Toisenlainen Amerikka (1000. postaus!)

Laaja sukellus toisenlaiseen Amerikkaan

Jani Saxell (kuvat Susanna Saxell)
Vaihtoehtoinen USA
Avain 2009
542 ss.

Saxell on romaaneillaan profiloinut itsensä vasemmistolaisena globalisaation vastaisena aktivistina tyyliin Naomi Klein tai Michael Moore. Sama imago on esillä hänen ensimmäisessä tietokirjassaan, jossa kuljetaan Martin Luther King Jr:n kotikaupunkina tutuksi tulleesta Atlantasta sosiaalifoorumissa tavattujen pantteriaktivistien ja alkuperäiskansojen edustajien haastatteluiden kautta syvään Etelään, New Yorkiin ja Seattleen asti. Aivan lopussa ollaan Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla, jossa laittomat maahanmuuttajat yrittävät kiinnijäämisen riskinkin uhalla onneaan. ”Hikipajoissa” paiskitaan töitä naurettavilla päiväpalkoilla.

Hirmumyrsky Katarinan ja Ritan ravistelemassa New Orleansissa retkeilijät tapaavat erilaisia aktivisteja, asianajajia, ay-ihmisiä, baptistikirkon työntekijöitä, kirjailijoita ja muita marginaalin edustajia. Aktivisteja marssitetaan lukijan silmien eteen paljon ja haastatteluiden laajuus vaihtelee hyvin lyhyestä pitkään. Reporttereiden henkilökohtaista osuutta vähentämällä olisi hyvin saanut syvennettyä joitakin haastatteluita ja karsittua haastateltavien tilkkutäkkimäistä joukkoa.

Saxell moittii Kleiniä maailman jakamisesta ”kirkasotsaisiin aktivisteihin ja sliipattuihin markkinapyrkyreihin”. Miten hänen kirjansa aktivistit eroavat Kleinin esittämästä maailmankuvasta? Idealismia ei hänenkään haastateltaviltaan puutu. Joukko tosin on poikkeuksellisen kirjava. Saxellin kirjassa pahan roolissa ovat stereotypioita, uhkakuvia ja yksinkertaistuksia viljelevä media ja Bush uskottuineen; hyvää edustaa Obama, jonka vaalikampanja on yhden reportaasimatkan taustalla. Kansalaisyhteiskunnan ruohonjuuritason toiminta pitää edes jotenkin yllä lievää toivetta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Jani ja Susanna Saxell sekä henkiset taustajoukot ovat tehneet kunnianhimoisen ja laajan sukelluksen Yhdysvaltoihin, joka ei paistattele päivää lehtien sivuilla. Kirjan lukuisat keskeisiä henkilöitä ja kansalaisjärjestöjä sekä kaupunkien talous- ja sosiaalihistoriaa esittelevät faktaboksit tuovat paljon lisätietoa mahtavasta maasta ja sen vaihtoehtoväestä. Joitakin väitteitä paremmin perustelemalla ja yleistyksiä tai yksinkertaistuksia karsimalla Vaihtoehtoisen USAn ydin olisi tiivistynyt ja tullut paremmin esille. Mutta hyvä näinkin. Vaihtoehtoinen USA on laaja kurkistus kartoittamattomaan aiheeseen.

Rita Dahl

Kolmiolääkerunoja

César Vallejo
Trilce
Suomentanut Einari Aaltonen115 ss.

Perulainen Vallejo (1892-1938) tunnetaan meillä paremmin poliittisena runoilijana. Trilce koostuu kuitenkin vuosina 1919-1922 kirjoitetuista rakkausrunoista, joiden inspiroijana on tietenkin nainen. Aaltosen Trilce on nykyaikaisempaa kieltä ja rohkeampia käännösratkaisuita kuin Matti Rossin ja Anselm Hollon versiot yksittäisistä runoista.

Tämä on aitoa avantgardea eli mitään selkeää tarinallisuutta ei ole. Lauseet eivät noudata normaalisyntaksia, Hämärin kiinnekohtia ja toimijoita on silti: äiti, rakastettu, kesäkuu, epämääräinen tila, jossa rakentuu jokin vaihtuva tunnelma. Mitään tarkkaa on vaikea sanoa, koska johtolangat ovat niin hämäriä. Äidin ja rakastetun poissaolo tuntuu ainoalta selvältä asialta, vaikka viittauksia onnellisiinkin hetkiin löytyy joskus. Oleellista ei ole kuitenkaan etsiä tarinaa, miten voisi etsiä järkeä esimerkiksi säkeistä: ”Tämä lasi odottaa summittain / siemaisevaa tulevaa suuta / ilman hampaita. Ei hampaatonta. / Tämä lasi on vielä saapumatonta leipää.” Abstrakti äiti viittaakin ehkä siihen, että rakkaus on aina - kohteesta riippumatta - jonkinlaista äidinrakkautta. Runoissa esiintyy myös numeroita. niin paljon, että se tuskin on sattumanvaraista, vaan myös numerosymboliikalla on merkityksensä.

Vallejon teksti on välillä ainakin surrealistista, absurdia, ellei peräti dadaa: ”kuusi kyynärpäätä nuolee / näin mätiä maanantaistuvia keltuaisia”. Hän keksii uudisyhdyssanoja yhdistämällä ennen erillään pidettyjä sanoja: tantaalimahdollisuus, kasvolapiollinen, lukinkalvorinne, värekarvallinen. Yhdistelmät ovat joskus järjellisiä, toisinaan absurdeja, mutta intuitiivisesti ymmärrettävissä. Eikä näistä säkeistä pidäkään lukea aina täydellä ymmärryksellä! Säkeet assosioivat villisti ja nopeasti. Ne vaikuttavat suoraan alitajuntaan, elleivät peräti keskushermostoon. Jos runoille voisi antaa kolmiolääkevaroituksen, nämä runot saattaisivat sellaisen ansaita.

julkaistu KirjaIN-lehdessä 6/2009

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari