Cho do Guri: Taputtakaa käsiä!

Cho do Guri, 49, oikealta nimeltään Maria de Fatima, on Angolan tunnetuimpia naiskirjailijoita, joka on kirjoittanut sekä runoa että proosaa. Hän on julkaissut runokokoelmat Vivências (1996), Morfeu (2000) ja Na boca árida de kyanda (Kilombelombe 2007), satukokoelman Bairro Operário. A minha história (1998) ja romaanin Chiquito da Camuxiba (2006). Lisäksi hänen tekstejään on nähty antologioissa O amor tem asas de ouro. Antologia da poesia feminina angolana (2005) ja Todos os sonhos. Antologia poesia moderna angolana (2005). Guri sai vuonna 2003 Instituto Mârques de Valle Florin afrikkalaisen kirjallisuuden palkinnon romaanistaan Chiquito da Camuxiba.

Guri on opiskellut sosiaalipolitiikkaa Lissabonin avoimessa yliopistossa, ja hän toimii nuorten sosiaalista syrjäytymistä vastaan työskentelevän Liga 4:n pääsihteerinä.

Gurilla on jokaviikkoinen palsta luandalaisessa Folha 8-lehdessä. Hän kirjoittaa kuukausittain myös mosambikilaiseen kulttuurilehteen Jornal de Artes e Letras.

Chó do Guri
Runoja



Viattomuus

palvoin jo kurjuuden päiviä
ajattoman kellon
poljetuilla karttakepeillä
jossa kidutukseni kasvaa

sama hetki toistuu
nimettömät lapset
syleilemässä onnettomuuksia

kaduilla…

kulkevat tuhatpäin
vapauttavat vatsan ilkeyksiä
nälän äänissä

samalla hetkellä
jonka väläyksessä
loistavat näiden
lasten vatsat jotka odottavat
(vailla aikaa) syleilläkseen onnettomuuksia
kontrastina ohikulkevien
valtaville vatsoille
pelastautuvat sylkemään nautintoja
palaan inhoten lapsuuteeni
sydämen kontrolloimattomiin impulsseihin
kohtaan tuskani mykän kapinan

näen itseni
näen itseni jälleen
näissä katukuvissa
joissa hetki toistuu joka kulmassa
kuin pala minua
piilottaisi itsensä yön haukotuksilta
mutta vailla viattomuuden armoa…
viattomuuden jonka jo menetin.

Olla nainen

Olla nainen
merkitsee rakastaa elämää
maailmankaikkeuden kohdussa

inhimillisyydessä
toivo
varmuuksien kokemisesta


oksentaa vaurautta
hedelmöittää ilman spermaa
rakastaa rakastaa rakastaa
maan hedelmällisellä suudelmalla.




Taputtakaa käsiä

taputtakaa käsiä
olen köyhä kerjäläinen
haluan lahjoittaa teille sielun totuudet
karkottaa minua kiduttavat käärmeet
yhtyä heikkolahjaisiin
hyppiä järjen roskissa
esittää runoja
omilla sanoillani
vaikka niitä pilkataan
en halua teidän abortoivan niitä
ne ovat minun ja puolustan niitä
tunnustan!

taputtakaa käsiä
taputtakaa käsiä olkaa hyvät

lausun
tunnustelen sieluanne
näen teidät mikrofilmilläni
manatakseni esiin runoutenne
joka tulee esiin nyyhkytyksistä

taputtakaa käsiä!
taputtakaa käsiä, enemmän käsiä… olkaa hyvät

minun täytyy ja haluan röyhtäistä
koko minälläni kyllästetyn
laiskottelevan runouden

taputtakaa käsiä! taputtakaa käsiä! käsiä! käsiä!...

Salalélla on viivan voima

katsettani polttivat viljelykset
suot kuivuivat pienentyen
yrtit uudelleensyntyivät myrkyllisinä
maa hämärtyi nälkäisenä
vedettä
valotta
elämättä

mutta kalan epäröivä suu
oksensi veden peileissä
”Salalèlla on Viivan voima
hän asuu kukkulalla
komentaa onnettomuuksia
hänellä ei ole Kansakunnan lippua
mutta hän syö kuin Haukka
kansan voiman”.




Luanda

Luanda
taikojen hienostonainen
ja vieraanvaraiset sopet
avaat käsivarret
meren jalomielisyydet
heräät tyylikkäällä rannalla

Pitkien öiden
Luanda…
herätessäsi saaren hiekoilla
aamusella menet
turhaan arolle
kannat suussa ikävyyksien huokausta
tuot kanssasi kauniin julistuksen
kauniilta hedelmämyyjiltä
älykkäiltä katukauppiailta
jotka keinuvat kaupungilla

sambojen Luanda
jotka syöksyvät esiin aamuvarhain
orgioina, taikoina ja onnettomuuksina
elämän pysähtymätön uudistaminen

Kauniiden laulujen
merenvireen
makean tuoksun
Luanda
lähden kanssasi kävelemään
keinuntasi rytmissä

”mennään sambaamaan viettämään yöllä isoäidin
tädin kuolemantapausta
marssimme ohi Maiangan
keinumme Mutambassa
harrastamme seksiä Bairro Operáriossa
nähdäksemme mulatin järjettömyyden
Sembaöinä
rebitan iskulla

haltioituneena, palaan yksin
Cabon saarelle
jossa tapaan sinut Kuningatar!
syömässä keittoa
kiven ääriviivoilla
ohentamassa laastia
kyandan kuivassa suussa
karkoittaaksesi cazumbin
menneisyyden tummista vesistä

rukoilen sinua kaupunki joka kävelee
vie valo, elämä ja vesi arolle
kulje eteenpäin Luanda kyanda
jonka kyandamaisesti tunnustan: tuon jo sielun puhdistettavaksi

Luandassa 25. tammikuuta 2000



Haluan olla vain runoilija

haluaisin olla vangittujen runoilija
laulaakseni heidän linnalaulujaan
haluaisin olla kirottujen runoilija
kieltääkseni näiden ihmisten pahuuden
haluaisin olla varkaiden runoilija
ryövätäkseni heiltä yön ja unelmat
haluaisin olla rikkaiden ja omahyväisten runoilija
estääkseni heiltä ei-minkään nautinnon.

haluaisin olla runoilija
joka tunti
kaikissa paikoissa
unohtaakseni itseni
olla vain runoilija

surussa ja ilossa
hyvyydessä ja pahuudessa
rikkaudessa ja köyhyydessä
tehdä sanoista kääntöpuolen
tasapainottaakseni tunteita
haluan olla vain runoilija.

Kääntänyt Rita Dahl
julkaistu Lumooja 3-4/2008:ssa

Per. bessangana-sanasta, joka tarkoittaa hienostunutta naista, joka yleensä esiintyy pukeutuneena kankaisiin. Sana on peräisin besà-sanasta (port. benção = siunaus) ja herraa tai rouvaa tarkoittavasta ngana-sanasta.
Per. musseque-sanasta, joka tarkoittaa hiekkaista maanviljelysaluetta yleensä merialueen ulkopuolella, tasangon korkeudella. Kimbundun kielessä merkitsee ”soraista” maata”. Alkoi myös merkitä suurkaupungien (kuten luandan) laita-alueille nousevia köyhiä kaupunginosia.
Per. batucada-sanasta. Afrikkalainen samban versio, jota tahdittavat tamburiinit. Sanan etymologia viittaa onomatopoeettiseen ”tuk-tuk-tuk”-ääneen. Sama sana merkitsee myös tamburiinia; ngo-maa kimbunduksi.
Per. sunguinar-verbistä, joka tarkoittaa yönviettoa menneitä muistellen (tarinat, ennustukset), tai leväten (lapset), sekä muita huvituksia. Kimbundunkielinen verbi on kusungina.
Luandan tyypillisin asutuskeskus, lyhennetään myös BêÓ.
Per. rebita-sanasta, joka tarkoittaa katrillin tapaista salonkitanssia. Tulee rebitar-verbistä, joka sisältää viittauksen olkapäiden kohottamiseen.
Muzonguê on yleensä sopivasta kalasta tehty keitto.
Merten, järvien, liejukoiden ja muiden vetisten tai kosteiden paikkojen jumala; kimbundujen uskonnollisessa järjestelmässä luonnon ”neroa”.
Haltija, sielu toisesta maailmasta. Johdettu kimbundun sanasta nzumbi, jonka kantaverbi on häiritsemistä merkitsevä kuzumbika-verbi.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan

Surullisen hahmon ritari