Geopolitiikka, retoriikka ja sananvapaus

Geopolitiikka, retoriikka ja sananvapaus ovat kytkeytyneet toisiinsa monimutkaisin sitein. Geopoliittisilla muutoksilla ja voimatasapainon vaihteluilla on suorat vaikutukset valtioiden käyttämään retoriikkaan ja välillisesti myös sananvapauteen; siihen, mitä pidetään yleisesti järkevänä sanoa. Geopolitiikalla on myös suorat retoriset vaikutuksensa; käytännön politiikka saa ilmaisunsa kielessä.

080808-konflikti oli Venäjälle suunnilleen yhtä merkityksellinen tapahtuma kuin 9/11 Yhdysvalloille: pysyvä maamerkki ulkopolitiikan suunnan muutoksessa. Yhdysvallat käynnisti terrorisminvastaisen sodan ja jakoi maailman jälleen (ennen kaikkea retorisesti, mutta myös realistisesti) hyvään länteen ja pahaan itään. Venäjän viimeaikainen turvautuminen voimapolitiikkaan enteilee taas paluuta kylmän sodan aikaisiin asetelmiin ja maailmanjakoihin. Ulkopolitiikan asiantuntijoiden Vilho Harlen ja Sami Moision mukaan Suomi on lähentynyt geopoliittisesti länttä ja palannut NATO-keskustelussa ”ensimmäisen valtakunnan” (1917-1939) aikaan. Tuolloin korostettiin Suomen asemaa läntisenä valtiona ja piirrettiin avoimesti rajaa Neuvostoliittoon. ETYJ-puheenjohtajana vuoden 2008 lopussa toiminut Suomi toimi Alexander Stubbin johdolla valtaviin ihmismenetyksiin johtaneen Georgian sodan sovittelijana vailla kovin hyviä tuloksia.

Mikä merkitys on Venäjän ja Yhdysvaltojen ulkopoliittisen maailmankuvan muutoksella muulle maailmalle ja ennen kaikkea sananvapaudelle? Maailman kahden suurvallan geopoliittisilla voimatasapainon muutoksilla on aina suuri merkitys suurvaltojen itsensä käyttämään retoriikkaan. Lisäksi poliittisten voimasuhteiden muutokset ja yleinen ulkopoliittinen kehitys vaikuttavat myös toimittajien ja kirjailijoiden, kriittisen älymystön, sananvapaudelle. Tietyistä asioista, esimerkiksi Anna Politkovskajan tapauksessa Tshetshenian sodasta ja sen vaikutuksista, ei vain ole käytännöllisesti järkevää keskustella, mikäli haluaa säilyttää toimintaedellytyksensä. Kriittisen älymystön on varottava erityisen tarkasti sanomisiaan tietysti erityisesti autoritäärisissä maissa.

Kysymys kielestä ja kulttuurista liittyy myös suurten lingua francojen maailmanvalloituksen edetessä kielelliseen siirtomaaherruuteen, hallitsijan ja hallitun väliseen suhteeseen. Nationalististen myrskyjen keskellä maailmassa on vielä kirjailijoita, jotka puolustavat pieniä alkuperäiskieliä muutaman suuren kielen megalomaanista valtaa vastaan. Esimerkiksi mosambikilainen kirjailija Mia Couto kokee sydämenasiakseen paikallisten afrikkalaisten kielten ja kulttuurien puolustamisen siirtomaaherra portugalia vastaan. Hän ei ole kuitenkaan yksin. Kriittisen älymystön edustajat ympäri maailmaa ovat lähteneet vastustamaan suurten kielten ylivaltaa ja puolustamaan pienten kielten asemaa ja opetusta.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale