuskin julkisesti ääneen kerrotaan, jonkinlaisena tekosyynä voi pitää sitä, että en ole käynyt kokouksissa paljon. Mutta eivät olleet edellisetkään IONK-edustajat. Joka tapauksessa demokratian vähimmäisvaatimuksiin kuuluu kysyä päätöksen kohteelta hänen mielipidettään. Kausi on sentään vasta puolivälissä.

Yritys saada minut sekä näyttämään että tuntemaan oloni rikolliseksi on maksimaalinen. Valitettavasti luonteeni on sellainen, että mitä enemmän epäoikeudenmukaisuutta kohtaan, sitä kauheammin puolustan oikeudenmukaisuutta.

Ennen joulua samainen Tontti lähestyi Suomen PENin johtokuntaa kirjeellä, joka oli hänen siihen mennessä ainoa yhteydenottonsa IONK:in tiimoilta. PENillä oli siis ko. elimessä edustajanaan jäsen, joka ei ollut kertaakaan käynyt johtokunnan kokouksessa kertomassa, mitä siellä tapahtuu ja mitä asioita käsitellään. No, kun käsiteltiin ihmisoikeuspoliittista selontekoa, hän katsoi aiheekseen kirjoittaa ensimmäisen viestin vuoden kuluttua nimityksensä alkamisesta.

Viestissään hän syyttää minua "oudohkosta puheenvuorosta", jossa olen kertonut IONKin jäsenille keskiaasialaisten kirjailijoiden viikon kuluttua tapahtuvasta vierailusta Suomessa ja siinä yhteydessä julkistettavasta antologiasta. Paikalla tapaamisessa oli Keski-Aasiasta kiinnostunut ihmisoikeuslähettiläs Kahiluoto, joten huomautus on ollut mitä asiallisin.

Tontti puhuu joistakin tuhahduksista. Epäilemättä ne ovat tulleet hänen omasta nenästään.

Eipä tämä vielä mitään. Tontti toivoi viestissään myös, että PEN-johtokunta ja jäsenistö olisi pitänyt saada ymmärtämään minun "epävakauteni". Jessus sentään.

Minun olisi pitänyt tuolloin ehdottaa Tontille potkuja IONK-jäsenyydestä. Eri asia on, olisivatko menneet läpi, epäilen, kuten nykyään vähän kaikkea, mutta ehdotus olisi pitänyt tehdä periaatteesta.

Tontin viestistä:

"Kokouksessa oli paikalla myös varajäseneni Rita Dahl. Hän onnistui tapansa
> mukaan aiheuttamaan kiusallisen tilanteen järjestön kannalta käyttämällä
> kokouksessa lopuksi oudohkon puheenvuoron jossa mainosti jotain
> joulukuussa järjestämäänsä tilaisuutta. Asia ei mitenkään liittynyt
> kokouksessa käsiteltyihin aiheisiin ja aiheutti vaivautuneita katseita ja
> tuhahduksia. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Dahl on antanut oudon
> vaikutelman itsestään IONK:ssa.
>
> Olisi erittäin tärkeää saada Penin jäsenistö ja myös johtokunta
> ymmärtämään että Rita Dahlin epävakaudesta kertovat toimintatavat
> vaarantavat koko järjestön uskottavuuden. Taannoinen postittelu
> jäsenistölle kertoo toki jo paljon; ja hänen yhteistyönsä Hands of
> Venezuela -tyyppisten järjestöjen kanssa joka myös vaarantaa Penin maineen
> uskottavana ihmisoikeustoimijana.
>
> Ystävällisesti
> Jarkko T.

Julkaisematon vastine Mallisen koplalle Turun Sanomien kirjoitukseen

Julkaisematon vastine Mallisen koplalle
Konseptisuunnittelua

Jukka Mallisen ja Ville Ropposen 22.4.2009 julkaistu "Vääriä väitteitä" sisälsi monia vääriä väitteitä, jotka vaativat oikaisua. Kiilan sihteeri Jaakko Vasankari otti minuun yhteyttä Facebookin kautta kysyen esiintyjiä ko. matineaan. Vasankari oli ilmeisesti luullut minua PENin puheenjohtajaksi, mutta ei kertonut väärästä luulostaan tässä vaiheessa. Välitin viestin johtokunnalle ja ehdotin Roxanaa. Ehdotusta kannatettiin. Mitään ”uittamista” ei tapahtunut.

Olen esiintynyt itse useissa PEN-tilaisuuksissa, aivan kuten Mallinen, joka on ollut hyperaktiivinen. Tämä on normaalia järjestöissä: aktiivisuus kasaantuu joidenkin harteille. Crisólogolle PEN-esiintyminen olisi ollut ensimmäinen.

Mallinen ja Ropponen – tuo erottamaton aisapari - suunnittelivat ”itsenäisyysillan” konseptin kahdestaan, eikä PENin johtokunnalla ollut mahdollisuutta osallistua valmisteluun. Tieto ”konseptista” tuli vasta jälkeenpäin. Demokratia loisti poissaolollaan tämänkin illan suunnittelussa.

Roxana esiintyi Suomen PENin 80-vuotisjuhlassa, koska juhlatyöryhmä Elisabeth Nordgren ja allekirjoittanut hänet siihen pyysivät. Puheenjohtaja Mallinen ei osallistunut työryhmän suunnitteluun lainkaan eikä hän tiennyt Roxanan tulosta seminaariin.

PENiä muistellessa on muuten hyödyllistä tietää Suomen PENin perustamisvuosi: 1928. Siitä tuli viime vuonna kuluneeksi 80 vuotta, ei 85 vuotta.

Mitään kampanjaa PENiä vastaan ei aloitettu. Mallinen sen sijaan rekrytoi lukuisia johtokunnan sisä- ja ulkopuolisia jäseniä laatimaan erilaisia minuun kohdistuneita solvausviestejä.

Muutamat kansalaisjärjestöt ottivat kantaa sekä minun että Roxanan sananvapauden puolesta. Tähän niillä on vapaassa kansalaisyhteiskunnassa täysi lupa - ellei Mallinen halua kieltää häneen kohdistuvaa epätoivottua julkisuutta? Valitettavasti julkisuus on kuitenkin kontrolloimaton voima.

Mallinen on uskalias mies. Vuosikokouskutsusta ja sitä ennen laajalla rintamalla ihmisille lähetetyistä äänestysohjeista ja viimeistään vuosikokouskäyttäytymisestä se selvisi. Nimitykset ”järjestögangsteri”, ”grafomaani” antavat olennaisen luonnetodistuksen. Ne tekevät sen itse.

Rita Dahl, kirjailija, toimittaja, VTM, FM, Suomen PENin varapuheenjohtaja 2006-2009

Nyt alkaa riittää tästä aiheesta, joka on perinpohjin selvitetty osaltani. Palaan, jos kopla antaa pahasti aihetta.

Saturday, April 25, 2009

Alustus Suomen Sosiaalifoorumin Kenen media? Mikä media -keskustelussa 25.4.2009

Alustus Suomen Sosiaalifoorumin Kenen media? Mikä media -keskustelussa 25.4.2009

Marginaalissa ja ”marginaaliin sysätyissä tai siellä vapaaehtoisesti majailevissa kylähulluissa” piilee kansakunnan tulevaisuus. Tätä mieltä oli asianajaja Matti Wuori muutama vuosi sitten Pressiklubilla PENin järjestämässä keskustelutilaisuudessa.

Minäkin olen marginaalissa vapaaehtoisesti, en ”syrjään sysättynä”, enkä missään nimessä syrjässä, vaan tapahtumien keskellä. Marginaali tarjoaa minulle tarvitsemani vapauden. Minulla on useita kustantamoita. Mielenkiinnon kohteeni ovat aivan liian moninaiset ja epäkaupalliset, jotta voisin edes kuvitella sijoittuvani ”valtavirtaan”. Marginaali on oivallinen tarkkailupaikka, josta näkee selvemmin ”keskustaan”. Syrjästä näkee senkin, että siltä, joka mainostaa olevansa keskellä, jää monia aiheita näkemättä, koska ne eivät edistä kaupan päämääriä. Monesti näillä aiheilla on tekemistä esimerkiksi ihmisoikeuksien kanssa.

Suomettuminen on ilmiö, joka ulottuu kaikenlaiseen mielipiteenilmaisuun mediaan tallennetusta epäviralliseen nettikeskusteluun, eikä se ole vain suomalaisen valtionjohdon yksinoikeus. Kekkonen on kuollut, mutta kekkoslaisuus elää vielä vahvana ja sillä on monia arvovaltaisissa asemassa olevia kannattajia myös kulttuuripiireissä. Suomettumisen hämähäkkejä on alettu kaivaa esiin poteroistaan, paitsi etteivät ne lymyä, vaan ovat avoimesti kaiken toiminnan keskiössä.

”Totuuksien moniarvoisuus” voi joutua uhatuksi myös niinkin erikoisessa paikassa kuin sananvapausjärjestössä. Koin tämän itse huimassa ajojahdissa, joka käynnistyi viime syksynä perulaisrunoilija Roxana Crisólogon lähetettyä Suomen PENille julkisen kirjeen, jossa hän kysyi, miksi pj. Jukka Mallinen ei ollut hyväksynyt Roxanaa esiintyjäksi itsenäisyyspäivän matineaan. Mallinen ilmoitti halunneensa matineaan ”suomalaista kärkirunoutta”. Roxanan kirjeestä kehkeytyi kirjelmöinti, johon osallistui PEN-johtokunnan jäseniä ja ulkopuolisia ihmisiä. Selväksi kävi, ettei minulla ei olisi saanut olla epätoivottuja mielipiteitä ainakaan Venäjästä eikä Venezuelasta. Myös Roxanan Venezuela-kannat olivat kovan tivauksen kohteena viime syksystä lähtien. Nurinkurista oli se, että yhtäkkiä kansallisuusaatetta puolusti sellainen ihminen, joka aiemmin oli korostanut avantgarde-henkisyyttään ja ystävyyttään venäläisten kulttuuriradikaalien kanssa. Matkan varrella nähtiin useasti kuinka johdonmukaisuus oli kadoksissa argumentaatiosta. Useat järjestöt ottivat kantaa sekä Roxanan että minun sananvapauteni puolesta.

Eräässä blogiini tulleessa kommentissa minua kiellettiin kirjoittamasta Venäjästä. Kokiko joku yksinoikeutensa olevan uhattuna? Mistä näissä kielloissa oikein oli kysymys? Absurdi ajojahti huipentui digikustantamo ntamon antamiin potkuihin. (No, en sinänsä ollut edes palkkalistoilla.) Syyksi ilmoitettiin ”minun aloittamani ajojahti”. Media vaikeni tapahtumista, tai kuunteli vain yhden osapuolen vääristettyjä kantoja.

Mediassa ”money talks” – myyntiluvut ja levikki ratkaisevat. Samalla kulttuurisivujen anti köyhtyy ja viihteellistyy. Vakavan kulttuurijournalismin ystävät, toimittajat, saavat tuottaa sitä pöytälaatikkoihinsa tai muihin marginaalisiin kirjajulkaisuihinsa. Mutta lukevathan he ainakin itseään – ja ehkä pari muutakin lukijaa löytyy? Siihen täytyy olla luottaa. Amerikkalaiset ovat luottaneet siihen jo useiden vuosikymmenien ajan. Amerikassa kekseliäin ja uutta luovin runous ilmestyy lähes säännöstään pieniltä nyrkkipajoilta, ei suurilta kustantamoilta. Kirjallisuusinstituutiomme ovat lähtökohtaisesti toisenlaiset. Suomalainen kirjallisuus uudistuu yleensä vähintään vuosikymmeniä kansainvälisestä kehityksestä jäljessä.

Mediaomistus keskittyy niin kolmansissa kuin länsimaissa. Sanoma-WSOY hankkii lehtiä itänaapurista, entuudestaan suuret yhdistyvät toisiinsa, pienet kuolevat. Pienenä on ylipäätään vaikea olla, ainakin taloudellisesti muttei ehkä henkisesti. Täydellisiä tekijänoikeuksia – freelancereiden ja vakituisten – aletaan vaatia yhä ponnekkaammin. Tätä merkitsee globalisaation täydellinen omistautuminen työlle ja työnantajalle. Työntekijältä viedään hänen ainoa todellinen kauttatavaransa, pää oma.

Lama kaventaa automaattisesti sananvapautta, koska resurssien kaventuminen kostautuu ns. marginaalisille, ei-kaupallisille ideoille. Yleisön ulottumattomiin jäävät sellaiset aiheet kuin monikansallisten yritysten yhteiskuntavastuu ja etiikka, (valta)kriittisten toimittajien äänet ja ajatukset ja monet muut aiheet, jotka eivät ole tarpeeksi levikkiseksikkäitä.

Tietoverkoissa on tulevaisuus, koska ne mahdollistavat yt-neuvottelut, lomautukset ja lopulta potkut. Näin on käynyt muun muassa Kansan Uutisille, jonka paperiversio lakkasi ilmestymästä. Viikkolehti sentään jäi. Uusi Suomikin, jonka itse muistan 80-luvulta poikkeuksellisen laadukkaista kulttuurisivuista, alkoi ilmestyä verkossa joitakin vuosia sitten. Voima on suunnitellut oman verkkoversionsa.

Verkossa on myös kustannussäästöihin uskovan kvartaalikapitalismin tulevaisuus. Sitä voi ylläpitää niukoin työvoimaresurssein. Se on paljon nopeampi kuin painettu lehti. Verkon avulla lukijavolyymit voivat kasvaa satakertaisiksi. Verkkojulkaisut keventävät myös jokaisen kansalaisen ekologista jalanjälkeä: niihin ei kulu paperia, tuota hyvinvointivaltioiden ylellisyystuotetta, jota kulutamme lähes satakertaisen määrän jokaista kansalaista kohden verrattuna kolmansiin maihin.

Verkoissa on vihoviimeiseksi radikaalin kirjallisuuden tulevaisuus. Monet runoilijat pitävät verkkoa eräänlaisena työpäiväkirjanaan, jonne merkitsevät työstämänsä tekstit. Jokaisella blogilla on oma profiilinsa. Joku esittelee työtään laajasti käännöksistä omaan kaunoon, toinen pysyttelee vain omissa runoluonnoksissaan, kolmannella on tekstien lisäksi verkossa visuaalista ja konkreettista runoutta. Runobloggaajien profiilit ovat todella monenlaiset. Ainakaan vielä kukaan ei pelkää plagiointia, varastamista tai tekijänoikeusrikkomuksia.

Google verkottaa pian kaiken maailman kaunokirjallisuuden! Tekijät voivat parhaillaan antaa tai olla antamatta suostumuksensa siihen, että Google digitoi kauno- ja tietokirjat kaikkien saataville. Tekijä kostuu monikansallinen valvontayrityksen kaikki teokset kaikkien saataville ja ehkä kuka tietää, jälleenmyyntiinkin–tempauksesta noin 60 euron kertakorvauksen verran. Mutta hänen kannattaa toki muistaa, että print on demand –tyylisissä kustantamoissa hän ei saisi sitäkään. Sopimus on epäselvä, Google saa mahdollisesti oikeuden levittää teoksia myös kaupallisesti. Perinteisen kirjan uhkaajaksi on nousemassa myös sähkökirja, joka tosin on vielä niin kallis, että tavallisilla pulliaisilla ei ole varaa hankkia moisia ylellisyyksiä.

Friday, April 24, 2009

Monikasvoinen Afrikka?

Monikasvoinen Afrikka?

Afrikka tunnetaan pohjoisessa köyhyyden, epätasa-arvon ja sosiaalisen eriarvoisuuden sekä ongelmien, AIDSin, lahjonnan ja suurten luonnonvarantojen maanosana. Kaikkea tätä se onkin. Mutta Afrikassa on myös uskoa ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja aktiivisia toimijoita, jotka työskentelevät paremman Afrikan eteen kaikista vaikeuksista huolimatta. Nämä uskojat ja toimijat löytyvät maan kriittisestä älymystöstä, joka ei ole kenties lukumääräisesti suuri, mutta sitäkin äänekkäämpi ja myös valmis ilmaisemaan mielipiteitään.

Afrikassa toimivalla kriittisellä älymystöllä riittää työkenttää. Heidän vihollisiaan ovat lahjonta ja sen ulottuminen niin politiikkaan, talouteen kuin kulttuurielämäänkin. Erityisesti raha saa täälläkin asiat liikkeelle. Rahasta ja luonnonvaroista on kysymys Nigerian suistomaan vuosikymmeniä jatkuneessa öljykonfliktissa, joka kostautuu pahimmin paikallisyhteisöihin. Entisestään köyhät köyhtyvät, koska he eivät saa osuuttaan alueellaan olevista luonnonvaroista. Öljyä havittelevat monet tahot poliitikoista aseistettuihin jengeihin, jotka tappoivat Port Harcourtin kahakoissa elokuussa 2008 ainakin 30 ihmistä. Yksikään turvallisuusjoukkojen jäsen, joka on syyllistynyt ihmisoikeusrikoksiin Nigerian suistomaalla, ei ole joutunut vastuuseen teoistaan. Poliisi ja turvallisuusjoukot harjoittavat maassa muutenkin mielivaltaista väkivaltaa ottamalla vastaan lahjuksia ja tappamalla satoja rikollisia ennen kuin heitä oli edes tuomittu syyllisiksi rikoksiin. Vastaavaa tapahtui myös Mosambikissa, mutta huomattavasti vähemmässä määrin. Sekä valtion virkamiehet että yksityishenkilöt syyllistyivät Nigeriassa myös raiskauksiin. Rikoksista syytetyt ja erilaiset vähemmistöjen edustajat olivat vaarassa joutua kidutuksen tai kaltoinkohtelun uhreiksi. Vankiloissa tarvittiin uudistuksia. Jotkut vangit olivat odottaneet yli kymmenen vuotta oikeudenkäyntiä.

Länsimaailma huolehti sadoista Kenian vaalien jälkeisissä väkivaltaisuuksissa kuolleista ihmisistä, mutta heinäkuun ja lokakuun välisenä aikana tapetuista sadoista kielletyn Mungiki-ryhmän jäsenistä tai Kenian ja Somalian rajalla pidätetyistä 140 henkilöstä ei pidetty meteliä. Keniassa esiintyi monia muita ihmisoikeusongelmia naisiin kohdistuvasta väkivallasta maakiistojen vuoksi Elgonin vuoriston alueelta Kenian ja Ugandan rajalle siirrettyjen ihmisten murhiin.

Monet afrikkalaisista kriittisen älymystön edustajista ovat paenneet maanosansa ulkopuolelle hankkimaan koulutusta ja vaikuttamaan. Osa heistä on tullut merkittäväksi vaikuttajaksi myös maailmanlaajuisesti. Näin kävi nigerialaiselle Nnimmo Basseylle, joka valittiin vuonna 2008 maailmanlaajuisen Maan ystävien toiminnanjohtajaksi. Maan ystävät ottikin heti vuoden 2008 lopulla kantaa vuodesta 1969 jatkuneeseen loimotukseen Nigerian suistomaalla. Loimotus on ympäristön kannalta äärimmäisen kuormittavaa. Sen seurauksena kasvihuonepäästöt ja muut myrkylliset kaasupäästöt ovat lisääntyneet. Bassey ei kannata geenimuunneltujen vihannesten kasvattamista tarvittavan tieteellisen näytön puuttuessa. Geenimuunnellut vihannekset ruokkivat vain maailman suurimpia bioteknologiayrityksiä, eivät maailman köyhimpiä, joita sekä ruoka- että vesiongelma tulevat koskettamaan ensimmäisenä.

Koulutetut naiset ovat havahtuneet taisteluun epäkohtia vastaan. Naisilla on afrikkalaisissa yhteisöissä keskeinen rooli voimauttajina. Naisten voima ulottuu moneen suuntaan taloudesta kirjallisuuteen ja sananvapauteen. Voimakkaat naiset taistelevat asiansa eteen monella rintamalla: virkamiehinä ja järjestöissä, politiikassa ja toimittajina, barrikadeilla ja kotonaan.

Kansainväliset ihmisoikeustarkkailijat eivät pääse kaikkiin Afrikan maihin tarkistamaan ihmisoikeustilannetta. Esimerkiksi Botswanasta ei ole saatavilla Amnestyn vuosiraportteja. Viimeiset raportit ovat vuosilta 1996 ja 1997. Maailman väririkkaimpiin valtioihin kuuluvaa Nigeriaa (137 miljoonaa asukasta) käsittelevät raportit ovat saatavilla, samoin löytyvät 36-miljoonaista Keniaa ja 20 miljoonan asukkaan Mosambikia koskevat raportit.

Wednesday, April 22, 2009

Naisten oikeudet puhututtivat

Naisten oikeudet puhuttivat


Amnestyn vuosiraportin mukaan Saudi-Arabiassa puhuttivat vuonna 2008 erityisesti naisten oikeudet. Naiset ovat erityisessä vaaravyöhykkeessä niin kotona kuin julkisessa tilassa. Uhkat ovat moninaisia ja ulottuvat kotiväkivallasta jengiraiskauksiin.

Seksuaalinen väkivalta on pahimmillaan uitettu sisään lakiin. Afganistan nousi otsikoihin, kun maassa hyväksyttiin laki, jonka mukaan vaimon on suostuttava seksiin miehensä kanssa aina. Käytännössä tämä merkitsee raiskauksen laillistamista avioliitossa. Sama laki asettaa rajoituksia naisten työssäkäynnille. Laki koskee maan Shiia-vähemmistöä. Uudesta laista kimpaantuneina ryhmä korkeasti koulutettuja naisia kerääntyi yhteiseksi protestirintamaksi vastustamaan lakia mediakampanjoin ja ottamalla suoraan yhteyttä lainsäätäjiin.

Lakien säätäminen sellaisiksi, että ne kunnioittaisivat naisten oikeuksia, on äärimmäisen vaikeaa islamilaisissa tasavalloissa.

Terrorismi toimii verukkeena hallinnolle vastenmielisten henkilöiden vangitsemiseen myös Saudi-Arabiassa. Satoja ihmisiä vangittiin terrorismista syytettyinä. Sisäministeriön heinäkuussa 2008 julkistaman tiedon mukaan vuosina 2003-2007 9 000 ihmistä vangittiin syytettynä turvallisuuden vaarantamisesta. Lisäksi yli sata ihmistä vangittiin uskonnollisen vakaumuksensa tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Nämä olivat usein nk. omantunnonvankeja. Vaikka suurin osa vapautettiin lyhyen vankeuden jälkeen, silti kaksitoista oli edelleen vuoden 2008 lopussa vangittuina. Sadat omantunnonvangit ja ihmisoikeusaktivistit olivat matkustuskiellossa ulkomaille.

Kidutusta ja kaltoinkohtelua tapahtui usein. Ainakin 158 ihmistä teloitettiin. Heidän joukossaan oli yksi lapsi.

Joitakin lieviä edistysaskeliakin otettiin. Hallitus esitteli lokakuussa 2008 kaksi uutta lakia, joiden tarkoituksena oli puuttua oikeusjärjestelmän pahimpiin ongelmiin: läpinäkyvyyden puutteeseen, kansainvälisen oikeuskäytännön (oikeus lakiedustukseen ja vetoomuksen tekemiseen) sekä oikeuslaitoksen riippumattomuuden puutteeseen. Nämä kolme epäkohtaa olivat tärkeimmät syyt ihmisoikeusrikkomuksiin Saudi-Arabiassa. Oikeuslaitos jatkoi naisia sortavan lainsäädännön soveltamista. Lisäksi pysyttiin vaiti terrorisminvastaisen taistelun epäkohdista.

Ne tekevät sen itse ja niitä on monta - why don´t you get a life?!

Vääriä väitteitä


Jos runoilijaa yrittää estää pääsemästä esiintymislavalle, jolle hän katsoo itse kuuluvansa, niin odotettavissa on melkoinen rähäkkä. Tämä nähtiin taas kerran, kun Rita Dahl yritti uittaa Penin johtokunnan selän takana Penin ja Kiilan itsenäisyyspäivän matinean esiintyjäksi runoilija Roxana Crisologon. Penin puheenjohtaja Jukka Mallinen ja Kiilan puheenjohtaja Ville Ropponen olivat kehittäneet matinean tietyn esteettisen konseptin - suomalaista kärkirunoutta. Niin matineassa vuonna 2007 esiintyivät Penin johtokunnan päätöksen mukaisesti runoilija Leevi Lehto ja 2008 Miia Toivio ja Jarkko Tontti.

Dahlin väitteet (TS 16.4.), että häntä ja Crisologoa olisi ”sensuroitu”, eivät pidä paikkaansa. He esiintyivät Suomen Penin vuoden 2008 päätapahtumassa eli 85-vuotisjuhlassa. Mutta, kuten Mallinen totesi Suomen Penin vuosikokouksessa, ”uskallan yhä olla sitä mieltä, että ei ole tarkoituksenmukaista, että Dahl ja Crisologo esiintyvät jokaisessa tilaisuudessamme”.

Dahl aloitti kuitenkin valtavan kampanjan Peniä vastaan. Penin vuosikokous antoi arvionsa hänet toiminnastaan valittaessa uutta puheenjohtajaa: Lauri Otonkoski sai 56 ääntä ja Dahl 4 ääntä.

Jukka Mallinen, Kirjailija, Suomen Penin puheenjohtaja 2006-2009,
Ville Ropponen Toimittaja, Kiilan puheenjohtaja
Jukka Koskelainen, Kirjailija, Penin johtokunnan jäsen
Mikael Brygger, Kirjailija, Suomen Penin johtokunnan jäsen ja sihteeri

julkaistu Turun Sanomissa 22.4.2009

Monday, April 20, 2009

Romania is calling again! And I will answer.

Romania kutsuu näköjään taas. Tällä kertaa kohteena Karpaatit ja Transsilvania, mystisen krevi Draculan asuinsija. Romaniassa itse asiassa vierailin toisessa kansainvälisessä kirjailijakokouksessani Mikaela Sundströmin ja Stella Parlandin kanssa. Missään en ole koskaan nähnyt yhtä monipuolisesti luovasti hullua ja kirjavaa osallistujajoukkoa kuin Days and Nights of Literature -festivaalilla. Romaniaa ei luultavasti ylitä mikään, ei edes Lagos, Nigeria. Jokin siinä maassa on, kun se vetää puoleensa sellaista porukkaa. Odotankin kokemusta suurella mielenkiinnolla.

I will be participating in an international poetry festival, which in going to be held in Romania, in Carpathians, near Count Dracula´s surroundings. Actually I participated in my second literary festival in Romania back in 2005 with Mikaela Sundström and Stella Parland. That one was called Days and Nights of Literature, and it was an unforgettable meeting. I have never seen so many "creative lunatics" gathered in one single space. I will be thus waiting this future experience with great interest!

The Romania International Festival “Curtea de Argeş Poetry Nights” was set up in 1997, belonging to the annual programs of the Foundation and Cultural Organization International Academy Orient-Occident (Curtea de Argeş, Romania). This festival has a unique character, within the Central European countries, it has aimed and succeeded from the very beginning to become part of the international circuit of big festivals such as Struga (R. Macedonia), Las Palmas (Spain), Medellin (Colombia), Trois Rivières (Canada), etc. The International Festival “Curtea de Argeş Poetry Nights” is conceived as an encomium to the world poetry nowadays, as a ceaseless poetical performance: such as the Romanian traditional music, art exhibition and book releases, Romanian folk dances, visits to the fortresses and castles of Vlad Ţepeş (Dracula), trips to the Carpathian Mountains and many more surprising activities. The festival lasts 6 days and 6 nights.

Saturday, April 18, 2009

Olipa kerran aleksandrialaisella sohvalla

Olipa kerran aleksandrialaisella sohvalla

Sohva on pehmeä. Siinä istuessa on hiekka-aavikolla. Neljän tunnin ajomatkan jälkeen tämä sohva tuntuu ylellisyydeltä. Siinä voi istua täydellä pituudellaan miettimättä mihin jalkansa pistäisi. Takapenkillä kolme ihmistä joutuu tarkasti sijoittamaan ruumiinjäseniään, jotta kaikilla olisi tarpeeksi tilaa. Pistäytyminen aavikon varrella sijaitsevaan viinikauppaan ei ole riittänyt jäsenten lepuuttamiseen.

Sohvalla voi lepuuttaa muutakin kuin jäseniään, esimerkiksi ylikuumennutta mieltä, joka on alkanut kuumeta Kairon keskustan katuja ylittäessä ja erilaisia puhuttelijoita kuunnellessa. Sohva ei kuitenkaan ole rauhallinen paikka, jos ympärillä on teini-ikäinen kanadalaisegyptiläinen poika ja tyttö. Ehkä sekaperimä tekee heistä rauhallisempia. He istuvat levollisina television edessä kuunnellen arabiankielistä uutislähetystä, jossa näytetään kuvaa kenties Irakin sodasta.

Olohuone kertoo kaiken omistajastaan. Huoneessa on useita tuulettimia varmistamassa vieraiden hyvinvoinnista. Tarjoilunurkkaus on täysinvarusteltu sekä alkoholijuomien että kaiken muun osalta. Mukanamme on poikkeuksellisesti yksi viinipullo. Karim kysyy, onko oloni kotoisa ja haluanko jotakin juotavaa tai syötävää. Nyökkään ja torjun tarjouksen kohteliaasti. Sen sijaan haluan ulos kävelylle. Lähdenkin. Kuljen tietä pitkin uutuuttaan hohkaavien ja hiljaisten valkoisten talojen ohitse kunnes saavun merenrantaan. Aallot ottavat vauhtia kauempaa ja iskevät rantaan yli viisimetrisinä. Täällä ei kukaan ui, mutta turvalliselta silti vaikuttaa. Sotilaspukuun pukeutunut vartija kulkee ohitse ja vilkaisee, että kaikki on kunnossa eikä kukaan aio syöksyä aaltoihin. Kaikki on kunnossa. Mikä tätä idylliä voisi rikkoa.

Palaan samaa tietä takaisin. Haluan myös tuntea veden, vaikkakin kloorisen, ja heilutella siinä jäseniäni kunnes olen saavuttanut lakipisteen ja olen täysin uimisesta raukea, vasta rannalle noussut ankerias. Jatkan Karimin talosta eteenpäin ja huomaan tulleeni jonkinlaisen keskusaukion näköiselle aukiolle, jota reunustavat suuret palmut. Toisensuuntaisen kadun varrella on pieniä uima-altaita, jotka riittävät palvelemaan monen eri kadun asukkaita. Keskimmäistä allasta putsaa tumma mies. Hyppään toisella puolella olevaan altaaseen ja uin pienessä altaassa kunnes en enää erota altaan pohjalla olevia raitoja. Ne ovat kadonneet jonnekin. Pohja on vain loputonta valkoista. On parempi nousta ja kuivata itsensä.

Ovi on auki, joten astun kodikkaasti sisään. Minähän olen sentään täällä vieraana! Sohva on heti ulko-oven vieressä, joten istahdan siihen. Karim istuu olohuoneen toisessa päässä sijaitsevalla sohvalla. Kanadalaisegyptiläinen perhe, lapset äitineen, ovat menneet jo nukkumaan vierashuoneisiin. Minulla on vaihtoehtona sohva tai vierashuoneen jakaminen tytön kanssa. Valintani on sohva. Kaksi ihmistä voi väistämättä häiritä toisiaan, tahtomattaankin. Karim nousee omalta sohvaltaan ja kysyy haluanko vaikka viiniä juotavaksi. En halua mitään. Kaikki on erinomaisesti. Uiminen on sielun lepoa palmujen alla.

Karim istuutuu lupaa kysymättä sohvalle viereeni ja alkaa silittää käsivarttani. Vedän käteni pois. Karim ei tunnu uskovan viestiä, vaan siirtää kätensä reidelleni. Hänen iso päänsä ja suuri nenänsä näyttävät läheltä katsottuina jalkapallolta, johon on istutettu keppi. Karim heiluttelee vaaleanpunaista pientä yöpaitaa nenäni edessä ja kysyy, haluanko pukeutua siihen. Kieltäydyn. Selviän hyvin t-paidallani. Karim kysyy vielä jonkin kysymyksen, mutta se nostattaa aallot kattoon. Pyydän Karimia menemään omalle sohvalleen heti.

Aamiaispöydässä on hiljaista. Saan sentään kahvia ja jonkun sämpylän. Karim ei katso päin. Kerään kasaan tavarani ja kannettavan tietokoneeni. Automatka Aleksandrian keskustaan kestää tunnin. Kun auto vihdoin pysähtyy, kerään tavarani, hyvästelen vieraat ja lähden etsimään halpaa hostelia. Se ei ole aivan helppoa, koska passi on Kairossa. Huonohampainen mies vie minut remonttia kaipaavan korkean talon ylimpään kerrokseen. Huoneen parvekkeelta avautuvat näkymät Välimerelle ja vastakkaisen talon katolle. Nainen ripustaa pyykkejä kuivumaan auringon laskiessa punertavalla taivaalla. Lapset loikkivat asunnosta toiseen. Kun Karim soittaa kännykkääni, vastaukseni on valmis. Nukun sikeästi, vaikka huonosti, huoneessani, josta on upeat näköalat kaikkialle.

Thursday, April 16, 2009

Neljän maan kansalaisia

Neljän maan kansalaisia

Osallistuin kesäkuussa 2008 Aleksandriassa järjestettyyn Arab-Scandinavian Female Poets Colloquimiin ainoana suomalaisena runoilijana. Muut neljä skandinaavirunoilijaa olivat veteraanit Kristina Lång ja Katarina Frostensson sekä nuoremmat Johanna Eklund ja Jenny Tunedal Ruotsista. Saudi-Arabian kulttuuriministeriö tuki tapahtumaa, jolle puitteet oli järjestänyt Swedish Institute. Me vieraat asuimme hulppeasti neljän tähden hotellissa suojatulla hotellialueella Aleksandrian pohjoisosassa. Huoneeni parvekkeelta näin kuinka hijabiin pukeutuneet saudinaiset sukelsivat uima-altaaseen täysin vaatetettuina. Pukeutumiskoodia ei siis saa rikkoa hetkeksikään. Mahtoi olla tuskallista ensin hypätä veteen ja sitten heiluttaa käsiään uidakseen tuossa äärimmäisen raskaassa puvussa. Naisten osa arabimaailmassa on tuskallinen pelkästään tuon tumman pyövelinviitan takia.

Kaksipäiväisessä runoilijatapaamisessa oli paikalla myös sponsorin edustaja eli lupsakka vitsejä laukova ja käden käänteessä arabiasta englanniksi runoja simultaanitulkannut varakulttuuriministeri. Kuten arvata saattaa, arvovieras ehkäisi kuitenkin vapaata keskustelua, vaikka lupsakka olikin. Ministeriä oli kuitenkin ilo kuunnella. Hän oli saanut sivistyksensä Saudi-Arabian ulkopuolella ja selvästi tietoinen myös vapaamielisempien länsimaiden tavoista.

Saudiarabialaisia runoilijoita ja kirjallisuudentutkijoita oli paikalla peräti kymmenisen kappaletta. Radikaalinkin heistä oli kaikkeen tottuneen nuoren suomalaisen runoilijan korvaan hyvin perinteinen. Saudiarabialainen runous onkin käyttämänsä runokielen, -kuvien ja metaforien osalta suunnilleen samalla tasolla kuin suomalainen runous sata vuotta sitten. Tätä en sanonut ääneen. Yritimme hieroa sovintoa kahden täysin erilaisen runomaailman välillä. Saudiarabialaisten loppuun kehittämä kohotus ”emme me nyt niin kovin erilaisia ole”, kuulosti turhalta konsensushakuisuudelta. Mikseivät saudiarabialaiset voineet olla tyytyväisiä siihen, että me todella olimme erilaisia ja kunnioittaa sitä? Ei meidän tarvitse olla samanlaisia. Tämän havaitseminen olisi voinut olla seminaarin suurin anti.

Jotkut nuoret saudirunoilijat, jotka joutuvat siis tulemaan toimeen enimmäkseen ilman ulkomaisia vaikutteita, tekivät kuitenkin parhaansa kehittääkseen omannäköistään runoutta ja runokieltä. Rohkein heistä oli nuori Huda Aldaghfag, joka uskalsi uhmata perhettään ja sukuaan kirjoittamalla kaikkein modernistisinta arabialaista runoa. Huda pyrkii teksteissään osittain eroon perinteestä, jossa hän on silti kiinni, jättämällä tekstiinsä aukkoja ja tekemällä myös epäjatkuvaa tekstuuria.

Paikalla oli myös kolme egyptiläistä runoilijaa, joista kaksi toisti virallista propagandaa ja kielsi tiukasti maassaan olevan minkäänlaista sensuuria. Kolmas, Mona Helmy, on tullut tunnetuksi Nawaal El-Saadawin tyttärenä ja riidanhaastajana. Helmy kertoi avoimesti siitä kuinka hänen viimeisin kirjansa jäi julkaisematta sensuurin takia. Helmy kiihtyi tapahtumia referoidessaan ja suistui väittelyyn varakulttuuriministerin kanssa. Ministeri kiihtyi ja pyysi Helmyä olemaan välillä hiljaa. Hän oli ministerin – ja monen muunkin – mielestä käyttänyt puhujista eniten aikaa. Toisaalta Helmyn kertomuksessa oli sitä lihaa ja luuta, joka muiden sanoista puuttui. Helmyn kertomus oli sinänsä erinomaisen arvokas ja sen tuominen seminaariin osoitti, ettei tilaisuudesta haluttu pelkästään virallisen jargonin toistoa. Esiintyminen päättyi kuitenkin ikävällä tavalla siihen, että Helmy tulistui ministerin sanoista lopullisesti, kohosi vauhdikkaasti tuoliltaan kahden egyptiläiskirjailijan rinnalta ja ilmoitti lähtevänsä seminaarista, jossa hänen ei annettu esittää tarinaansa kokonaisuudessaan. Kaikki egyptiläisrunoilijat jäivät tekstiensä osalta kiinnostavuudeltaan reilusti alle keskitason.

Kuten keskiaasialaisille, myös arabimaiden naisille pelkästään kynään tarttuminen on äärimmäisen rohkea teko, joka aiheuttaa vastustusta yhteisössä ja pahimmassa tapauksessa johtaa läheisten hylkäämiseen arabimaissakin. Palatessani yhteisessä taksissa Kairoon myös kuvataiteilijana tunnetun Johannan ja hänen tietokirjailijamiehensä kanssa kävimme läpi kokouksen antia. Olimme yhtä mieltä sekä ministerin keskustelua lamauttavasta vaikutuksesta että hieman keinotekoisesta yrityksestä tuoda yhteen kaksi niin toisistaan erilaista todellisuutta.

Wednesday, April 15, 2009

Uussuomettuneisuutta Suomessa

Uussuomettuneisuutta Suomessa

Lauri Otonkoski ja Jarkko Tontti (Suomen PEN) ovat huolissaan sananvapaudesta ”omalla tontilla” Turun Sanomien kulttuuriosastolla 11.4. julkaistussa kirjoituksessaan ”Sananvapautta ja taiteenvapautta rajoitetaan Suomessa nykyään liian herkästi”. Kirjoituksessa nostetaan esiin tärkeitä ja huolestuttavia tapauksia, kuten Ulla Karttunen ja YK:n päätös islamin kritiikin kieltämisestä. Karvani nousevat kuitenkin pystyyn, kun Otonkoski ja Tontti puuttuvat julkisuuden henkilöiden yksityisyyden suojaan Susan Ruususen ja Matti Vanhasen tapauksen kautta.

Nyrkkisääntö on ollut Lex Hymystä (1975) lähtien, että julkisuuden henkilöiden yksityisyys on julkisempaa kuin tavallisen henkilön heidän yhteiskunnallisesti merkittävän asemansa vuoksi. Julkisuuden henkilöiden yksityisyyden suojan liudentuminen ei kuitenkaan saisi merkitä kenenkään intiimielämän surutonta riepottelua, kunnianloukkauksen tai solvauksen hyväksymistä. Olen käsittänyt, että Vanhasen intiimielämää riepoteltiin Ruususen kirjallisessa tuotoksessa ilman asianomaisen lupaa. Tämä saa minut pysymään täysin hovioikeuden päätöksen kannalla. Myös julkisuuden henkilöillä on oltava yksityisyyden suoja. Sananvapaus ei voi olla lupa asiattomuuksien julkiselle syytämiselle.

Sananvapautta voidaan rajoittaa myös ennalta-arvaamattomissa paikoissa. Sen sai kokea perulaisrunoilija Roxána Crisólogo, joka ei päässyt esiintymään Suomen PENin ja muiden kulttuurijärjestöjen itsenäisyyspäivän matineaan Venezuela- mielipiteidensä vuoksi. Puheenjohtaja Jukka Mallinen alkoi tivata Roxánalta – joka ei edes tiedä Venezuelasta kovin paljon – hänen Chávez-kantojaan. Media täyttyi Mallisen ja hänen kannattajiensa valheellisesta propagandasta. Julkisuutta hyödynnettiin sumeilematta omiin tarkoituksiin. Itse menetin tapahtumien tuoksinassa kustantamoni ja käyttäjätunnukseni Suomen PENin Internet-sivulle. Olin ennen episodia sivujen ahkerin päivittäjä. Episodi osoittikin, ettei uustaistolaisuuden ja –suomettuneisuuden aika ole ohi ja että ilmiöön voi törmätä melkeinpä missä vain. Ns. ”eturintamakin” saattaa osoittautua ”takarintamaksi”.

Toivon kuitenkin uudelle johtokunnalle kaikkea puhtia sananvapaustyöhön – sehän on kaikkein tärkeintä, maasta riippumatta. Yksikään tontti ei ole tässä suhteessa toista arvokkaampi. Jokaisella on itseis- ja ihmisarvonsa.

Rita Dahl
kirjailija, toimittaja, VTM, FM, Suomen PENin varapuheenjohtaja 2006-2008

julkaistu Turun Sanomissa 16.4.2009

Egypti - arabimaiden vapaamielisin?

Egypti tunnetaan eräänä edistyksellisimmistä arabimaista mitä tulee länsimaihin ja länsimaalaisiin tapoihin, mutta ihmisoikeuksien ja sananvapauden osalta maa kuuluu arabimaailman synkimpiin. Lähes 18 500 ihmistä pidettiin epäinhimillisissä olosuhteissa vuonna 2008 ”hallinnollisessa vankeudessa”. Jotkut ovat olleet vankilassa yli vuosikymmenen ajan. 40 muslimiveljeskunnan jäsentä syytettiin terrorismista ja rahanpesusta, eikä oikeuskäsittelyä oltu saatu loppuun vuoden 2008 loppuun mennessä. Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen, esimerkiksi Amnestyn, tarkkailijoita ei päästetty seuraamaan oikeudenkäyntejä. Kidutus ja kaltoinkohtelu ovat yleisiä Egyptissä.

Poliisi voi koputtaa ovelle myös yllättäen, kuten kävi prosaisti, Internet-kirjoittaja Mosaad Abu-Fajrille, joka vangittiin ilman oikeudenkäyntiä joulukuussa 2007 hänen tuettuaan Siinain niemimaan beduiinien taistelua Siinain pohjoisosassa. Abu-Fajr on julkaissut Talit el-Badan –romaanin ja hän on toiminut Siinain beduiinien Internet-sivusto Wedna N´ishin päätoimittajana. Abu-Fajr ryhtyi nälkälakkoon viime marraskuussa ja kuukauden kuluttua hänet siirrettiin toiseen vankilaan. Abu-Fajrin nykyinen sijainti on tuntematon, ja hänen terveydentilastaan ollaan huolissaan. Karim Amer ja Abdel Monem Mahmoud ovat muita tunnettuja vangittuja bloginpitäjiä.

Egyptiläiset kirjailijat voivat sentään olla ”iloisia”, koska kirjasensuuri on ollut virallista jo useiden vuosikymmenten ajan. Kirjasensuurin toimimisesta huolehtii The Egyptian Book Authority ja erilliset sensuurielimet sekä valtiollisissa että yksityisissä kustantamoissa. Kustantamoissa on sensorit, jotka lukevat kirjoja ja osoittavat konkreettisesti, mitkä lauseet pitää pyyhkiä pois tai muotoilla toisin.

Sensuurin soveltamisesta islamin osalta vastaa Kairossa sijaitsevan Al-Azhar -yliopiston islamilainen laitos. Sensuuri iskee yleensä erityisesti politiikkaa, seksuaalisuutta ja uskontoa koskeviin mielipiteisiin. Ytimekkäästi voisikin sanoa, että islam asettaa rajat sananvapaudelle arabimaissa.

Saturday, April 11, 2009

Graham Foustin runoja

Graham Foust: runoja

Graham Foust on runoilija ja englannin kielen apulaisprofessori Draken yliopistossa Iowassa. Hän on opiskellut muun muassa George Mason-yliopistossa ja valmistunut Buffalon yliopistosta. Foust ei kuulu mihinkään koulukuntiin. Näin hänen runoutensa säilyttää itsenäisyytensä. Sawtooth runouspalkinnon raatiin kuulunut Joe Wenderoth uskoo parhaimman amerikkalaisen runouden nousevan amerikkalaisen ”edistyksen” taakse kätkeytyvään kulttuurisesta tuhosta. Amerikkalainen taiteilija on menettänyt suuntavaistonsa, eikä tiedä, minne hänen pitäisi mennä.

Kieliopille

Anna minun maata
hiljaa
hetken,

kadonneena
ainakin
ajatukseen.

Anna minun
vapautua lausein
asioihin.

Anna minulle aikaa
antaa itseni
pois

kunpa vain kuten paikan
halusin olevan pelastetun.


Politiikka

Jätä huone
sille itselleen. Vertaa sitä
nukkumiseen,
elävä olento.

Aika on tämän
paikan tummaan-
pakattu talo,
autiomaan onni

viilto
autiomaan lattiaan.

Kaikki
on valmista.
Valo palaa
kaikkialla, missä
on tarpeen.

Kuten iho,
kuten vankila,
jokainen ajatus on
välitön turmio.

Jätä huone sille itselleen.
Tässä on neula. Tässä on meri.


Minun tarvitsee vain

Jokainen unelma on
unelma
näkemisestä

unelma nähdyksi
tulemisesta.

Uneksun elokuvan
joesta
joka jäätyy yli.

Jokainen sana jäätyy
pois.


Rukous

Jumalien täytyy olla kiireisiä.
Tuoden sen

kaikki mustat
aukot.

Miltä tuntuu
ilman minua?

Kerro minulle.

Epävarmassa käsitteiden
maailmankaikkeudessa.

(Kokoelmasta Leave the room to itself, Ahsahta Press 2003)

Wednesday, April 08, 2009

Mikä media? Mediakriittistä keskustelua Suomen Sosiaalifoorumissa

Kenen media? Mikä media? -- mediakriittistä keskustelua

Suomalaisen journalismin sisältö on muuttunut vaivihkaa talouden raamien ja yhteiskunnan arvojen muuttuessa. Talouden taantuma vie mediakentän myllerrykseen, mutta vaikuttaako lama sananvapauteen? Löytyykö valtamedialle vaihtoehtoja? Onko tietoverkoissa radikaalin median tulevaisuus?

Suomen Sosiaalifoorumissa ruotsinkielisessä Arbiksessa järjestettävään keskusteluun osallistuvat lauantaina 25.4. 13.45-15.30 seuraavat henkilöt:

Rita Dahl, kirjailija ja toimittaja

Noora Kettunen, Kiila-mediakritiikkibloggari, tiedotusopin opiskelija (TaY)

Elias Krohn, Kulttuurivihkojen päätoimittaja

Hanna Nikkanen, fifi.voima.fi:n päätoimittaja

Keskustelua vetää Tiedonantaja-lehden toimittaja Marko Korvela.

Järjestävät Tiedonantaja, Kulttuurivihkot ja Demokraattinen Sivistysliitto

Ennakkotietoa syksyn julkaisuista: suomettunut sananvapaus!

Rita Dahl
Suomettunut sananvapaus



Länsimaisten ihmisoikeusihanteiden näkökulmasta sananvapaus on yksi kansalaisen perusoikeuksista, jota ei voida kumota eikä ottaa pois. Sananvapaus mahdollistaa erilaisten näkökantojen esilletuomisen ja toimii siten osaltaan demokratian peruspilarina. Maailman globalisoituminen asettaa uudet haasteet myös sananvapaudelle: tämäkin perusoikeus saatetaan julkilausumattomasti kiistää poliittisista, taloudellisista tai kulttuurisista syistä. Kriittisen älymystön edustajat jatkavat silti kamppailua sananvapauden puolesta.

Kansallisvaltiot ja valtavat taloudelliset yhteenliittymät lyövät yhä useammin kättä päälle sivuuttaessaan ihmisoikeudet, ja tämän kehityskulun perusteluna käytetään kerta toisensa jälkeen poliittisessa retoriikassa muun muassa taloudellisen kasvun tärkeyttä. Toisissa maissa uskonto ja valtio säätelevät yhteistyössä tarkkaan julkista keskustelua. Myös itsesensuuri on varteenotettava sananvapauden rajoittamisen muoto niin meillä kuin muualla. Kriittiset äänet tukahdutetaan monissa valtioissa; esimerkiksi Venäjällä kriittinen journalismi on hengenvaarallista. Maassa surmattiin 88 toimittajaa vuosina 1996–2006.

Suomettunut sananvapaus käsittelee sananvapautta sekä Suomessa että ulkomailla ja valaisee kulttuurisia, taloudellisia tai poliittisia motiiveita, jotka luovat painetta sananvapauden kaventamiseksi. Kirja osallistuu sananvapaudesta käytävään keskusteluun ja toimii tämän perusoikeuden puolustuksen kiihkottomana ja hyvin perusteltuna puheenvuorona. Suomettunut sananvapaus esittelee myös useita kriittisen älymystön edustajia. Kirjassa käsiteltäviä maita ovat muun muassa Venäjä, Kiina, Egypti, Saudi-Arabia ja Nigeria. Lopuksi päädytään suomettunut sananvapaus –käsitteen synnyinsijoille Suomeen.

VTM, FM Rita Dahl on kirjailija ja vapaa toimittaja. Hänen runojaan on käännetty lähes kymmenelle kielelle ja hän on toiminut Suomen PEN:in varapuheenjohtajana vuosina 2006-2008. Dahlin sananvapausaiheisia artikkeleita on julkaistu muun muassa Ulkopolitiikka- ja Ydin-lehdissä.

ISBN 978-952-468-228-2
Ilmestyy lokakuussa
Kustantaja Multikustannus/ Erottaja-sarja

Monday, April 06, 2009

Tshetsheeniorvot heitteillä

Tšetšeeniorvot heitteillä

Tšetšeenorvot ovat joutuneet heitteille Liettuassa, kun orpokodin pitäjiä Malik Gataev ja Hadizhat Gataeva odottavat Liettuan käräjäoikeuden tuomiota orpokotinsa lasten oikeuksien loukkaamisesta. Turvallisuuspoliisi on kuulustellut lapsia kiristäen heiltä todistuksia kasvattivanhempia vastaan.

Eräs lapsista on Denis Volkovski, 19, hintelä nuori mies, joka mustassa t-paidassaan näyttää siltä kuin turvallisuuspoliisin kuulustelut olisivat vieläkin hänen tuoreessa muistissaan.

- Minut herätettiin eräänä aamuna helmikuun lopussa ja vietiin turvallisuuspoliisin kuulusteltavaksi. He kuulustelivat minua kuusi tuntia tavoitteenaan saada tietynlainen todistus. En voinut kuitenkaan antaa sellaista, koska minua kohdeltiin kuten kuka tahansa vanhempi kohtelee lapsiaan. Minua uhattiin karkoituksella Tšetšeniaan, Denis kertoi Helsingissä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.

Kuulustelut koettelivat poikaa niin, että hän joutui sairaalaan hoitoon psykologisen trauman vuoksi.

Orpokodissa asui pidätyshetkellä yhdeksän 5-10-vuotiasta tšetšeenilasta. Nyt orpokoti on ollut suljettuna kolme kuukautta ja viisi lasta on asunut Kaunasissa viranomaisten heille osoittamassa asunnossa.

Denis asui Gatajevien luona kymmenisen vuotta ja kutsui heitä kasvatusvanhemmikseen.

- Eräänä päivänä Hadizhat kysyi meiltä orpokodin lapsilta, haluaisimmeko muuttaa Liettuaan, jossa saisimme koulutuksen ja terveydenhuollon. Minun vastaukseni oli kyllä. Ehdin päättää peruskouluni Groznyissä. Osa jatkoi kouluaan Kaunasissa.

Hadizhat Gataeva ja Malik Gataev muistetaan Åsne Seierstadin Groznyin enkeli –kirjasta ja Pirjo Honkasalon Melancholian kolme huonetta -elokuvista pariskuntana, jonka elämäntehtävä on pelastaa lapsia kadulta. Tehtävä on huomattavasti vaikeutunut viimeaikaisten tapahtumien vuoksi.

Rankka menneisyys


Deniksen tarina on varsin rankka, kuten niin monen orpolapsen. Hän menetti äitinsä traagisella tavalla yhdeksänvuotiaana. Denis muistaa tapahtuman vielä, ja siitä puhuminen saa hänet herkistymään silminnähtävästi.

- Olimme kävelemässä äitini kanssa hedelmätorilla, kun yhtäkkiä huomasin piteleväni hänen päätään sylissäni. Hän kuoli käsivarsilleni, kertoo Denis, jonka äiti menehtyi kymmenisen vuotta sitten.

Deniksen äiti oli tataari, isästään hän ei edes tiedä, eikä isä tunnu kiinnostavankaan häntä kovasti. Miksi kiinnostaisikaan, jos isääkään ei ole aikanaan kiinnostanut oma poika?

Denis muutti äitinsä kuoleman jälkeen isosiskonsa kanssa Ingushetiaan pakolaisleiriin, josta hän jatkoi edelleen Groznyiin Gataevan orpokotiin. Naimisissa ollut sisar ei olisi halunnut veljen menevän orpokotiin, mutta muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Deniksen suhteet sisareen, joka on hyötynyt veljen avuttomasta asemasta, eivät selvästikään ole lämpimät.

- Viimeinen pisara oli se, kun sisareni myi asunnon, jonka perin äidiltäni, tarkoituksenaan laittaa kuntoon oma elämänsä.

Denis ei ole enää missään yhteydessä sisareensa, joka tekonsa jälkeen menetti hänen luottamuksensa. Orpolasten luottamuksen saavuttaa vain olemalla heidän luottamuksensa arvoinen.

Turvallisuuspalvelu kintereillä

Mutta mitä oikein tapahtui? Malikin ja Hadizhatin Kaunasiin siirtynyt orpokoti oli taloudellisissa vaikeuksissa. Saksasta ja Norjasta saamansa tuen avulla he pystyivät maksamaan pois lainansa ja turvaamaan lapsille koulutuksen ja terveydenhuollon. Tällä hetkellä rahaa ei kuitenkaan tule mistään ja orpokoti, josta puolet kuuluu Malikille, toinen puoli saksalaisen hyväntekeväisyysjärjestön työntekijälle Sandra Schumanille, on menossa myyntiin.

- Eräs tytöistä oli käyttäytynyt useiden kuukausien ajan oudosti. Hän oli ilmeisesti saanut käytösohjeita, joiden avulla hänen piti huonontaa kasvatusvanhempiemme asemaa. Kun tyttö yritti provosoida vanhempiamme, hänen vaatteistaan löytyi nauhuri. Kerran hän saapui myöhään kotiin ja Hadizhat kysyi syytä tähän. Tyttö sanoi, että hän haluaa elää yksin. Mutta tšetšeeniperinteen mukaan nuoret naimisissa olevat tytöt eivät elä yksin. Hadizhat pyysi tyttöä lopettamaan tuollaisen käytöksen.

Vanhempien poistuttua orpokodista tyttö oli karannut ja tehnyt turvallisuuspoliisille raportin häneen kohdistuneesta väkivallasta. Malik ja Hadizhat vangittiin parin päivän päästä ilmiannosta lokakuun puolivälissä Kaunasissa Liettuassa. Pidätyksen syyksi ilmoitettiin vapaudenriisto ja orpokodille suunnattujen avustusten väärinkäyttö. Myöhemmin syytteet ovat muuttuneet lasten oikeuksien loukkaamiseksi.

- Myös Groznyin orpokodin tukeminen loppui ja loput lapset vietiin orpokodista. Kolme-neljä heistä on nyt naimisissa, kaksi parikymppisiä ja loput alle 14-vuotiaita. Groznyi näyttää mukavalta nyt, mutta kaupungin sydän on likainen. Tšetšeenit sotivat nyt toisiaan vastaan.

Tiukat kuulustelut

- Lapset vietiin yksi kerrallaan kuulusteltaviksi. Meiltä kysyttiin, paljonko sponsorit lähettivät kuukaudessa rahaa. Vastasimme, että 2 000 euroa, koska tiesimme summan. Se ei kuitenkaan riittänyt kaikkiin kuluihin. Minulta kysyttiin, rangaistiinko minua. Vastasin, että rangaistiin, mutta ansiosta ja vain keveästi läpäyttämällä, Denis muistelee.

Kuulusteltavia haastateltiin venäjäksi ilman asianajajaa, eivätkä he siis tienneet oikeuksistaan. Heidän lausuntonsa käännettiin liettuaksi, mutta kääntäjä luki heille vain heidän omat pätkänsä, ei poliisien osuuksia. Näin todistuksista tuli negatiivisia. Oikeudenkäynnin alussa tuomarin alkaessa lukea syytettä lapset olivat shokissa, koska he eivät tunnistaneet omia lausuntojaan.

- Olin juuri kaksi viikkoa poissa Tšetšeniassa kertomassa tapahtumien kulusta. Paluuni jälkeisenä päivänä turvallisuuspoliisi haki minut ja kysyi, keitä olin tavannut ja miksi olin matkustanut. Kerroin, että olin hakemassa Venäjän passiani. Minua pyydettiin allekirjoittamaan paperi, jossa oli uusia syytöksiä kasvatusvanhempiani kohtaan. Kieltäydyin ja totesin, että kaikkien kuuden lapsen todistukset olivat vääriä.

Turvallisuuspoliisi uhkasi raportoida Denisin venäläisille ellei hän lähtisi heti pois Liettuasta ja pysyisi poissa siihen asti kunnes oikeudenkäynti on ohi. Denis vastasi, ettei hänellä ole varaa lippuihin, mutta poliisit jatkoivat inttämistään. Kuulustelu kesti kymmenen tuntia. Kun Denis palasi asunnolleen, se oli piiritetty ja poliisit seurasivat häntä.

Oikeusjärjestelmä ei EU-tasolla


Liettualainen toimittaja Gintaras Visockas on seurannut Malikin ja Hadizhatin tapausta alusta lähtien. Tämän seurauksena hän on menettänyt muutaman Internet-sivunsa mainostajista. Hän kiinnostui tšetšeeneistä työskennellessään Groznyissä sotakirjeenvaihtajana. Tummilla aurinkolaseilla silmänsä peittänyt Visockas, joka on pukeutunut sovinnollisen harmaaseen pikkutakkiin, näyttää pikemminkin salapoliisilta kuin lehtityön ammattilaiselta.

Visockas ei suhtaudu luottavaisesti Liettuan turvallisuuspoliisiin.

- He eivät edistä Liettuan valtion vaan jonkin kolmannen tahon etua. Vaikka Liettua on Nato- ja EU-jäsenmaa, oikeuslaitoksemme ei täytä Euroopan standardeja. Huolestuttavaa on myös se, että kolmasosa Liettuan turvallisuuspalvelun virkamiehistä on erotettu viime vuosina. Nämä ovat olleet juuri niitä henkilöitä, jotka ovat yrittäneet nostaa Liettuan oikeusjärjestelmän Euroopan tasolle.

Visockasin mielestä oikeuslaitoksen vääristyneisyydestä todistaa se, että kyse ei ole yksittäistapauksesta. Hän kertoo törmänneensä ainakin 5-6:een vastaavanlaiseen tapaukseen, jossa syytetty ei ole saanut oikeutta.

- Turvallisuuspoliisi vaati armeijan kenraali Mykolas Dúdonisia antamaan väärän todistuksen toisen upseerin murhasta. Erästä entistä venäläistä toisinajattelijaa, nykyistä parlamenttiedustajaa, syytettiin laittomasta aseiden hallussapidosta, vaikka hän oli vain myynyt vanhan aseensa jollekin tutulleen, joka paljastui turvallisuuspoliisin jäseneksi. Toista entistä upseeria vaadittiin todistamaan entistä esimiestään vastaan. Hän kuoli epämääräisissä olosuhteissa Valko-Venäjällä, jossa oli tutkimassa turvallisuuspoliisin yhteyksiä poliitikkoihin.

Virallisten selitysten mukaan oli hypännyt kahdennestatoista kerroksesta humalassa. Kuitenkin oli yleisesti tiedossa, että kyseinen upseeri oli absolutisti.

Suljettujen ovien takana

Kummallisinta on, että Malikin ja Hadizhatin tapausta on käsitelty suljettujen ovien takana Liettuassa, joka on EU-jäsenvaltio ja allekirjoittanut Euroopan ihmisoikeussopimuksen.

Visockasin mielestä syy tapauksen käsittelyyn suljettujen ovien takana on se, että Venäjä haluaa valvoa myös ulkomailla asuvia tšetšeenejä yhä tarkemmin.

- Liettualainen media ei ole kiinnostunut aiheen kriittisestä käsittelystä. On paljon helpompi ansaita nopeasti rahaa kirjoittamalla aiheesta toisenlaisessa valossa. Siksi päätimme kertoa tapauksesta suomalaiselle medialle.

Tapausta käsiteltiin viimeksi oikeudessa 25.3. Hadizhat pyörtyi istunnon aikana ja hänet vietiin sairaalaan. Turvallisuuspoliisi vaati kuitenkin hänen siirtämistään vankilaan. Gatajevien tapauksen käsittely jatkuu, mutta seuraavan istunnon aikataulusta ei ole vielä tarkempaa tietoa.

Rita Dahl

julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 9.4.

Friday, April 03, 2009

Runojani meksikolaisessa Periódico de Poesia -lehdessä

Runojani on ilmestynyt espanjaksi Roxana Crisólogon käännöksinä meksikolaisessa Periódico de Poesia -lehdessä. Check out the translations of my poems in Spanish in Mexican poetry review Periódico de Poesia.

Thursday, April 02, 2009

Send urgently appeals for Mexican political prisoner David Reyes who will be sentenced on Monday!

An urgent request for solidarity:

The situation is grave. Our Oaxacan friend and ex-political prisoner David Venegas Reyes will be sentenced this Monday on made up charges.

As we have the knowledge, that the Mexican justice system is very corrupt and David has been persecuted for more than two years already. He needs all our help. David has been a victim of torture and has been imprisoned for eleven moths until he was found not guilty of the charges and since then been on parole for these made up charges, he and his friends are constantly and one of his friends Ruben has even been a victim of an attempted murder.

How:

1. Send appeals urgently – especially to the sentencing judge. You can find the model here:
http://merimononen.spaces.live.com/blog/cns!396617B948266A0D!245.entry
Clear instructions and addresses can be found on that page.

2.Read the appeal David and his collective have sent to us and send your name to VOCAL in order to express your support. (Include City and Country please) vocal@riseup.net http://merimononen.spaces.live.com/blog/cns!396617B948266A0D!242.entry

3.Ask your friends to do the same and forward this message. Can you represent an organization and have those to sign too?

Here is also an old Amnesty International campaign from those days that David was arrested and the accusations that will be now judged were made up. http://www.amnesty.org/en/library/asset/AMR41/017/2007/en/e37aa44d-d39b-11dd-a329-2f46302a8cc6/amr410172007en.html

You now have an opportunity to really make a difference!

Suomessa kuin kotonaan

Suomessa kuin kotonaan

Tšekkiläinen Hana Müller on hyvin verkostoitunut, aktiivinen maahanmuuttaja, joka on löytänyt paikkansa suomalaisesta yhteiskunnasta.

Hana Müller, 32, opiskelee nyt kolmatta vuotta Laurea Ammattikorkeakoulussa Otaniemessä sosianomiksi ja on virkavapaalla päiväkodista. Kristinan, 7, ja Emilian, 5 kuukautta, äiti suunnittelee valmistuvansa neljässä ja puolessa vuodessa ja hakeutuvansa sitten maisteriopintojen pariin. Hän suunnittelee tekevänsä opinnäytteen maahanmuuttajatyöstä.

Ennen Laureaan tuloaan Hana ehti suorittaa Omniassa lähihoitajan tutkinnon. Vetäessään Omniassa viikon mittaisen lastenleirin yhteistyössä Arkki ry:n kanssa, hän innostui työstä lasten parissa. Lapset vietiin Serenaan ja heille kehitettiin muuta ohjelmaa.

”Laureassa suoritin työharjoitteluni Kotilo-projektissa. Perustimme tyttöjen kerhon Olkkariin Suvelaan. Tarkoitus oli luoda murrosikäisille tytöille tapaamispaikka ja ohjelmaa, jotta he pysyisivät pois kaduilta.”

Hana on ollut työharjoittelussa myös englanninkielisessä päiväkodissa Honeymonsterissa ja Matinkylän toimintakeskuksessa.

”Laurean haastattelussa minulta kysyttiin, mitkä ovat suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden haasteet, ja miten niihin voisi vastata. Vastasin, että väestön ikääntyminen on pääongelma, mutta myös lisääntyvän maahanmuuttajaväestön integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan on haaste. Yhteiskunnan pitää uudistua, kun aktiivinen työväestö vähenee, vanhukset ja maahanmuuttajat lisääntyvät.”

Laureassa Hanaa on alkanut kiinnostaa myös työskentely maahanmuuttajien parissa. Kotilo-projektinkin päämääränä oli sulauttaa maahanmuuttajat valtaväestöön.

Spontaanius puuttuu

Hana Müller, 32, muutti Suomeen noin kymmenen vuotta sitten, kun hänen tšekkiläinen miehensä oli saanut töitä Suomesta. Perhe asui ensin Helsingissä. Kolmen vuoden jälkeen tuli avioero, ja Hana tyttärineen muutti Espooseen. Aika yksinhuoltajaäitinä oli kaikkein haasteellisinta.

”Espoon keskus ei ollut rauhallinen alue, mutta siinä oli kaikki palvelut ja ystävät lähellä. Neljä vuotta sitten tapasin suomalaisen miehen, jonka kanssa muutimme vuotta metsän keskelle Kirkkonummen Masalaan. Mieheni on opettanut minulle lisää suomalaisesta kulttuurista.”

Hana sai heti töitä englanninkielisestä päiväkodista ja Kristina meni päiväkotiin. Vaikeuksia tuotti ainoastaan suomen kieli, jonka taitoja Hana vieläkin haluaisi parantaa avoimessa yliopistossa.

”Myös kansanluonteeseen sopeutuminen vei jonkin aikaa. Me tšekkiläiset olemme spontaaneja. Suomalaiset pitää tuntea todella hyvin ennen kuin heistä tulee samanlaisia”, Müller arvioi.

Päiväkodissa työskennellessään Hana huomasi sosiaalialan kiinnostavan häntä. Koska Suomessa ei saa kuitenkaan hyvää työpaikkaa, ellei ole suorittanut alan tutkintoa, hän päätti lähteä opiskelemaan alaa.

Aktiivinen maahanmuuttaja

Pirteänväriseksi tukkansa värjännyt Hana on esimerkki maahanmuuttajasta, joka ei ole jähmettynyt paikoilleen. Hana on sopeutunut hyvin elämäänsä Suomessa. Hänellä on suomalaisia ja maahanmuuttajaystäviä muun muassa Afrikasta ja Euroopasta.

”Suomalaisessa koulussa lapsia opetetaan hankkimaan tietoa ja valmistetaan heitä elämään. Tämä oli yksi tärkeimmistä syistä, miksi jäin Suomeen. Haluan antaa lapsilleni mahdollisuuden samaan. Maahanmuuttajan pitää olla kuitenkin tuplasti motivoituneempi, koska on opittava uusi kulttuuri ja kieli.”

Kristina on jo kaksikielinen ja –kulttuurinen. Hana toivoo nuorimmaiselleen samaa kahden kielen ja kulttuurin rikkautta.

Hana on huomannut alkavansa kärsiä talvimasennuksesta vasta viime aikoina. Hän kaipaa entisestä kotimaastaan ainoastaan Prahan historiallisia katuja ja Keski-Euroopan mittavaa historiaa. Perhe vierailee Tšekkeihin kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja kesällä, jotta Kristina pääsisi kehittämään tšekin kieltänsä.

Rita Dahl

julkaistu Essessä 2.4.2009