Etelä-Afrikka - Spoken Wordin kultakaivos



Etelä-Afrikka - Spoken Wordin kultakaivos

Berliinin Poesifestivalin tärkeänä teemana oli tänä vuonna Spoken Word, joka on lavarunouden suosittu muoto. Energisimmät ja aidoimmat Spoken Word-artistit tulivat Etelä-Afrikasta.

Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että sen minkä eteläafrikkalaiset Spoken Word -artistit sanoivat, he sanoivat täydestä sydämestään. Rappia ja Spoken Wordia energisesti yhdistäneen Iain Robinsonin aka Ewokin mielestä etelä-afrikkalaisen Spoken Wordin, puhutun runouden, juuret ovat zulu-kulttuurissa.

”Perinteisen zulu-kulttuurin Izimbogi- tai ylistysrunoilijat olivat kuninkaan ylistyslaulajia, jotka eivät koskaan valmistaneet tai kirjoittaneet mitään ennakolta valmiiksi. He välittivät sanomansa itse tilanteessa hyödyntäen laajaa tietämystä kuninkaan juurista, perimästä ja energiaa, joka välittyi tilaisuuksista, jossa kuninkaallista henkilöä tai perhettä ylistettiin. Izimbogi-runoilijoiden tehtävä oli pitää eniten ääntä kuninkaallista henkilöä juhlittaessa ja samalla kertoa hänen perhetarinansa.”

Eteläafrikkalainen Spoken Word on hyvin kulttuurisidonnaista.

”Käsittelemme edelleen lähimenneisyytemme demoneita töissämme ja myös agendamme on hyvin paikallinen. Kirjoitamme vielä paljolti itsellemme ja paikalliselle yleisölle. Tämä on tärkeää maassa, joka edelleen kärsii lähihistoriansa aroista haavoista. Minusta on kuitenkin korkea aika ymmärtää, että kaikki maailman kansakunnat taistelevat laajemmassa epäoikeudenmukaisuuden ja alistamisen verkostossa, joka jatkaa tuhojaan.”

Ewokin Spoken Word yhdistyy hip hoppiin, johon hän törmäsi jo lukiossa.

”Alkuaikojen tekstini olivat vihaisia, koska en pitänyt siitä, että minut poissuljettiin ihonvärini perusteella. Myöhemmin aloin nähdä rodun perusteella luokittelemisen välinpitämättömyytenä, joka herätti minussa säälin tunteita. Huomasin, että voin käyttää hyväkseni ihonvärini avulla saamaani huomiota saadakseni ihmiset kuuntelemaan ja muuttamaan käsityksiään hieman.”

Myös Kgafela og Magogodia viehättivät pienestä pitäen sanat ja musiikki.

”Tätini Mangwane Dineo kertoi tarinoita noidista, Amos Tutuolan avaruutta muotoilevista olioista Palmuviinijuopossa ja abiku-lapsesta Ben Okrin The Famished Road -romaanissa. Serkkuni Mafikeng oli erikoistunut kansansatuihin. Perhetapaamisemme Sowetossa olivat täynnä tarinan kerrontaa ja Spoken Word -esityksiä. Äidinpuoleinen isoisäni Keorapetse Kgomanyane oli kaikkein vaikutusvaltaisin esiintyjä.”

Sitten tuli hip hop ja vei Magogodin mennessään. Gary Byrdin ja Stevie Wonderin ”The Crown”, joka kertoi afroamerikkalaisten historiasta ja juhlisti orjuudesta selviämistä, teki häneen erityisen vaikutuksen.

”Voitin tämän levyn koulun breakdance-kilpailussa. 1980-luvun alussa kannoin kirjastosta uskontoa ja filosofiaa käsitteleviä kirjoja, mutta kirjoitin vain itselleni. Joskus runoja kirjoittamalla teki vaikutuksen tyttöihin. Vakavissani aloin kirjoittaa vuonna 1988, kun tapasin Don Matteran opiskellessani musiikkia FUBA:ssa. Rehtori Sipho Sepamla oli myös kirjailija. He vakuuttivat minut siitä, että halusin kirjailijaksi. Joitakin vuosia myöhemmin minusta tuli African Writers Associationin (AWA) jäsen ja opiskelin afrikkalaista kirjallisuutta muun muassa Wits-yliopistossa, jossa opetan nyt.”

Rasismi ja syrjintä

”Rasismi ei ole kadonnut minnekään. Nykymaailmassakin on takapajuisia ihmisiä. Eivätkö ne, jotka haluavat riisua Caster Semenyan tutkiakseen hänen sukupuolielimiään, ole uusnatseja? Ihmiset eivät vain tienneet ennen Semenyaa, mitä on juokseminen. Entä Grammy-palkittu Tsotsi, jossa vain valkoinen poliisi pystyy päättämään huligaanin pidätyksestä. Aikoinaan elokuvien värilliset henkilöt olivat sairaita ja he pyörivät valkoisen pelastaja-tohtorin ympärillä”, pohtii värillinen Magogodi.

Etelä-Afrikassa on myös hallituksen tukemia ”virallisia” runoilijoita, jotka edustavat maataan sen rajojen sisä- ja ulkopuolella. Magogodi ei halua kuulua heihin.

”Tämän järjestelmän ja sen palkintojen ulkopuolella monet näistä runoilijoista ovat kuolleita. Mitä runous saa valtion hyväksi puhumisesta? Me kerroimme heille kauan aikaa sitten, että kun tämän maan kansa nousee kapinaan, runouden kansalliskaarti saa kätkeä lapsenlorunsa. Mutta he eivät suostuneet uskomaan meitä, koska he olivat syömässä. Me kerroimme heille kauan sitten, että runous ei ole siipikarjaa varten. Millaista runoutta saat muka aikaan jänistämällä todellisuutta?”

Magogodin kollega Zim Ngwawana on tiivistänyt ongelman oivallisesti: Etelä-Afrikassa kuraattorit laitetaan luojien edelle.

”Hän viittasi musiikin professoreihin, jotka eivät edes tiedä, mitä tarkoittaa olla muusikko, silti he ovat musikaalisuuden virallisia kuraattoreita. Tämä sairaus on vahingoittanut maamme runoutta. Historian pitää opettaa hallituksille, etteivät kuraattorit ja heidän mediansa koskaan synnytä runoilijoita yhteiskuntaan. Ihmiset päättävät, ketkä ovat heidän runoilijoitaan. Runous elää yhteiskunnan aluskasvillisuudessa eikä se kumarra virallisten kuraattorien diktaatteja.”

Rajojen ylittäjä

Philippa Yaa de Vielliers kasvoi ympäristössä, jossa rotujen sekoittuminen ei ollut sallittua ja jossa värillisillä perheillä ei ollut mahdollisuutta koulutukseen tai terveydenhuoltoon.

”Valkoinen perhe adoptoi minut ja tuon adoption kautta minulla oli mahdollisuus ylittää noita keinotekoisia rajoja eli olla sekä valkoisten että värillisten kanssa. Jouduin tämän vuoksi joskus ongelmiin: värillisten ei yksinkertaisesti oletettu olevan samassa paikassa kuin valkoihoisten. Tämä oli elämäni tärkein haaste ja vaikutti ehdottomasti minuun. Nyt puhun rasismista ihmisille, jotka ovat kokeneet sen ja haluavat parantua sen vaikutuksista.”

Yaa de Villiers tekee rajanylityksiä myös runoissaan, jotka kertovat kodittomuudesta, juurettomuudesta ja toisaalta suuresta kyvystä tuntea olevansa kotona missä tahansa juuri tämän kyvyn ansiosta.

Yaa de Vielliers ajautui naisrunoilijoiden Myesha Jenkinsin, Napo Masheanen, Lebo Mashilen ja Khosi Xaban muodostamaan Spoken Word -yhteisöön Johannesburgissa. Macho-kulttuuri oli ongelma miesvoittoisissa Spoken Word -yhteisöissä.

”Johannesburg on silti ainoa oikea kaupunki Etelä-Afrikassa. Tuhannet ihmiset Afrikasta ja muualta maailmasta tulevat sinne siinä toivossa, että se edustaisi myös ulkopuolelta tulevia. Kulttuuri kehittyy jatkuvasti uusien ihmisten saapuessa.”

Magogodi pitää Johannesburgia New Yorkin, Amsterdamin ja Lontoon kaltaisena myöhään syntyneenä kaupunkina.

”Populaarikulttuuri saa vaikutteita näistä kaikkialta maailmasta tulleiden ihmisten kohtaamisista. Spoken Wordiin vaikuttaa myös kaupungin rytmi. Hip hop yhdistyy kuvataiteisiin graffitin muodossa. ”Spoja”-tekstissäni kirjoitan: ”be graffiti prophets, bomb bridges with dread visions”. Pätkä on kunnianosoitus GODille, underground-graffititaiteilijalle, jonka kanssa työskentelin.”

"Johannesburg on zulun kielellä “kultakaupunki”. Se on Etelä-Afrikan taloudellinen keskus, kaivoskaupunki, joka pyöri maahanmuuttajatyövoiman avulla. Tähän järjestelmään perustui myöhemmin Apartheid-lainsäädäntö. Vain siellä voit muuttaa intohimosi uraksi, elää taiteestasi”, tuumaa Ewok.

Kaupunki tunnetaan maailmalla sosiaalisista ongelmistaan. Ne ovat esillä eteläafrikkalaisten Spoken Word -artistien teksteissä: Yaa de Villiersillä erityisesti rotuun ja sukupuoleen liittyvänä tematiikkana, Ewokilla ja Kgafela oa Magogodilla poliittisempina sävyinä. Miesartistit kuvaavat teksteissään arjen karuutta ja varjopuolia: Johannesburgia, toimeentulovaikeuksia ja siitä seuraavia lieveilmiöitä, rikollisuutta, prostituutiota, päihdeongelmia, väkivaltaa.

”Siirtomaavalta-aikana meiltä ryövättiin kulttuuriset muodot, jotka huolehtivat yhteisön jatkuvuudesta sekä arvoista ja moraalista. Mutta me vastaanotimme myös runouden uusia muotoja: länsimaisen runouden kaanonin klassikot, Aasian ja Amerikkojen runoudet”, toteaa de Vielliers.

Magogodi on pessimistisempi. Siirtomaa-aika ei ole ohi vieläkään.

”Rikollisuutta on ajateltava myös maani historiaan liittyvien apartheidin, kolonialismin ja orjuuden yhteydessä. Etelä-Afrikka on kuuluisa kullasta, timanteista ja platinasta. Kuka omistaa kaivokset? Kuka on orja? Ja mitä tapahtuu, kun valtio alkaa vaurastua? Kaikki eivät pääse siitä osallisiksi.”

julkaistu Ydin 3/2009:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Malawi folk-tale

Apurahapaja I saa jatkoa lokakuussa - ilmoittaudu heti!

Surullisen hahmon ritari