Opetat nännini lentämään

Floriano Martins (s. 1957) on brasilialainen runoilija, joka on runojen lisäksi julkaissut esseitä ja käännöksiä erityisesti espanjan kielestä. Martins on myös Agulha-kirjallisuuslehden toimittaja. Martins perusti yhdessä 1991 Sérgio Lima Gründerin kanssa toisen brasilialaisen surrealistiryhmän. Hän on kääntänyt muun muassa Federíco Garcia Lorcan Poemas de Amorin, J. R. Padrónin Dois Poetas Cubanosin. Hän on perustanut tämän vuoden alussa Banda Hispánica -kirjasarjan lehden yhteyteen. Sarjassa esitellään espanjankielistä runoutta ympäri Latinalaista Amerikkaa. Vuosien saatossa Martins on julkaissut musiikkia, kirjallisuutta ja kuvataiteita käsitteleviä artikkeleita Brasiliassa ja muualla maailmassa.

Uusia runoja

4.

Kun suutelet minua, hajoan,
puhuttelen ahneita kuviasi
sanoen niille ettei minulla ole enää peiliä,
jotka käsittelevät edelleen sitä mitä ovat:
rajatonta aakkosta, vaikkakin ainutlaatuista,
savualukset sytyttävät tuleen selkäni.
Kun ohjaat minut vihdoin kurssillesi,
minusta ei ole mitään jäljellä?
Henkäyksesi herättävät minut
vailla muuta perspektiiviä kuin tyhjyys.
Tiedätkö, teet minut hulluksi.
Et käytä minua hyväksesi, vaikka suutelet minua
kunnes saavun hylyille, hylkäyksen oville,
nautintoni ruohoisille silmäluomille:
sinä kaivertamassa hylkyä niskassani.
Annan siten takiasi naamioituna
runsaasti varmistetun yön:
suuren vuoteen, jotta et lakkaisi.
Asetan itseni näin, kun kutsut minut
äärettömästä legitiimistä: kyyneleissä.
Opetat nännini lentämään.


5.

En tiedä onko yö, pyörre vai hiljaisuus.
Hengitän jatkuvaa tyhjää tunnistamatta sitä.
Muistin katastrofi säilyy, muistaa
asiat, joita ei koskaan elänyt.
Niin yksin että tuskin käsitämme hylkäystä.
Kukkapakkomielle unohtuu, synnyttää
uusia konflikteja: pieniä ja suuria hedelmäpuutarhoja.
Rakastin sinua siellä missä voin olla vain kanssasi.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Sosiaalinen erakko