Muuri on poissa - Leipzigin aikalaismusiikkifoorumi

Muuri on poissa

Leipzigin aikalaismusiikkifoorumi järjesti 19.9. Leipzigin oopperassa konsertin, jossa uuden musiikin säveltäjät entisestä Itä- ja Länsi-Saksasta käsittelivät kipeää aihetta usein satiirin tai huumorin keinoin. Kyseessä oli muurin murtumisen 20-vuotisjuhla.

Tilaisuutta juhlistamaan oli tilattu neljä ensiesitystä Péter Köszeghyltä, Johannes Harneitilta ja Friedrich Schenkeriltä. Lisäksi kuultiin vanhempia kappaleita Mauricio Kagelilta, Luigi Nonolta, Reiner Bredemeyerilta, Olga Neuwirthilta, Wolfgang Rihmilta ja Helmut Lachenmannilta.

Illan käynnisti Kagelin parodinen marssi, jossa torvisektio soitti mielin määrin ”nuotin vierestä” nuottien mukaan. Isänmaallinen eetos joutui jo alusta lähtien epäilyttävään valoon.

Kirjailija Kathrin Schmidtin allegorinen ”Gewöhnliche Geschichte”- teksti kertoi suuresta ja pienestä maasta, joiden välillä vallitsee iso raja. Suuri maa on pientä huomattavasti voimakkaampi, oikea maailmanmahti, joka on ajanut pienen maan nurkkaan. Eräänä päivänä oikea maailmanmahti alkaa rakoilla, mutta vasen säilyttää mahtinsa, kello lakkaa käymästä pienessä valtiossa: aika pysähtyy ja kaikkialla, vuorilla, kaupungeissa, kylissä kaikuu: ”Wir sind die Volk!”

Köszeghyn sävellyksessä keskelle salia, ylhäältä alas katsova tenori ja pieni yhtye tulkitsivat selkeän allegorian oheisrekvisiitan, punaisten ilmapallojen kera. Vasta Dasein vapautti alistetun kansan yli 40 vuoden jälkeen. Puhallinsoittimista ja jousista koostunut pienorkesteri ei pelkästään kuvittanut tekstiä, vaan dramatisoi siitä entistä tehokkaamman.

Klarinetti suuteli ja kuorsasi

Helmut Lachelmannin ”Dal niente” -teos oli tutkielma äänestä: klarinetisti selvitti miten se syntyy, miten siihen vaikuttaa käytetyn hengityksen määrä ja millaisia ääniä klarinetilla voi tuottaa: suudelman, kuorsauksen.

Erityisiin huippukohtiin lukeutuivat illan kapellimestarin, säveltäjä Johannes Harneitin ”Unterwegs”, jossa yhtye ja puhujat/laulajat oli sijoitettu ympäri salia. Suuntaohjeista koostuva teos vaati myös yleisön osallistumista; suuntaohjeita sateli ympäri salia. Nonon ”La Fabbrica illuminata” päätti ensimmäisen puoliajan. Sopraanon ja elektronisesti taltioidun kuoron yhteisvoimin syntyi voimin syntyi vahva tulkinta tappavasta työstä: työ vie terveyden, tuhoaa avioliiton. Sopraanon kaoottinen toiminta, näyttämöllä olevien tuolien kaataminen, katsomon sivuovilla sijaitsevien nuottitelineiden sysääminen ovista sisään vahvisti tunnetta työn kaoottisesta vaikutuksesta.

Toisen puoliajan ja koko konsertin ehdoton kohokohta oli Friedrich Schenkerin itseironinen ja satiirinen ”Alter Mann löst Deutsche Frage” -teos sopraanolle ja viidelle pasuunalle. Schenker itsekin oli pasuunanvarressa. Teoksessa käytettiin pätkää Johannes R. Becherin säveltämästä DDR:n kansallishymnistä ja Hoffmann von Fallerslebenin Saksa-laulusta.

Saksan työläisvaltio koki arvonalennuksen jo ensimmäisessä osassa, jossa Schenker luetteli Saksan ”valtteja” jalkapallosta talouteen. Kansallispukuun pukeutunut, aktiivisesti ilmeilevä sopraano, osallistui teokseen pyörittämällä omituista kammella toimivaa soitinta.

Rita Dahl

julkaistu Kulttuurivihkot 6/2009:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale