Taha Adnan: Inhoan rakkautta

Taha Adnan (s. 1970) on Brysselissä asuva ja työskentelevä marokkolainen runoilija. Adnan on suorittanut lisensiaatintutkinnon taloustieteestä Saint-Louisin kauppakorkeakoulussa Brysselissä ja työskentelee talousministeriössä. Hänen runojaan on julkaistu arabiankielisissä kirjallisuuslehdissä ja hän on esiintynyt monilla arabiankielisillä festivaaleilla. Adnan on julkaissut neljä runokokoelmaa.


Inhoan rakkautta

En pidä elegioista
ne ovat liian myöhäisiä ylistyksiä
pureskeltuja
mairitteluja.
Inhoan ylistyksiä
elegantteja valheita.

En pidä vanhasta rakkausrunoudesta
koska se edellyttää selityksiä
ja tulkitsijoiden pataljoonia.
Inhoan nykykritiikkiä,
pehmeää valuuttaa.

En pidä raakaversioista
ne muistuttavat minua viimeistelemättömistä runoista…
Inhoan julkaistuja runoja
minua kiusaa se etteivät ne
koskaan valmistu.

En pidä kuuluisuudesta
sen valot sokaisevat
minulla ei ole perhosen typeryyttä.
Inhoan elämää pimennossa
kuin mikä tahansa sisäänpäinkääntynyt hedelmä
joka ei kypsy koskaan.

En pidä nenästäni
joka erottuu kuin sulkulause
ja inhoan kahta jalkaani,
vertailuita, käyttämättömiä tikapuita
vailla askelmia.

En pidä autoista
turhista koneista
jotka tarvitsevat neljää pyörää pysyäkseen tasapainossa.
Ja inhoan pyörää
se kulkee
kuten mikä tahansa raukkamainen metallinen lintu
joka ei osaa lentää.

Inhoan osoittelua,
enkä pidä siitä, että minua kutsutaan Tahar el-Marrakeshiksi
ja inhoan kalpeita hymyjä
jotka teurastavat nimeni virastosaleissa
joka kerta heidän kutsuessaan:
”Monsieur Ta-a Adnan”

En pidä vihasta
se on useimmiten ilmaista
ja perusteetonta,
ja inhoan rakkautta
se tulee tosi kalliiksi.

En rakasta sunnuntaita
se on laiskottelemista varten
ja muistuttaa minua huomisesta.
Ja inhoan maanantaita
(katso sunnuntaita).

En pidä yksinelosta
yksinäisyys on kylmä
kuin joulukuinen yö
viallisen lämmittimen kanssa.
Ja inhoan elämää muiden kanssa:
Se on Helvettiä.

En pidä suonissani juoksevasta verestä,
kyvyttömyydestäni saada sitä kiinni
ja inhoan verettömyyttä.

En pidä seinäkellosta
muistosta kadonneelta ajalta,
ja inhoan rannekelloa
joka juoksee kilpaa sydämenlyöntieni kanssa.

En pidä rauhasta,
koska se voi tehdä elämästä yksitoikkoisen
ja mauttoman,
ja inhoan sotaa
koska se on rauhan vastakohta.

En pidä elämästä
huoranpenikasta
ja inhoan kuolemaa:
sen viimeistä haukahdusta!

Kääntänyt englannista ja ranskasta Rita Dahl

julkaistu Kirjo 4/2009:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan