Kv. PENin vangitut kirjailijat -kampanja 2006-2007

Akuutteja ongelmia - kunnianloukkauksesta vangitut kirjailijat

Kansainvälinen PEN vaati vangittujen kirjailijoiden vuosipäivänä 15.11.2006, että maailman rikoslaeista poistetaan loukkauksen käsite, koska käsitteen käyttö on nyt hämärää, eikä sillä ole varsinaista lainvoimaa. Lisäksi kunnianloukkausta ei saisi käsitellä rikoslaillisena vaan siviilioikeudellisena loukkauksena.

Satoja kirjailijoita ympäri maailmaa on vangittu kunnianloukkaussyytösten perusteella. Kansainvälisen PENin Writers in Prison –käynnisti samalla kunnianloukkauslakien vastaisen kampanjan, joka jatkui erilaisin tehoiskuin huhtikuuhun 2007.

Kunnianloukkaussyytökset eivät ole uusia asia. Jo Neuvostoliitossa kirjailijoita ja toimittajia syytettiin Neuvostoliiton vastaisen propagandan levittämisestä, Turkissa Kemal Atatürkin muiston loukkaamisesta ja Afrikan sekä Aasian maissa merkittävien henkilöiden tai instituutioiden loukkaamisesta. Kritiikkiä presidenttiä, vallassaolevaa puoluetta tai hallituksen jäseniä kohtaan ei ole sallittu.

Onneksi ihmisoikeusjärjestöt ovat lisääntyvässä määrin tietoisia ongelmasta. YK:n ilmaisunvapautta koskeva erikoisraportoija Abid Hussein kertoi YK:n Ihmisoikeuskomission kokouksen 56. kokouksessa vuonna 2000, että kunnianloukkaussyytökset ovat uhka ilmaisunvapaudelle niihin liittyvien huostaanottosanktioiden vuoksi. Hän vaati näiden laukkauttamista ja valtion kunnianloukkaukset poistamista rikoslaista. Myös monet kansainväliset NGO:t, PENin lisäksi Reporteurs Sans Frontièrs ilmaisivat huolensa kunnianloukkauksien vuoksi nostetuista syytteistä.

Kunnianloukkaussyytöksiä tarvitaan suojelemaan ihmisiä valheellisilta syytöksiltä, mutta niiden varjolla ei saa kieltää normaalia kritiikkiä. Juridisesti valtaosassa oikeusjärjestelmiä – ei valitettavasti kaikissa - kunnianloukkausväite on todistettava oikeaksi, jotta syyte voidaan nostaa. Kunnianloukkauksesta on rangaistu eurooppalaisissa rikoslaeissa jopa keskiajalta lähtien, ja niistä on seurannut ankara rangaistu, jopa kuolemanrangaistus.

Syytteiden takana ovat usein virkamiehet, joille ei pitäisi sallia erityiskohtelua kunnianloukkaussyytösten ollessa kyseessä. Myös toimittajien oikeuden lähdesuojaan – oikeuteen olla paljastamatta tietolähteitään – tulisi säilyä koskemattomana.

Writers in Prisonin tammi-kesäkuun 2006 kattavalle case listille on listattu kaikkiaan 96 kunnianloukkaussyytteen vuoksi vangittua kirjailijaa. Lait ovat monesti peräisin siirtomaavallan ajoilta, ja niiden tuomiot ovat ankaria. Afrikan 26:sta vankilassa olevasta kirjailijasta tai toimittajasta 10 on vankilassa kunnianloukkaussyytöksen vuoksi.

Vuoden 2006 ensimmäisen puoliskon aikana viranomaisten ahdistelua esiintyi Afrikassa Algeriassa, Kongo-Brazzavillessä, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Etiopiassa, Malawissa, Marokossa, Nigerissä, Senegalissa, Tunisiassa and Zimbabwessa. Vuonna 2006 Le Republicaine –viikkolehden toimittajat Mamane Abou and Oumarou Keita saivat 18 kuukauden tuomiot väärän tiedon julkaisemisesta ja Nigerin valtion solvaamisesta, vaikka molempien asianajajat kyseenalaistivat koko oikeudenkäynnin laillisuuden. Vuoden 2006 ensimmäisen puoliskon aikana Etiopia oli kuitenkin maa, jossa oli vaikeinta elää kirjailijana tai toimittajana. Viittä syytettiin kunnianloukkauksesta ja useampi odotti oikeudenkäyntiään.

Latinalaisessa Amerikassa vangittuja kirjailijoita oli 22. Heistä kahdeksan oli joutunut vankilaan kunnianloukkauksesta. Meksikolainen Lydia Cacho Ribeiro väitti paikallisen liikemiehen olevan mukana lapsipornografiarenkaassa ja vaikka väite olisi tottakin Meksikon lain mukaan kyse on kunnianloukkauksesta, josta seuraa vankeutta kuudesta kuukaudesta neljään vuoteen. Lakia uudistettiin vuonna 2006 niin, että todesta väitteestä ei seuraa kunnianloukkaussyytöstä, mutta 32 osavaltion pitää vielä hyväksyä laki ennen kuin se astuu voimaan. Argentiinalainen toimittaja Angel Ruizin sanomalehti uhattiin sulkea, jos hän ei paljastaisi, ketkä olivat hänen El Este Rionegrinossa ilmestyneen juttunsa tietolähteinä. Hän väitti paikallisten viranomaisten osallistuneen salakuljetusoperaatioon.

Aasiassa oli vangittuina vain kuusi toimittajaa/kirjailijaa, joista kolme kunnianloukkaussyytteen vuoksi. Aasialaiset kirjailijat vaiennetaan kansallista turvallisuutta koskevilla laeilla ja tiukennetun itsesensuurin avulla.

Kambodzhan kansallisneuvosto vahvisti pääministeri Hun Senin päätöksen kunnianloukkauksen dekriminalisoimisesta 26. toukokuuta 2006, mutta Khmer Conscience –lehden päätoimittaja ja kustantaja Dam Sith tuomittiin noin 2000 dollarin sakkoihin väärän tiedon levittämisestä ja 2500 dollarin sakkoihin Kambodzhan hallituksen loukkaamisesta. Heinäkuussa toisen toimittajan You Saravuthin täytyi lähteä maanpakoon, koska hän oli saanut useita tappouhkauksia artikkelista, jossa syytettiin pääministeri Hun Senin veljenpoikaa maankahminnoista.

Ihanteellisessa Euroopassakin oli peräti 26 vangittua kirjailijaa tai toimittajaa, joista viisi virui vankilassa loukkauksesta syytettyinä. Euroopan maat, joissa käytetään kunnianloukkaus- ja loukkaussyytöksiä ovat Azerbaidjan, Makedonia, Puola, Venäjä and Turkki. Azerbaidjanilainen Boyuk Millat –lehden päätoimittaja Samir Adygozalov sai tuomittiin vuodeksi vankeuteen kunnianloukkauksesta helmikuussa 2006. Syytös perustui syyskuussa 2005 julkaistuun artikkeliin, jossa hän syytti paikallista parlamentaarikkoa ja yliopiston armenialaistaustaista rehtoria siitä, että yliopiston varoja oli luvatta käytetty armenialaisten diasporan tukemiseen.

Makedonialainen Zoran Bozinovski, Trokja-päivälehden osaomistaja ja päätoimittaja, tuomittiin kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen. Tutkivalla journalisti Bozinovskilla on kontollaan yli 82 syytettä artikkeleidensa vuoksi. Useimmiten syytteen nostajat ovat virkamiehiä. Turkissa puolestaan parikymmentä kirjailijaa ja toimittajaa odottaa syytöstä rikoslain artikla 301:n perusteella Turkin valtion loukkaamisesta. Syytteiden suman käynnisti Orhan Pamukia vastaan nostettu syyte turkkilaisuuden halventamisesta ja armenialaisten kansanmurhasta muistuttamisesta, josta luovuttiin joulukuussa 2005.

Lähi-Idässä valtion johdon, oikeuslaitoksen ja valtion maineen loukkaaminen ovat yleisimpiä kunnianloukkaussyytteiden syitä ja kunnianloukkausta on perinteisesti käytetty sanatyöläisten ilmaisunvapauden rajoittamisen oikeudellisina välineinä. Arabimaissa uskonto ja seksuaalisuus ovat herkimpiä aiheita. Niitä valvovat viralliset instituutiot, esimerkiksi Egyptissä Al-Azher-yliopiston Islamilaisten opintojen keskus.

Libanonilaisia Tawfiz Khattabia ja Fares Khashania uhkasi kahden vuoden vankilatuomio päivälehti Al-Mustaqbalissa julkaistun artikkelin vuoksi, jossa loukattiin presidenttiä. Jordanilainen Internet-sivun toimittaja Jamil Abu-Bakr puolestaan julkaisi sivuillaan Islamic Action Frontin jäsenten artikkeleita, joissa loukattiin Jordanian valtion kunniaa. Syyrialainen prosaisti ja Internet-sivun toimittaja Mohammed Ghanem sai kuusi kuukautta vankeutta Syyrian presidentin loukkaamisesta, hallituksen vähättelemisestä ja levottomuuden lietsomisesta. Syytökset perustuivat Ghanemin moniin artikkeleihin, joissa hän käsitteli Syyrian kurdivähemmistön kulttuurisia ja poliittisia oikeuksia. Yleinen ilmapiiri on pysynyt uhkaavana myös Jemenissä, jossa toimittajat ja kirjailijat saavat säännöllisesti tappouhkauksia, heitä vastaan hyökätään tai he joutuvat kidutuksen uhreiksi.

Tuomiot ovat ehkä ankarimpia Iranissa, jossa Arash Sigarchi tuomittiin 14 vuoden vankeuteen blogissaan ja BBC World Servicelle ja Radio Fardalle antamiensa haastatteluiden vuoksi. Häntö syytettiin presidentin loukkaamisesta ja hallituksen vastaisesta propagandasta. Vetoomuksesta tuomio alennettiin kolmeen vuoteen. Iranin laki sisältää monia säännöksiä, joissa kielletään ja rangaistaan Iranin johtajan, virkamiesten tai Iranin Islamilaisen tasavallan instituutioiden loukkaamisesta.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale