Eurooppalaista runoutta etsimässä

Eurooppalaista runoutta etsimässä


Italian kulttuuri-instituutin ja useiden Euroopan maiden suurlähetystöt järjestivät 5.-7.10. yhteistyössä eurooppalaisen runouden minifestivaalin, jossa kuultiin kahtakymmentä runoilijaa neljästätoista maasta.

Italian kulttuuri-instituutin Dante Marianaccin allekirjoittaman lehdistötiedotteen mukaan ”runous on keskeisessä roolissa uuden Euroopan kehityksessä”, koska se tekee meidät tietoisiksi omista juuristamme ja identiteetistämme ja toisaalta paljastaa entistä selkeämmin keskeiset arvot, jotka tuovat ihmiset yhteen. Globalisaation aikana yksilöt ovat kuitenkin kulttuurin suurimpia voimavaroja. Festivaalin yhteydessä julkaistiin myös Poesie in Europa -antologia, joka sisälsi makupaloja kaikilta mukana olleilta runoilijoilta.

Festivaalilla kuultiin kahtakymmentä runoilijaa neljästätoista maasta. Törmäsin joihinkin kiinnostaviin runoilijayksilöihin. Itävaltalainen Ferdinand Schmatz hyödynsi saksan kielen soinnikkuutta hermeettisissä runoissaan. Hollantilainen Serge van Duijnhoven paljastui energiseksi Spoken Word-tyyliseksi esiintyjäksi. Kepeyden takaa kurkottivat surulliset teemat: menetetyn rakastetun kaipuu ja ikkunasta hypänneelle runoilijaystävälle omistettu runo. Espanjalainen Luis Javier Moreno kertoi pitkissä proosarunoissaan tarinoita varsin vakuuttavasti. Italialaisten Claudio Domianin ja Andrea di Consolin pienet narratiiviset kertomukset eivät sisältäneet tarpeeksi omaperäistä kuvastoa tehdäkseen vaikutusta. Festivaalin kaikki runoilijavalintoja en ymmärtänyt. Esimerkiksi Viktor Klykovin runoista puuttui runolta vaadittava mysteeri. Hän oli kuitenkin sympaattinen esiintyjä myös venäläisille tutussa pateettisessa fakissa.

Ilpo Tiihosen suomen kielen soinnikkuutta hyödyntävät humoristiset runot erottuivat joukosta edukseen. Myös virolainen Kristiina Ehin edusti maataan kunniakkaasti kansanperinteestä ja saduista, äidiltä peritystä tiedosta ja itse elämästä kertovilla runoillaan. Tämä perimätieto merkitsee runoilijalle erityisesti maan, hedelmällisyyden ja ruumiillisuuden kunnioittamista. Ehin luki muun muassa Kultanainen-runon, jonka inspiraationa oli virolainen kansanlaulu miehestä, joka pettyy naisiin ja tekee itselleen kultanaisen. Mies huomaa erehdyksensä, kun hän havaitsee, ettei nainen naura kutitettaessa.

Rita Dahl

julkaistu Kulttuurivihkot 6/2009:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Sosiaalinen erakko