Kirjoittava kasvattaja





Kirjoittava kasvattaja

Angolalainen Chó do Guri (Maria de Fátima) pitää paperiliikettä, kirjoittaa ja kouluttaa lasten vanhempia, jotta nämä välittäisivät oppejaan lapsilleen. Tarttuvia tauteja ja lasten ajautumista kadulle voidaan välttää hyvin yksinkertaisin keinoin.

Guri on oppinut itse monet asiat kantapään kautta. Hän on kenraalin vaimo, joka sai ensimmäisen lapsensa 17-vuotiaana. Nyt enää nuorin lapsista, 15-vuotias asuu kotona, muut ovat maailmalla ja menestyvät omissa tekemisissään.

- Minulla ei ollut 17-vuotiaana sitä samaa koulutusta ja tietoa, joka minulla nyt on. Se kuuluu: sen, mitä teette toisille, teette itsellenne.

Hän syntyi Quibalassa, karismaattisessa kylässä, jossa asui värikästä väkeä eri sosiaalisista luokista. Kaikki tulivat kuitenkin toimeen keskenään. He taistelivat yhdessä muiden ihmisten kyläänsä koskevia ennakkoluuloja vastaan.

Gurin äiti oli lukutaidoton, ja saksalaista isäänsä hän ei ole tavannut koskaan. Lapsuusvuodet olivat vaikeita: ne Guri vietti sisäoppilaitoksessa.

- Se oli kuin sotilaspalvelusta. Minulla oli aina tunne, etten saanut tarpeeksi rakkautta. Siksi sain omat lapset aikaisin. Toivoin saavani heiltä puuttuvaa rakkautta. Silti tunnen oloni onnelliseksi, vaikeudet ovat kasvattaneet minua.

Guri itse haki oppia paitsi elämänkoulussa, myös opiskelemalla ensin farmasiaa Lissabonin yliopistossa, sittemmin hän vaihtoi pääaineensa sosiaalipolitiikaksi, josta valmistui.

Taisteleva kirjailija

Chó du Gurista tuli kirjailija taistelun kautta. Ensimmäisen kerran hän tarttui kynään jo yhdeksänvuotiaana, kielenopettajansa innoittamana, mutta vakavasti Guri alkoi kirjoittaa parikymmenvuotiaasta lähtien. Julkaisemisen tarve oli niin suuri, että hänen esikoisrunokokoelmansa Vivências ilmestyi omakustanteena vuonna 1996. Esikoisessa sivutaan Angolan sosiaalisia ongelmia, prostituutiota, katulapsia ja etsitään myös ratkaisuja ongelmiin. Kysymyksessä on poliittinen kirja, ja niitä Guri on kirjoittanut myöhemminkin. Chiquito da Camuxiba -romaani (2006) on myös tarina katulapsista, ja siinä pohditaan syitä kadulle joutumiseen.

- Syy on pitkälti vanhempien egoismissa. He haluavat edistää omaa uraansa ja ovat paljon kotona: heillä ei ole lapsille tarpeeksi aikaa.

Guri on nopeasti kohonnut yhdeksi Angolan tärkeimmistä naiskirjailijoista. Hän on saanut myös tunnustusta: Guri voitti romaanillaan A filha do Alemão (Saksalaisen tytär) Instituto Marquês de Valle Florin Prémio de Literatura Africanan vuonna 2003.

Ekonomisti ja kirjailija António Fonseca on kehunut kirjaa merkittäväksi kontribuutioksi Angolan lähihistorian tutkimukseen. Kirja auttaa hänen mielestään ymmärtämään paremmin Angolan uusia sosiaalisia luokkia ja tuntemaan sielun ja lähihistorian. Romaani lähtee liikkeelle Hitlerin Saksasta ja siirtyy Angolaan Azorien kautta.

Ruohonjuuritason työtä

Guri on tehnyt ruohonjuuritason työtä katulasten hyväksi Liga 4 –nimisen kansalaisjärjestön Kansallisena sihteerinä viimeisen kahden vuoden ajan. Kyse on vapaaehtoistyöstä: rahat elämiseen tulevat kenraalina työskentelevältä mieheltä ja Gurin omasta paperiliikkeestä, johon hän hakee myytävät tavata Etelä-Afrikasta, jossa on huomattavasti halvempaa kuin Angolassa.

- Auttamisen aloitin, kun näin 7-vuotiaiden lasten ryöstävän ja tappavan Luandan kaduilla. Halusin aikaan muutoksia, ja ne ovat mahdollisia vain vanhempien avulla, heitä kouluttamalla.

Gurin mielestä sosiaaliset ongelmat ovat pitkälti lähtöisin kotoa, huonosta kasvatuksesta.

- Kansaa on opetettava epidemioiden varalta. Satoja lapsia kuolee päivittäin epidemioihin perushygienian puutteen vuoksi. Ongelmat alkoivat vuonna 1975 käynnistyneen ja 2002 päättyneen sisällissodan aikana.

Sodan päättymisvuonna allekirjoitettiin myös vanhemmuutta koskeva laki. Ihmisten mentaliteettia on silti edelleen Gurin mielestä rauhanomaistettava, ja myös kansalaiskoulutus on tarpeen hyvien tapojen välittämiseksi.

- Kyse on hyvin yksinkertaisten asioiden, kuten takapuolen pyyhkimisen ja kätten pesun, opettamisesta. Yhteiskuntaan on myös perustettava pieniä ryhmiä ajamaan tiettyjen ryhmien, kuten kadulla työskentelevien naisten tai ympäristön, etua ja suojelua.

Vahvistunut solidaarisuus

Guri ei aina itse tiedä, miten työ Liga 4:ssä on tuottanut tuloksia, mutta hänellä on informantteja eri kaupunginosissa, jotka raportoivat hänelle tuloksista.

- Solidaarisuus on vahvistunut naapurien kesken: he auttavat toisiaan. Joskus saamme sponsoreita ja järjestämme hyvin menestyneelle voittajalle päivällisen tai radion. Ensin kysymme, mitä he tarvitsevat tai haluavat eniten.

Gurin mielestä hänen tekemänsä vapaaehtoistyö on palkitsevaa. Joskus, kun jollakin on vaikeaa, hän auttaa tätä omasta riisipussistaan.

Guri ei vaikuta pelkästään kansalaisjärjestön palveluksessa, vaan myös kirjailijalle tyypillisemmin, kirjoittamalla. Hänellä kirjoittaa säännöllisesti luandalaisen Folha 8:n mielipidesivulle ja lisäksi hänellä on kuukausittain oma palsta Mosambikissä ilmestyvässä O Jornal de Artes e Letras de Maputossa. Guri avustaa myös monia muita lehtiä Portugalissa ja Brasiliassa, ja hänen runojaan on ollut mukana brasilialaisissa ja angolalaisissa antologioissa.

Nuorin poika auttaa äitiään leikittämällä lapsia ja pelaamalla heidän kanssaan jalkapalloa. Hän on kiinnostunut myös kirjoittamisesta. Poika kirjoitti ensimmäisen runonsa ruususta 12-vuotiaana. Guri osti jalkapallovälineet omilla rahoillaan koko joukkueelle.

Guri ei ole tyytyväinen maansa hallitsijoihin, ja hän lausuu tyytymättömyytensä ääneen. Tästä hyvästä hän ei aina pääse edustamaan maataan, vaikka kuuluu maan tunnetuimpiin kirjailijoihin.

- Kansa ei valitse päättäjiä, vaan valitut valitsijamiehet. Meillä on ensi vuonna vaalit, joissa toivon kuitenkin ihmisten mentaliteetin muuttuneen. Valtaapitävät eivät saa muutosta aikaan, vain kansa.

Angola oli monen Afrikan maan tapaan sotilasdiktatuuri vuosikymmenten ajan. Monen muun Afrikan maan lailla demokratian aikaiset hallitsijat eivät juuri eroa diktaattoreista. Vaikka Angola on luonnonvaroiltaan Afrikan vauraimpia maita, vain hyvin pieni osa vauraudesta päätyy kansan hyväksi.

Rita Dahl

julkaistu Lumooja 3/4:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale