Maahan muuttajat






Maahan muuttajat

Maahanmuuttajakirjailijat tarvitsevat paitsi taloudellista tukea, myös taiteellista vapautta eli mahdollisuutta kirjoittaa mistä tahansa aiheista.


Valtion kirjallisuustoimikunnan marraskuussa järjestämässä kutsuseminaarissa Maahanmuuttajien kirjallisuus Suomessa yritettiin vastata vaikeaan kysymykseen kuinka edistää maahanmuuttajakirjallisuutta pikemminkin kysymyksin.

Ruotsin kirjailijaliiton puheenjohtaja Jesper Söderström kertoi, että Ruotsissa maahanmuuttajakirjallisuutta tuetaan sekä valtion taitetoimikunnan että kirjailijaliiton varoista, tosin hyvin pienin summin. Taidetoimikunnan varoista 180 miljoonaa euroa on tarkoitettu kirjallisuudelle ja tästä summasta 13 miljoonaa euroa kääntämiseen. Taidetoimikuntien 3,8 miljoonasta eurosta 100 000 euroa on maahanmuuttajakirjallisuudelle. Laadun lisäksi kirjallisuuden saatavuus ja kysyntä ovat tärkeitä kriteereitä tukipäätöksiä tehtäessä.

Virkamiesten puheenvuoroja kiinnostavampia olivat maahanmuuttajakirjailijoiden kokemukselliset puheenvuorot. Suomen ”viralliset maahanmuuttajakirjailijat” Alexis Kouros ja Umayya Abu-Hanna valittelivat heille tarjotun roolin kapeuden lisäksi epäolennaisuuksiin takertumista. Kouroksen esikoisromaanista kirjoittaneet kriitikot olivat kiinnostuneimpia siitä, millä kielellä kirja oli kirjoitettu, eivät kirjan aiheista.

Kourosilta kysytään myös jatkuvasti millä kielellä hän ajattelee. Kielen yhteys ajatteluun onkin askarruttanut monia kielentutkijoita, jotka ovat tutkineet muun muassa eristämisen vaikutuksia lapsen kielen kehitykseen. Lisäksi he ovat yrittäneet päästä käsiksi kielen rakenteisiin tutkimalla sen sukupuolittuneisuutta.

Kouros pohti oman Omar Khaijam-lukukokemuksensa kautta kirjallisuuden suhdetta kieleen. Khaijam on hänen mielestään täysin eri runoilija englanniksi kuin persiaksi. Kouroksen tärkein toive koski kuitenkin aiheidenvalintaa. Maahanmuuttajakirjailijat ovat täysin tasa-arvoisessa asemassa valtaväestöön kuuluvien kirjailijoiden kanssa vasta silloin, kun he voivat kirjoittaa vapaasti aiheesta kuin aiheesta.

Sensuuri toisella kielellä


Umayya Abu-Hanna joutuu sensuroimaan itseään toisella kielellä kirjoittaessaan, koska hänen kielitaitonsa ei ole täydellinen ja toisaalta arabian kielen ilmaisut ovat suomen kielessä eri kontekstissa. Myös hänen uusin romaaninsa on herättänyt epäolennaisia kysymyksiä, kuten: ”Kuka puristeli sinua tisseistä?” Ensimmäisen romaanin arvostelu oli otsikoitu: ”Alistetun kansan tytär puhuu”. Kuten arvata saattaa, Abu-Hanna ei ole löytänyt hengenheimolaisiaan suomalaisten joukosta, vaan hän on samalla aaltopituudella arabiankielisten ja kaksivuotiaan eteläafrikkalaisen adoptiotyttärensä kanssa.

”Ruotsissa ollaan pidemmällä konfliktinkäsittelyssä kuin Suomessa. Suomessa sitä pelätään vielä. Monikulttuurisuus edellyttää kuitenkin konfliktinsietoa ja –käsittelyä. Suomalaiset kirjailijat eivät ole käsitelleet tiettyjä pelkoja, kuten me olemme häviämässä –tunnetta. Pelottavaa on myös se, että ensin on tullut kaksikielisyys ja vasta sitten demokratia. Suomalaisilla on paljon hyvää tahtoa, mutta pelot on käsiteltävä ensin.”

Lappeenrantalaistunut Arvi Perttu puolestaan koki, ettei hän ole ”oikeanlainen” maahanmuuttajakirjailija, koska ei ole tarpeeksi eksoottinen, esimerkiksi suahilinkielinen, englantia puhuva muusikko. Muutto on vaikuttanut kaksikielisen Pertun kielitaitoon.

”Venäjäni alkaa olla puutteellista. Venäjäntäminen on jo vaikeampaa kuin suomentaminen. Käännös on aina myös kulttuurisen vuoropuhelun keskiössä: se mahdollistaa aukot ja väärintulkinnat.”

Perttu on vakavasti pohtinut, onko hän oikea henkilö edustamaan maahanmuuttajia. Hän kun kokee olevansa sirpaleinen joka puolella, kuuluvansa ei-minnekään. Zinaida Lindénille, joka on opiskellut ruotsin kieltä Pietarissa ja on asunut pitkään Turussa, monikulttuurisuus puolestaan on aina ollut itsestään selvää. Ruotsiksi kirjoittava Lindén on saanut myös hyvän vastaanoton suomenruotsalaisissa kirjallisuuspiireissä. Hän ei ole koskaan epäillyt identiteettiään, ja häntä kismittikin ainoastaan se, että hänet niin usein kutsutaan puhumaan juuri ko. aiheesta.

Rita Dahl

julkaistu Kirjain 1/2009:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan