Positiivinen vieraus





Positiivinen vieraus

Berliinin kansainvälisen kirjallisuusfestivaalin tämänvuotista teemaa, arabikirjallisuutta, valotettiin Maghreb-maiden ja Lähi-idän kirjailijoiden, kustantajien, kirjailijoiden, kriitikoiden, kääntäjien kokemusten avulla.

Keskusteluissa sivuttiin myös länsimaiden näkemyksiä arabimaista. Islamintutkija Sonja Hegazyn mielestä länsimediassa esiintyy paljon arabimaita koskevia väärinkäsityksiä, koska lehdet myydään stereotypioita vahvistamalla. Saksalaistutkijat Andreas Phlitsch ja Stefan Weidmer muistuttivat, että on olemassa myös positiivisia ennakkokäsityksiä.

Algerialaiskirjailija Malek Alloula kertoi omasta 1902 julkaistuja eroottisia postikortteja koskevasta tutkimuksestaan. Nämä kortit, joissa naiset ovat erotisoituja kohteita, liikkuivat miljoonina kappaleina ympäri maailman metropoleja. Alloula kysyi, mistä johtui naisten järjestelmällinen vapaaehtoisuus.

"On muistettava, että jokainen Euroopan maa katsoo arabimaita omasta näkökulmastaan - esimerkiksi Ranska Maghreb-maiden perspektiivistä. Lisäksi miljoonat arabit elävät nykyään Euroopassa. Islamista on tullut Euroopan toinen valtionuskonto", Pariisissa asuva libanonilaiskirjailija, kääntäjä ja filosofi François Zabbal päätti.

Yleisö on luotava

Kirjallisuusaktivistit edistävät arabikirjallisuuden tunnettuutta maanosassamme. Margaret Obank perusti irakilaisen kirjailijamiehensä kanssa arabikirjallisuutta englanniksi julkaisevan Banipal-lehden, joka on selvinnyt kahdentoista vuoden ajan keksimällä uudenlaisia tapoja tehdä arabikirjallisuutta tunnetuksi.

"Lehden perustimme siksi, ettei Iso-Britanniassa ollut arabikirjallisuutta tarjolla. Monet kääntäjistämme ovat väitöskirjavaiheessa olevia arabian kielen opiskelijoita, jotka haluavat kääntäjiksi tai arabian kielen opettajia. Arts Council tukee meitä taloudellisesti, mutta tuen suuruus on joka vuosi yllätys. Perustimme arabikirjallisuudelle palkinnon, jotta arabikirjailijoiden tunnettuus lisääntyisi."

Banipal on perustamassa Lontooseen kirjastoa, jossa on lainattavissa arabikirjallisuutta englanniksi. Yleisö ei synny itsestään, se on luotava ja sen luomisesta ovat vastuussa myös lehdet. Sveitsissä toimitetun Lisan-lehden päätoimittaja Hassan Hammad vahvisti näkemykset taloudellisista vaikeuksista. Lehti on silti perustanut uuden runokirjasarjan. Tulevilla Frankfurtin kirjamessuilla julkaistaan 12 runokirjaa ja kuusi naisrunoilijaa tulee esittämään tuotantoaan.

"Käänsin ensimmäisen romaanini arabiasta saksaksi vuonna 1990. Esittelin teoksen 13:lle kustantamolle, joista eräs jo silloin arabikirjallisuutta julkaiseva kustantamo kiinnostui teoksesta. Nyt saksaksi on julkaistu parisataa arabikirjaa. Tämä on suuri edistysaskel parinkymmenen vuoden takaiseen kymmeneen kirjaan. Haluaisin silti, että kääntäjät voisivat elää työllään ja että julkaistu kirjallisuus otettaisiin vakavasti: siitä kirjoitettaisiin kritiikkejä, ja sitä luettaisiin", unelmoi arabikirjallisuuden kääntäjä Larissa Bender.

Kirjallisuus, politiikka ja kieli

Kirjallisuuden ja politiikan välinen suhde viritti kiinnostavan keskustelun marokkolaisen Yassin Adnanin, kuwaitilaisen Taleb Al-Refain ja libanonilaisen Alawiyya Sobhin välille. Sobhin mielestä kirjallisuus ja valta ovat vastakkaisia, koska kummankin intressit ovat erilaiset.

"Kirjallisuus edellyttää rehellisyyttä ja kirjoittaminen on vapauttava akti, ei kuitenkaan silloin, jos se on yhteydessä valtaan. Kirjallisuus on kysymys, politiikka on vastaus", Sobh tiivisti.

Al-Refai korosti kirjallisuuden tunteisiin vetoavaa ja todellisuuspakoista tehtävää.

"Vallalla ei ole pääsyä ihmisten sydämiin. Kirjallisuus voi herättää unelmia ja parantaa. Todellisuus on tarkasti järjestetty, mutta kirjallisuuden avulla ihminen ottaa riskin. Kuwaitissa ei ole kirjasensuuria, mutta uskonnollisten ääriryhmien valta on kaikkein pelottavinta."

Adnan toimi veljensä Tahan kanssa 1990-luvulla aktiivisesti yliopiston vasemmistojärjestössä. He perustivat Marrakeshin vanhaan palatsiin klubin, jossa kirjailijat ja kansanmuusikot kokoontuivat.

"Kulttuuriministeri kuuli klubista ja ilahtui, että nuoret harrastavat kulttuuritoimintaa. Hän ehdotti yhteistyötä, mutta kieltäydyin jyrkästi, koska hän edusti virallista valtaa ja monarkiaa."

Adnan toimittaa joka viikko yksityisellä televisiokanavalla kulttuuriohjelmaa, jossa esitellään Marokon kulttuurin moninaisuutta. Ohjelmassa on ollut vieraana taidehistorioitsija, joka puhuu berberiä ja taiteilija, joka kirjoittaa murteilla.

Myös kielestä kehkeytyi eräs festivaalin kiinnostavimmista keskusteluista. Syyriasta Saksaan Suleiman Taffiq alkoi kirjoittaa 1970-luvulla saksaksi.

"Se ei ollut minulle pyhä kieli, sille pystyin tekemään mitä tahansa. Kun leikin uudella kielellä, minulle sanottiin, ettei saksaksi voi kirjoittaa noin. Vastasin: Miksei voi? Uusi kieli ei aiheuttanut minulle identiteettikriisiä."

Abbas Khider ajautui Irakista Saksaan monen vankilan kautta.
"Hitler, Scheisse ja Lufthansa olivat ainoita sanoja, jotka osasin 2000-luvun alussa tänne tullessani. Aloin lukea saksalaista kirjallisuutta ja filosofiaa Munchenissa. Opettajani kysyi minulta kerran, miksi en kirjoita saksaksi. Nyt saksan kielestä on tullut kotimaani. Saksankielisestä tekstistä on hävinnyt vankilavuosiani koskeva valitus, jota oli arabiankielisessä tekstissä.”

Ranskalais-algerialaisen Leila Sebbarin algerialainen isä kieltäytyi puhumasta tyttärelleen arabiaa. Sebbarin molemmat vanhemmat olivat ranskan kielen opettajia ja Algerian virallinen opetuskieli oli ranska, josta tuli Sebbarin ainoa äidinkieli.

"Yritin ymmärtää, miksi isä ei opettanut minulle arabiaa, koska kielen mukana siirtyy koko sivilisaatio. Tämä oli kuitenkin samalla onni: jos olisin oppinut arabiaa, minusta ei olisi tullut kirjailijaa. Etsin kirjoissani tätä arabian kieltä. Jos olisin oppinut arabiaa, olisin nyt luultavasti kolmikielinen ja algerialaisen yliopiston rehtori."

Maghreb-maissa ollaan aina kauhuissaan, kun Sebbar sanoo, ettei halunnut oppia arabiaa.

"Haluan kuunnella arabian kieltä ja nauttia sen kokemisesta, en tehdä siitä kommunikaation välinettä."

Kieltä ja kulttuuria ei tarvitse valita negatiivisessa mielessä - eräs mahdollisuus on omaksua kaikki vastaantuleva.

"Vieraus on positiivinen sana minulle. En halua luopua arabikulttuurista, haluan kuulua sekä itään että länteen", päätti Taufiq positiivisesti.

Rita Dahl

Berliinin yhdeksäs kansainvälinen kirjallisuusfestivaali oli 9.-20.9.

julkaistu Kansan Uutisissa 25.9.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale