Tietoähkystä runoksi?

Tietoähkystä runoksi?

Thierry Brunet
Waste
BlazeVOX 2009


Brunet paljastaa lähtökohtansa jo alkusivuilla: tämä on runoa digitaalisen ajan kasvateille. Runoon kelpaa ainekseksi niin sähköpostiviestien materiaali, biologian sanasto kuin laajat, abstraktit käsitteet, jotka ovat peräisin biologiasta, liiketaloudesta, kemiasta, fysiikasta, psykiatriasta, lääketieteestä, yhteisestä ja yleisestä käsitegalleriastamme.

Visuaalisen ja konkreettisen runouden vaikutus näkyy typografisissa leikeissä, joissa jonkun sanan tavu kirjoitetaan versaalilla. Kokoelman päättävässä toisessa osassa vaikutteet tulevat parhaiten esiin. Tietokonekielen ykkösnollarivistöjen lisäksi runojen typografiaa hallitsevat käsintekstatut sanat, jotka ovat jälleen käsitteitä, biologiaa ja teknologiaa täynnä. Koko osan läpi lukeminen kannattaa. Viimeisen runon tekstattu statement: ”No more geography / in my bones /…./ only transgression” on samalla avain koko kokoelman tematiikkaan. Aiheena on transgressio, joka on uuden ajan transgressiota: biologian ja historian ylittämistä.

Brunet kirjoittaa visuaalisen ajan runoutta, joka on hyväksynyt aikamme sellaisena kuin se on. Brunet´n runouden motiivit tulevat meitä ympäröivästä maailmasta, maailmanlaajuisesta viihdekulttuurista, elokuvista, videopeleistä, kauneusteollisuudesta, tietoteknologisoitumisesta ja seksin ylivallasta.

Ironia sopii ajan kuvaukseen erityisen hyvin: ”arsenic words from her mouth / undress instant remorse”. Tällaisesta ajasta puuttuvat todelliset, syvät tunteet; kuminalle voi saada aikaan illuusion koskettamisesta: ”My dobbelganger // a guMMY bear / who gave me the sensation of being touched”. Versaali, sanojen väkivaltainen katkominen ja muunlainen lauseensisäinen mielivalta sopii Brunet´n poetiikkaan, joka imee vaikutteita visuaalisesta kulttuurista ja tietoteknisistä uutuuksista. Nämä runot näyttävät myös, miten käy kielelle tällaisessa vaikutusten puristuksessa. Kuvan ja sanan törmääminen voi johtaa kielen kannalta väkivaltaiseen kehitykseen ja perinteisen yhtenäisen kielen kuolemaan.

Tekstiviestit ja Twitter ovat aikamme typistetyn kielen prototyyppejä, joiden vaikutus on tuhoisaa. Nykyajan vaikutukset ovat tuhoisia myös itse ihmisille, ihmiselämälle: vieraantuminen ja tunteiden kuolema, mikä käy hyvin selville Brunet´n kokoelmasta. Tekstimassassa vilahtelee pikaisesti myös klassinen sivistys tai modernismi katukielen kanssa ”enkoodattuna” Ovidiuksena ja W. B. Yeatsinä.

Me elämme tietokone- ja visuaalisen median virikeryöpyn keskellä. Runoilijalle tämä tarkoittaa uusia mahdollisuuksia. Brunet on ottanut koko neuvosta vaarin ja viljelee binääriajan kantaaottavaa runoutta. Elektronista ”jätettä” runoissaan kierrättävä runoilija on asenteeltaan jopa ekologinen. Kaikenlaisen kierrätyksen kannattaminen on lopultakin biologian ja luonnon kunnioittamista; ympäri mennään ja yhteen näytetään tulevan. Ekologisuus on myös demokraattisuutta, sen osoittamista, ettei ole olemassa runoudelle kelpaamatonta ainesta.

Runous on yhtä muuttuva ja joustava tekstin laji kuin ympärillä muuttuva tietoyhteiskunta. Myös se on valmis imaisemaan sisuksiinsa verkkoajan materiaalia. Verkkoaikana klassisen runouden peräänkuuluttama ”minuus” on kadonnut ja myös runoudesta on tullut juoksevaa bittivirtaa, joka ei pyrikään kokonaisten maailmankuvien luomiseen vaan pienten todellisuussirpaleiden tallentamiseen.

Tällainen ”ärsykerunous” ei tavoittele ensyklopedisia tekstejä, vaan lyhytaikaisia virikkeitä, aivan kuten audiovisuaalinen kulttuuri. Brunet´n kokoelma toimii ärsykerunoutena: se viihdyttää hetken, siinä on vakavaakin sanomaa, mutta sen jättämä jälkimaku ei ole kovin pitkä. Ehkä ongelma johtuu siitä, että visuaalisen ajan keinoja hyödyntävä runous köyhtyy samalla tavalla kuin visuaalinen kulttuuri itse.

julkaistu Kulttuurivihkot 5/2009:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan