Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Saturday, November 29, 2008

Haava-ahon maanantai

Haava-ahon maanantai

Yosi Haava-ahon maanantai alkoi tutuilla ajatusjuoksuilla: maahanmuuttajajengi voisi hyökätä viherpiipittäjien kimppuun ja saattaa nämä arjalaisen ajattelun ytimeen viemällä nämä aluksi teurastamolle ja sitten sieltä edelleen turkistarhaan tekemään kuvitteellista iskua häkkeihin. Näin jengi opettaisi käytännön tekojen kautta piipertäjille, mitkä ovat ympäristöaktivismin todelliset seuraukset: paljon murhetta, verta, kuolemaa ja kodittomia eläimiä. Piipertäjien lisäksi jengi voisi näyttää Ruusa Meriläiselle, missä falluksen paikka on. Ruusa ei selvästikään sitä vielä tarpeeksi tarkasti tiennyt; kulkihan hän kaikenlaisissa roiskesommitelmissa ympäri Tampurin tantereita nyt kun hän oli jättäytynyt pois etukunnan kiireisemmistä touhuista.

Haava-aholla oli paljon seuraajia jo ympäri maailmaa, vaikka tuskin hän niistä tiesi; haava-aholaiset eivät olleet sellaista ihmisrotua, jota kiinnosti seurata ympäröivän maailman tapahtumia. Oma talo kullan kallis, oli heidän mottonsa, ja sen sanottuaan he ajelivat ruohonleikkurilla naapurissa asuvan mutikuonon nurmikolle ihan vain nähdäkseen, miten kauan mutit sietivät moista. Moni muti olikin jo saanut tarpeekseen haava-aholaisten sumutuksesta ja häipynyt autuaammille leipämaille. Kenenkään ei sentään tarvitse ansaita leipäänsä kansallisen solvauspuolueen ajaessa nurmikkoa kuin etujaan, häikäilemättä ja nopeasti. Mutta yhä ahkerampi muteihin kohdistuva sumutustyö johti myös mutikekseliäisyyden lisääntymiseen. Viimeisin keksintö oli Nikolai Sarkomaata esittävä tikkunukke, johon neuloja pistelemällä vapautui mutiaggressioistaan.

Nikolaita pistettiin, paljon. Nikolai oli kuin Mediheli, joka vieraili parhaillaan Latunaisen Amerikan maissa katsastamassa, kuinka hienosti sotilaat seisoivat rivissä ja tottelivat käskyjä. Medihelin alkoi itsensäkin tehdä mieli moista katsellessa, ja pian hänetkin nähtiin seisomassa Rauli Kastrullin vieressä hivenen hymyilevänä, aivan kuin hän olisi itsekin ymmärtänyt näytelmän naurettavuuden, siitä huolimatta, että hän osallistui siihen. Pakistanilaiset teruristit pelasivat panttivankien hengellä mumbailaisessa viiden tähden hotellissa. Sellainen oli maailman järki juuri sillä hetkellä. Ruumiit roikkuivat kauniissa pystysuorassa asennossa hotellin parvekkeilta alas. Kukaan ei kiinnittänyt niihin sen suuremmin huomiota, koska kulkutielle ilmestyneiden tulipesäkkeiden väistelyssä oli tarpeeksi tekemistä.

Wednesday, November 26, 2008

Pakkoavioliitot ja maailman merirosvot

Pakkoavioliitot ja maailman merirosvot

Saisiko merirosvot luopumaan kierosta elinkeinostaan kaapata öljylastissa olevia laivoja erityisesti Somalian rannikolla, jos heidät pakottaisi avioliittoihin? Merirosvon tilalle voi tässä ajatella samalla kenet tahansa poliitikon, joka vaikuttaa Somaliasta pohjoiseen tai etelään. Poliitikot ovat ahneita aarteiden perään, olivat nuo aarteet sitten kimaltelevia ja kovia tai pehmeitä ja siveltäviä.

Thaksin lensi sillä välin maailmalla, luultavasti jossakin Pohjois-Euroopassa, koska siellä vaaleat naiset parveilivat pankkien liepeillä kuin olisivat olleet valmiita ryöstöön hetkenä minä hyvänsä.

Taantuma oli vähentänyt vodkan kulutusta, mutta se ei ollut vaikuttanut lainkaan myrkkypuuron levitykseen Norsunluurannikolla. Pari itsemurhaturistia jopa maistoi uutta gourmet-herkkua, jota ei ollut heidän kotimaassaan saatavilla. Pelkästään se toi tarjottuun erikoisuuteen pikantin lisän. Myrkkypuuro tappoi vain pari, mutta pommi-iskussa saatiin 16 kärpästä samalla iskulla. Osseetit paukuttelivat myös omia ennakkouudenvuodenilotulitteitaan giorgin rajalla niin että venulaiset menettivät hetkeksi yönunensa. Sergei Lavrovi, joka sentään oli tottunut järeämpiin aseisiin, piti tätä poikien takapihaleikkinä.

Syntyvyys romahti parissa yössä. Korkeimmillaan se oli pohjoisessa, jossa rankat ilmasto-olosuhteet tekivät sijaistoiminnoista tarpeellisia. Parakin oman parakin pystyttäminen keskelle valtakunnan ydintä kiihotti erilaiset kansanryhmät iskuihin parakkimaisia toisenlaisia vastaan. Tummemmat sävyt riittivät hyvin nostamaan muutaman kuohun Parakkilandiassa, jossa ennen oltiinkin oltu niin hiljaa. Valtakunnanlaivan asukkaita yhdisti ainoastaan kuohussa syntynyt tunne, joka lähenteli vihaa, mutta muistutti samalla rakkautta.

Se, mikä horjutti valtakunnanlaivan asukkaita kaikkein raivokkaimmin oli toisrotuisuus ja sen ulkoiset tunnusmerkit. Se tunne ryöpsähti yli valtakunnanlaivan vankkojen raamien osuen jonnekin aavan maailmantalouden synkän laskevaan kuohuun.

Tuesday, November 25, 2008

Avoin kirje Suomen PENin johtokunnalle

Avoin kirje Suomen PENin johtokunnalle

Tiedoksi: Roxana Crisólogo


Hämmästyimme luettuamme runoilija Roxana Crisólogon avoimen kirjeen Suomen PENin johtokunnalle. Kirjeen mukaan vaikutti siltä, että Suomen PENin puheenjohtajalla olisi mielipiteenvapautta rajoittavia pyrkimyksiä. Mielestämme on yleisesti ottaen outoa, että Venezuelan presidentistä Hugo Chavezista ei olisi mahdollista sanoa mitään hyvää ilman seuraamuksia.

Johtokunnan jäsen Jukka Koskelainen puolustaa PENin nettisivuilla päätöstä kieltää Crisólogon esiintyminen PENin tilaisuudessa joulukuussa. Hän kirjoittaa muun muassa, että "koska kyseessä on hallitus (so. Venezuelan), joka on rajoittanut voimakkaasti sananvapautta…"

Tämä lausunto ei pidä paikkaansa. Venezuelassa on samanlainen sananvapaus kuin muissakin demokraattisissa maissa. On kummallista, että Koskelainen ei ole Venezuelassa asuessaan kuullut ja nähnyt, miten yksityisessä omistuksessa oleva media haukkua räksyttää ja mustamaalaa Hugo Chavézia ja hänen hallituksensa toimia täysin vapaasti. Millä perusteilla Koskelainen voi väittää, että Venezuelassa ei ole sanavapautta?

Venezuelan hallitus ei jatkanut toukokuussa 2007 kaupallisen RCTV -kanavan toimilupaa maan kattavassa, valtion omistamassa lähetysverkossa. Se johtui kanavan pitkään jatkuneesta eettisesti arveluttavasta toiminnasta, josta tälle medialle oli myös langetettu sakkotuomioita, sekä aktiivisesta osallistumisesta demokraattisilla vaaleilla valitun presidentin kaappaukseen vuonna 2002.

RCTV -kanavaa ei kuitenkaan "vaiennettu" kuten kansainvälinen media uutisoi, vaan se jatkaa edelleen presidentti Chavezin mustamaalaamista ja saippuasarjojensa tuottamista. Tätä törkyä se saa aivan vapaasti lähettää kaapeli- ja satelliittikanavilla. Toimiluvan loppumiseen johtaneista syistä tarkemmin Voima-lehdessä nro 6/ 07 julkaistussa artikkelissa "Tuhkimotarina jatkuu" http://www.voima.fi/content/view/full/2200. Teksti myös alla.

PENin peruskirjan mukaan "jäsenet sitoutuvat vastustamaan vapaan lehdistön vääristymiä, kuten väärien tietojen julkistamista, tahallisia valheita sekä tosiasioiden vääristelyä poliittisten ja henkilökohtaisten etujen saavuttamiseksi".

Tuota kaikkea edellä mainittua RCTV on tehnyt. Jos PENin johtokunta noudattaisi peruskirjaansa, sen olisi tuomittava RCTV -kanavan ja sen omistajan Marcel Granierin toiminta "poliittisten ja henkilökohtaisten etujen saavuttamiseksi".

Minkä tahansa maan hallitus ei olisi antanut vallankaappaukseen osallistuneen tv-kanavan jatkaa lähetyksiään kansallisessa verkossa paitsi Venezuelan. Se odotti vielä viisi vuotta, kanavan toimiluvan loppumiseen saakka.

Toivomme, että Suomen PENin johtokunnan jäsenet pitävät toimintansa ohjenuorana PENin hienoa peruskirjaa.

Helsinki 20.11.2008



Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkoston toimikunta

psta

Marjaliisa Siira (puheenjohtaja), Gustavo García (varapuheenjohtaja), Juha Kovanen (sihteeri)

www.latamsolidaarisuus.net

PANDIn kannanotto Suomen PENin johtokunnalle

Arvoisa PEN:in johtokunta !

PAND-Taiteilijat rauhan puolesta-järjestö on syvästi huolestuneena perehtynyt perulaisrunoilija Roxana Crisologon avoimeen kirjeeseen teille, kuten myös sitä ympäröiviin kirjoituksiin ( Jukka Mallinen, Jukka Koskelainen, Kiila/ Ville Ropponen) sekä Hands off Venezuela-Suomen ja Latinalaisen Amerikan Solidaarisuusverkoston asiasta tekemiin julkilausumiin.

Ymmärryksemme mukaan olette kohdelleet Roxana Crisologoa vähintään ikävän yliolkaisesti, ellei suorastaan diskriminoiden ja loukaten sananvapauttaan, ilmoittamalla hänelle tilaisuutenne konseptin muuttuneen mutta välittämättä mainita millaisesta konseptista on kyse. Väistämättä herää epäilys, että kyseessä on pelkkä tekosyy, kun samalla tiukkaatte häneltä näkemyksiään Venezuelan presidentti Hugo Chavezista sekä suhdettaan HoViin.

Hands off Venezuela-Suomi ei ole terroristien salaliittoporukka, vaan laillisesti Suomeen rekisteröity solidaarisuusjärjestö, johon kuuluminen ei ole mitenkään rikollista. Presidentti Hugo Chavez on valittu virkaansa useilla laillisilla ja vapailla vaaleilla, joita seuraamassa on ollut mm USA:n entinen presidentti Jimmy Carter.

Chavezin toiminta Venezuelan köyhän kansan hyväksi on ollut esimerkillistä. UNESCO julisti jokunen vuosi sitten Venezuelan lukutaidottomuudesta vapaaksi maaksi. Ilmainen terveydenhoitojärjestelmä on kehitetty maassa, jossa aiemmin varaa terveydenhoitoon oli vain n. 20 prosentilla rikkaista.

Mitä Venezuelan ilmaisunvapauteen tulee, siteeraamme vain paria puhujaa: Suomessa Lens Politica- filmifestivaaleilla esiintyneen venezuelalainen filmintekijä Will Figueran mukaan ”Venezuelassa ei ole koskaan ollut niin paljon ilmaisuvapautta kuin nyt”. Tunnettu amerikkalainen intellektuelli Noam Chomsky on puolestaan todennut, että venezuelalainen demokratia ylittää runsain määrin USA:n demokratian tason.

Varsinaisestihan Roxanan mielipiteiden koskien Venezuelaa, Chavezia ja bolivaarista vallankumousta ei pitäisi vaikuttaa suuntaan tai toiseen hänen PEN-jäsenyyteensä tai esiintymisiinsä. Tehän ilmoitatte olevanne ilmaisuvapautta kannattava ja puolustava järjestö. Nyt olette kuitenkin ajaneet Roxanan julkisesti selvittämään näitä asioita koskevia mielipiteitään, joita pidämme henkisen kiristyksen ja painostuksen surkeana tuloksena.

Pand tuomitsee jyrkästi käytöksenne ja kaksoisstandardinne Roxana Crisologon tapauksessa, samoin kuin parjaavan ja törkeän kielenkäyttönne kommentoidessanne presidentti Chavezia, joka kymmenille miljoonille latinalaisamerikkalaisille ihmisille edustaa aitoa, rehellistä toivoa paremmasta huomisesta.

PAND-Taiteilijat rauhan puolesta
Helsinki 22.11. 08

Monday, November 24, 2008

Suomen PEN 80 vuotta -seminaari





Tänä vuonna YK:n ihmisoikeusjulistukselle karttuu ikää 60 vuotta, ja Suomen PENille peräti kahdeksankymmentä! Olemme siis 20 vuotta vanhempia kuin länsimaisen ihmisoikeuskäsityksen perustana toimiva ihmisoikeusjulistus. Suomalaisten kirjailijoiden valveutuneisuus ja huoli ympäröivän maailman kehityksestä on ollut maailmankin mittakaavassa ainutlaatuista.

Tänä vuonna on kulunut 70 vuotta myös eräästä maailmanhistorian kauheimmista tapahtumista – natsi-Saksan kuolemanleirien pogromien pystyttämisestä. Kaikki nämä vuosijuhlat yhdessä muistuttavat siitä, ettei ole hyvää ilman pahaa: sananvapautta ja ihmisoikeuksia ilman tarvetta muuttaa epäkohtia maailmassa.

Kylmän sodan aikaisesta kahtiajakautumisesta huolimatta PEN on toiminut vuosikymmenten ajan ennen muuta sillanrakentajana erilaisten maailmojen, idän ja lännen, etelän ja pohjoisen välillä. Tämä rooli tulee varmasti vahvistumaan entisestään tulevaisuuden maailmassa, jossa kuohuu paitsi etnisten ryhmien, myös kielten ja kirjallisuuksien välillä. Maailmanpolitiikassa kuohuu niin idässä kuin lännessä. Yhdysvallat etsii sosiaalisesti ja ympäristöllisesti oikeudenmukaisempaa suuntaa; Venäjän lähivaltiot puolestaan etsivät hyvää paikkaa pelottavan suurvallan kupeessa.

Kirjailijoiden velvollisuus kuohuvassa tilanteessa on aina ollut yrittää säilyttää malttinsa ja toimia liennyttävänä voimana riitelevien kantojen ja tahojen kesken. Tämä rauhantehtävä on yhä tärkeämpi jakautuneessa ja monikulttuuriseksi muuttuvassa maailmassa. Siellä, missä kuohuu, kirjailijat voivat pyrkiä rauhoittamaan vihamielisyyksiä.

Sunday, November 23, 2008

Syrjintää monesta syystä

Syrjintää monesta syystä


Tasa-arvovaltuutetun moniperusteista syrjintää käsittelevän seminaarin 30.10. avasi tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen, joka totesi avauspuheenvuorossaan aiheenvalinnan olevan haasteellinen. Virkamiehetkin olivat hankkimassa aiheesta, josta ei vallitse tutkijoidenkaan keskuudessa yksimielisyyttä, lisätietoa.

Yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki on Suomessa eriytetty toisistaan. Kansainvälisen kokemuksen mukaan lait on joko pidetty erillään tai yhdessä. Oikeusministeriöön on perustettu toimikunta, jonka tehtävänä on tehdä suosituksia yhdenvertaisuuslain kehittämiseksi. Lakiuudistus tulee voimaan ensi vuonna.

Mäkinen huomautti, että moniperusteista syrjintää pohtiessa on mietittävä, milloin on kehitettävä lainsäädäntöä ja milloin puolestaan koko politiikkalohkoa. Uusi avaus on hallituksen ja ammattiyhdistysten samapalkkaisuusohjelma, joka kiinnittää palkkaan liittyvän eriarvoisuuden lisäksi huomion myös työelämässä vaikuttaviin syrjiviin rakenteisiin.

Moniperusteisen syrjinnän tavallisimpia syitä ovat sukupuoli, etninen tausta ja sukupuolinen suuntautuneisuus. Tasa-arvovaltuutetun toimistoon otetaan yhteyttä eniten sukupuoleen ja sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvän syrjinnän vuoksi, mutta myös etnisen taustan ja poliittisten mielipiteiden vuoksi on jouduttu vaikeuksiin.

Seminaarissa puhunut tutkija Timo Makkonen jaotteli moniperusteisen syrjinnän kolmeen peruskategoriaan: moninkertaiseen, kumulatiiviseen ja risteävään. Näistä risteävä, jossa syrjinnän perusteet risteävät yhdessä ja samassa tilanteessa tuottaen syrjinnän muotoja, on juridisesti kaikkein haasteellisin syrjinnän muoto. Esimerkiksi nuoriin muslimimiehiin kohdistuva syrjintä 9/11:n jälkeen ei johdu vain uskonnosta.

Euroopan Romanifoorumin varapuheenjohtaja Miranda Vuolasranta oli huolissaan erityisesti Euroopan kansalaisuutta vailla olevista romaneista, joilta puuttuvat sekä kansalais- että ihmisoikeudet. Suurin osa heistä on lähtenyt leveämmän leivän perään Balkanin niemimaalta, mutta joutunut vain entistä pahempiin ongelmiin. Eurooppalaisten kansallisvaltioiden onkin pyrittävä ratkaisemaan maansa romanivähemmistöongelmat. Romaniyhteisössä haavoittuvin ryhmä ovat naiset, joiden odotetaan huolehtivan perheen hyvinvoinnista. Vuolasranta toivoi myös romaniyhteisön modernisoitumista joiltakin osin. Esimerkiksi feodaaliajan jäänne, järjestetyt avioliitot, eivät ole enää tarpeellisia.

Seminaarissa kuultiin myös Vammaisten ihmisoikeuskeskuksen, naisoikeuden professori Kevät Nousiaisen ja SETA:n puheenjohtaja Juha Jokelan puheenvuorot.

julkaistu Sana-lehdessä

Saturday, November 22, 2008

Keskiaasialaisia Helsingissä

LEHDISTÖTIEDOTE, julkaisuvapaa heti
Keskiaasialaiset kirjailijat Helsingissä The Nightingale in the Cage –antologian julkistamistilaisuudessa


Keskiaasialaiset kirjailijat Vera Iversen ja Dalmira Tilepbergenova vierailevat Suomessa 5.12.-6.12, jolloin julkistetaan Suomen PENin Keski-Aasian naiskirjailija-antologia Nightingale in Cage (Iskender). Venäjän- ja englanninkielisessä antologiassa on runoja ja proosaa kahdelta naiskirjailijalta jokaisesta Keski-Aasian maasta. Sen on toimittanut kazakstanilainen runoilija ja kustantaja Lilja Kalaus. Ensimmäinen suomen- ja englanninkielinen naiskirjailija-antologia The Insatiable Furnace – Kyltymätön uuni ilmestyi 2007 (Like, toim. Rita Dahl).

Olette lämpimästi tervetulleita antologian julkistustilaisuuteen 5.12 klo 16 Rosebud-kauppaan osoitteessa Mariankatu 21. Tilaisuudessa voi esittää kysymyksiä kirjailijoille ja varata haastatteluaikoja heidän kanssaan. Kirjailijoita haastatellaan myös Tusovka-klubilla ravintola Dubrovnikissa lauantaina 6.12. alkaen klo 21.

Vera Iversen (s. 1968) on kirgisialainen toimittaja, joka asuu tällä hetkellä Oslossa miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Iversen on opiskellut matematiikkaa Kirgisian valtionylipistossa. Hän alkoi työskennellä toimittajana Neuvostoliiton hajottua. Hän on työskennellyt Kirgistanin suurimmissa päivälehdissä Bishkek Morningissa ja Evening Bishkekissä. Iversen on toiminut myös presidentti Akajevin lehdistöneuvonantajana. Iversen on kirjoittanut satoja poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia asioita sivuavia artikkeleita. Hänen artikkeleitaan, jotka käsittelevät Keski-Aasian kirjallisuuden ja kulttuurin ongelmia, on julkaistu Suomessa, Norjassa ja Saksassa.

Dalmira Tilepbergenova (s. 1967) on kirgisialainen runoilija ja dokumenttiohjaaja, joka jatko-opiskelee ohjaamista Moskovassa. Hän on opiskellut venäläistä filologiaa Kirgisian valtionyliopistossa ja on toiminut venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajana sekä televisio- ja elokuvatuottajana. Tilepbergenovan tekstejä on julkaistu lukuisissa kirgisialaisissa lehdissä, muun muassa Literary Kyrgyztanissa ja Yunostissa. Hänen esikoisrunokokoelmansa Dom Slov (House of Words) julkaistaan tänä vuonna.

Haastatteluaikojen varaukset:

Rita Dahl, ritdahl@gmail.com, puh. 041-5033645

Friday, November 21, 2008

Roxana Crisologo -tapauksen kulku

Oikaisen muutaman juonteen tähän, koska käyttäjätunnnukseni Suomen PENin sivuille on mitätöity eli minua estetään oikaisemasta harhaista tietoa eli ei anneta vastineoikeutta. Näin toimii sensuuri ja propaganda Suomessa vuonna 2008 - yllätys, yllätys, sananvapausyhdistyksessä.

Kiilan sihteeri otti minuun yhteyttä ja kysyi, olemmeko mukana Itsenäisyyspäivän juhlassa. Forwardasin viestin johtokunnalle avoimen yhdistyskäytännön mukaan ja kannatusta tuli. Hankin esiintyjiksi mm. Roxana Crisologon. Pian tuli Mallisen viesti, jossa hän väitti sihteerin toimineen "selän takana" ja minun esiintyneen PENin puheenjohtajana (mikä ei pidä paikkaansa, Vasankari oli luullut näin, mutta ilmaisi luulonsa vasta myöhemmin).

Mallinen alkoi itse yksin hankkia tilaisuuteen esiintyjiä. Johtokunnan kanssa ei keskusteltu muuttuneesta "konseptiosta" lainkaan. Hands off Venezuelan mainitsi ensin pj. Mallinen. Kansainvälisen PENin peruskirjassa ei ole kuitenkaan mitään ohjeistusta siitä, mitä pitäisi ajatella Latinalaisen Amerikan politiikasta tai yhtään mistään muustakaan: jokaisella yksittäisellä jäsenellä on mielipiteenvapaus. On myös eksluusiokysymyksen kannalta toissijaista, mitkä ovat Crisologon ajatukset HoV:stä, koska kyse ei ole vihapuhetta viljelevästä yhdistyksestä.

80-vuotisjuhlatyöryhmä yritti paikata tilannetta ottamalla Roxanan esiintymään 80-vuotisseminaariin. Pj. Mallinen ei osallistunut tilaisuuden suunnitteluun mitenkään. "Ei ole tarkoituksenmukaista ettei Roxana esiinny jokaisessa tilaisuudessa"-pointti menettää myös merkityksensä, koska häntä kaavailtiin ensin esiintymään itsenäisyyspäivän tilaisuuteen, josta hänet sitten yllättäen poissuljettiin, jostakin kummasta syystä, jota emme vieläkään tiedä.

Tuesday, November 18, 2008

Hands off Venezuela ry:n Mallista koskeva julkilausuma

Julkilausuma

PEN julistaa puolustavansa ajatusten esteetöntä kulkua kansalaisten sekä eri kansakuntien kesken. Sen jäsenet sitoutuvat vastustamaan kaikkea ilmaisun vapauden tukahduttamista omassa maassaan ja yhteiskunnassaan.

Käsittääksemme PENin tehtävänä on toimia sananvapauden vaalijana eikä sen tukahduttajana kuten järjestön puheenjohtaja Jukka Mallinen näyttää toimivan.

Suomessa asuvan maahanmuuttajarunoilija Roxana Crisologon esiintymisen estäminen Itsenäisyyspäivänä 2008 Kiilan, Suomen PENin ja Sadankomitean tilaisuudessa osoittaa eriskummallisia piirteitä Jukka Mallisen ilmaisunvapauskäsityksestä.

PENin puheenjohtaja ja yhden miehen totuuskomissio Jukka Mallinen julistaa tällä syrjivällä toimenpiteellään Jukka Mallisen asiantuntemuksen Latinalaisesta Amerikasta paremmaksi ja syvemmäksi kuin perulaisen maahanmuuttajarunoilijan, joka on elänyt suurimman osan elämästään Etelä-Amerikan mantereella.

Jukka Mallisen käsitykset asettavat kansainvälisen Hands off Venezuela –liikkeen outoon valoon, joka sokaisee ällikällä jopa Hands off Venezuela – Finland ry:n hallituksen jäsenet. Mihin sananvapautta loukkaavaan tekoon Venezuelan bolivaarinen tasavalta on syyllistynyt kansallistaessaan maansa öljyvarat ja ohjatessaan niistä kertyvät varat venezuelalaisten sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä valtaväestön kouluttamiseen?

PENin johtokunnan jäsen Jukka Koskelainen vastaa PENin kotisivuilla Hands off Venezuelaa koskien seuraavasti:

"Koska kyseessä on hallitus, joka on rajoittanut voimakkaasti sananvapautta ja antanut eritystukensa maille, joissa sitä erityisen brutaalisti on tukahdutettu (Valko-Venäjä, Iran, Libya, Kuuba, Venäjä), ei suhde tähän järjestöön voi olla vaikuttamatta siihen, miten itse arvioin tällaiseen toimintaan osallistuvaa henkilöä PENin jäsenenä ja edustajana."

Jukka Koskelainen ei mahda tietää, että valtaosa Venezuelan tiedotusvälineistä on edelleen yksityisessä omistuksessa. Ne eivät suhtaudu suinkaan myönteisesti Chávezin jo vuodesta 1998 jatkuneeseen kansanvaltaiseen hallintoon. Ilmeisesti Koskelainen ei myöskään tiedä, että Venezuelassa kansalaiset ovat valinneet presidentti Chávezin tehtäväänsä jo useamman kerran vapaissa vaaleissa ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Chávez on voittanut näin kerta toisensa jälkeen maan opposition asettamat ehdokkaat.

Roxana Crisologon mahdolliset jäsenyydet laillisissa ihmisoikeuksia kunnioittavissa järjestöissä kuuluvat hänen ihmisoikeuksiinsa. Onko Mallisen tavoitteena rajoittaa Roxana Crisologon ja muiden PENiläisten mielipiteenvapautta? Milloin Kansainvälisen kirjailijoiden sananvapausjärjestön PEN:in Suomen osasto irtisanoo suhteensa Suomen valtion kanssa veljeileviin kirjailijoihin? Suomihan osallistuu sotilasliitto NATO:n johtamiin, verisiin kriisinhallintatehtäviin Afganistanissa?

Hands off Venezuela – Finland ry. on Venezuelan bolivaarista vallankumousta ja Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuuden edistymistä tukevien yksityisten henkilöiden ja järjestöjen muodostama solidaarisuusjärjestö. Sen tarkoituksena on edistää oikean tiedon levittämistä Hugo Chávezin johtamasta bolivaarisesta vallankumouksesta ja Venezuelan yhteiskunnallisesta kehityksestä sekä osoittaa solidaarisuutta Venezuelan kansalle ja puolustaa aatteellisesti sen suorittaman vallankumouksen saavutuksia. Kannatamme Venezuelan itsenäisyyttä, emmekä hyväksy ulkopuolisten valtioiden sekaantumista itsenäisen demokraattisen valtion asioihin. Sanavapaus koskee myös meitä ilman suodattavia totuuskomissioita. Meillä on oikeus esittää sekä yksityisesti että julkisesti mielipiteitämme.

Hands off Venezuela – Finland tuomitsee PEN:in puheenjohtajan Jukka Mallisen sananvapautta häpäisevät toimet runoilija Roxana Crisologoa kohtaan.


Hands off Venezuela – Finland ry.

18.11.2008

Sunday, November 16, 2008

Julkinen kirje Suomen PENin jäsenistölle

Julkinen kirje Suomen PENin jäsenistölle


Ihmettelen, miksi Suomen PENin puheenjohtaja Jukka Mallinen halusi estää esiintymiseni joulukuussa Kiilan, Suomen PENin ja Sadankomitean tilaisuudessa joidenkin olettamiensa mielipiteiden perusteella.

Kysyin Malliselta sähköpostitse, miksi hän perui saamani alustavan kutsun. Hän vetosi siihen, että "illan konsepti" on toinen. Kuulemani perusteella hänen esittämänään perusteluna oli kuitenkin se, että hän piti olettamiaan mielipiteitäni Venezuelan tilanteesta vääränlaisina. PENin johtokunnalle suunnatussa viestissään, jossa asiaa setvittiin, Mallinen oli tietääkseni perustellut poissulkemistani sillä, että olin hänen mukaansa "kehunut Chavezia ja Venezuelan nykysuuntaa".

Mallisen mielipiteistäni tekemien oletusten paikkansapitävyys on toissijaista. Sen sijaan ihmettelen sitä, jos (oletettuja) mielipiteitäni on käytetty perusteluna ekskluusiolle Penin toiminnassa.

Voi olla, että asiassa on tapahtunut jokin väärinkäsitys enkä ole ymmärtänyt kaikkea asiaan liittyvää. Koska en saanut kahdenvälisessä kirjeenvaihdossa Malliselta kunnollista vastausta kysymykseeni (paitsi vastakysymyksen siitä, mikä on suhtautumiseni Hands Off Venezuela –verkostoon) ja koska asia on mielestäni periaatteellisesti kiinnostava, esitän nyt ihmettelyni hieman laajemmin.

Kunnioitan suuresti Penin toimintaa ja periaatteita ja olen mielelläni mukana Penin toiminnassa. Olisinkin kiinnostunut kuulemaan peniläisiltä, minkälaiset mielipiteet esimerkiksi Latinalaisen Amerikan politiikasta ovat sellaisia, että ne mahdollistavat Penin toiminnassa mukana olemisen.

Parhain terveisin,

Roxana Crisologo
Suomessa asuva maahanmuuttajarunoilija


Hei,

Sekä Jukka Mallinen että Jukka Koskelainen ovat ponnekkaasti tivanneet suhdettani Hands Off Venezuela –järjestöön. Vaikka asia onkin alkuperäisen ihmettelyni kannalta toissijainen, tässä asiasta pari riviä.

En kuulu Hands Off Venezuela -järjestöön. Hugo Chávezin hallituksen suhteen minulla on sekä kritiikkiä että toiveita. Esimerkiksi sananvapauskysymysten kohdalla Chávezin toiminta on toisinaan ollut ongelmallista.

Yhdysvaltain imperialistisen politiikan vastustamisessa tai Etelän pankin kaltaisten vaihtoehtojen rakentamisessa Chavezin hallituksen toiminta sisältää monia lupaavia asioita.

Chavezin hallitus jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Omat mielipiteeni poikkeavat käsittääkseni sekä Hands Off –järjestön turhan kritiikittömästä ihailusta että monien Chávezien vastustajien mustavalkoisesta asenteesta.


Parhain terveisin,

Roxana Crisologo

Friday, November 14, 2008

Ikuisesti muistissa

Ikuisesti muistissa

Minna Honkanen, 39, uskoo että hän tulee kantamaan sisällään rakkautta edesmennyttä avomiestään koko loppuelämänsä ajan.

Eräänä toukokuisena päivänä vuonna 2003 Minna istui viettämässä iltaa avomiehensä Arskan, 51, kanssa heidän asunnossaan Kruununhaassa. Arska katsoi jääkiekkoa televisiosta ja lähti käymään vessassa. Yhtäkkiä vessasta kuului kova kolahdus. Minna kiiruhti katsomaan, mitä oli tapahtunut. Arska makasi lattialla pää kissanhiekkalaatikossa.

- Ryntäsin soittamaan ambulanssin. Olin varmaan niin shokissa, etten tajunnut oikein, mitä oli tapahtunut. En saanut käännettyä isoa miestä yksin kylpyhuoneessa, mutta sain sentään hänen päänsä pois hiekkalaatikosta.

Ambulanssi saapui ja elvytys aloitettiin, mutta se ei tuottanut tulosta: Arska oli hengetön. Yöpaitasillaan oleva Minna ei edelleen ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Arska oli kuollut.

- Tuntui kuin olisin ollut näytelmässä, oman itseni ulkopuolella. Kaikki oli niin kummallista ja epätodellista. Ensimmäiset päivät olin ihan pihalla. Vapisin ja tärisin monta päivää. Lähdin terveysasemalle hakemaan sairaslomaa. Arki tuli vastaan byrokratian muodossa: piti täyttää kaikenlaisia lippuja ja lappuja. En pystynyt maksamaan yksin kotimme vuokraa: hain parin kuukauden ajan uutta asuntoa. Jouduin muuton vuoksi käymään Arskan tavarat läpi. Shokissa esineiden ja vaatteiden läpikäynti ei tuntunut vielä miltään.

Minnalla ei ole mitään muistikuvia kuolemaa seuranneesta kesälomasta, joka meni kuin unessa. Syksyllä elämä oli pelkkää töihin menoa ja paluuta. Sisältö oli kadonnut. Minnan 18-vuotias ”kissalapsi”, Poika, oli hänen ainoa syynsä elää.

- Kun kissani kuoli puoli vuotta myöhemmin, tuntui siltä, ettei minulla ollut jäljellä enää yhtään syytä elää. Kuolemanjälkeinen vuosi oli kaoottinen, enkä vielä ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Saatoin mielessäni harkita kaljapullon tai alushousujen ostamista hänelle. Tavallaan jatkoin ihmissuhdetta edesmenneen kanssa.

Elämä oli kohdallaan

Minna ja Arska olivat olleet 13 vuoden ajan kuin paita ja peppu. Elämä tuntui olevan kohdallaan, ja he olivat harkinneet avioliittoa ja lapsiakin. He olivat asuneet yhteisessä asunnossa Kruunuhaassa vuosia. Kotona vierailivat ystävät ja Arskan poika ja tytär edellisestä avioliitosta. Pariskunnan yhteisiä harrastuksia olivat elokuvat, musiikki ja keikoilla käynti. Arska soitti rumpuja Kansa maan uumenista –bändissä. Kummallakaan ei ollut todettu mitään vakavia sairauksia: kaiken piti olla hyvin.

Yli vuoden päästä Arskan kuolemasta Minna sai kuulla kuolinsyyn. Sydän oli laajentunut, eikä jaksanut enää. Lisäksi hänellä oli ollut laajalle levinnyt vatsasyöpä. Tyypillisenä miehenä hän ei ollut valittanut, eikä Minna ollut aavistanut mitään.

- Juuri siksi menetys oli niin kova, koska se tuli niin yllättäen ja aikaisin. Jokainen ajattelee, että kuolema on ajankohtainen vasta 70-vuotiaana. Kuolema olisi ollut myös helpommin ymmärrettävissä, jos sitä olisi edeltänyt pitkä sairaus. Koska meillä ei ollut yhteisiä lapsiakaan, minulla ei ollut mitään konkreettista mitä olisi pitänyt tehdä. Ajelehdin päivästä toiseen.

Minna tunsi olevansa yksin, herkistyi ja itki elokuville, joihin hän ei ollut aiemmin reagoinut mitenkään. Tunteet maksimoituivat, mutta elämä oli tyhjää.

Käännekohta

Vuodenvaihteessa 2004 Minnan elämässä tapahtui käännekohta, kun hän löysi Nuoret lesket –yhdistyksen, jonka olivat perustaneet työikäiset lesket. Seuraavan kesän hän vietti tiiviisti torstain terassitapaamisissa toisten lapsettomien nuorten leskien kanssa. Ryhmä alkoi kutsua itseään Winkkujen (Nuoret lesket = widows) alajaostoksi.

- Se auttoi minua tajuamaan, etten ollut yksin ja että oli muitakin nuoria leskiä. Kävin kerran kuukaudessa ryhmätapaamisissa, joissa samassa tilanteessa olevat kertoivat tarinoitaan ja tukivat toisiaan. Pian minusta tuli myös nettiaktivisti. Jaoin kokemuksiani www.nuoretlesket.fi-sivustolla muiden kanssa. Vertaistuki oli korvaamatonta.

Minna on saanut jälleen sisältöä elämäänsä, kun hänet valittiin vuoden alussa Pääkaupunkiseudun nuoret lesket ry:n puheenjohtajaksi. Nyt hän taistelee esimerkiksi nuorten leskien leskienoikeuden puolesta.

Yllättäviä reaktioita

Minnan mielestä ihmisten reaktiot nuoria leskiä kohtaan ovat olleet yllättäviä. Monen suusta on tullut kummallisiakin sammakoita.

- Monet eivät uskaltaneet ottaa yhteyttä, vaan ajattelivat minun olevan yhteydessä, kun jaksaisin. Minähän en tietenkään jaksanut. Jotkut suhtautuivat leskeyteen kuin tarttuvaan tautiin. Toiset jopa ajattelivat, että avomieheni menetettyäni minusta olisi tullut miestennielijä. Jotkut ihmettelivät, kuinka kauan suruni kestäisi. Minua ei myöskään enää kutsuta juurikaan tilaisuuksiin, joissa on pariskuntia, olenhan nyt yksinäinen nainen.

Miehen lapset tukeutuivat toisiinsa, mutta Minnalla ei ollut niin läheisiä sukulaisia. Terveyskeskuksesta ei suositeltu kriisiapua tai terapiaa. Toisena vuonna hän huomasi olevansa täysin uupunut menetettyään kodin, kissan ja miehen. Tunteet kulkivat välillä vuoristorataa apatiasta tuskaan ja toivoon tai sarkastiseen nauruun. Kaipuu oli musertavaa.

- Sain ensimmäisen kerran työterveyshuollosta pidemmän sairasloman, lopulta lääkkeitäkin. Onneksi aikakin heikensi surun voimaa. Tärkeää oli myös konkreettinen tekeminen: haudan hoitaminen, korttien ja kukkien vieminen. En olisi selvinnyt ilman uusia leskiystäviä, jotka ymmärsivät minua aivan toisella tavalla kuin ne, jotka eivät ole kokeneet menetystä.

Kun Arskan kuolemasta oli kulunut kaksi vuotta, Minna havaitsi, että hän voisi mennä ulos toistenkin miesten kanssa. Sitä ennen hän oli uskonut haluavansa olla ikuisesti leski.

Minna työsti vuosien mittaan tunteitaan myös paperille, Tunteen purkauksiksi: ”Mä katselen miehiä. / Ei niitä oo tullu vuosiin katsottua / näin tarkkaan. / Niissä on jotain, / jotain mystistä mitä tarvii.”

julkaistu Hymy 11/2008:ssa

Tuesday, November 11, 2008

Egyptin kirjasensuuri

Egyptissä kirjasensuuri on ollut virallisesti käytössä presidentti Gamal Abdel Nasserin (1918–1970) ajoista lähtien. Hän asetti Valtion tietopalvelun alaiset sensorit. Vuonna 1952 kaikki maan sanomalehdet julistettiin valtiollisiksi ja ainoa hallituspuolue Arab Socialist Union päätti niistä. Nasser tuli tunnetuksi panarabilaisen aatteen kehittäjänä, jonka vastapainoksi syntyi Saudien dynastian panislamilaisuus, jota ajoivat muun muassa Islamilainen Maailmanliitto ja OIC (Organization of Islamic Conference).

Vuonna 1970 valtaan nousseen Mohamed Anwar Sadatin (1918–1981) uskottiin lakkauttavan valtiollisen sensuurin, mutta toisin kävi: presidentti nimitti edelleen päätoimittajat ja nämä puolestaan vastaanottivat ohjeita julkaistavaksi sopivasta aineistosta. Erityisesti poliittisesti ja uskonnollisesti arkaluontoisten aiheiden käsittelyä vältettiin.

Egyptissä ei ole enää virallista kirjasensuuria, mutta sensorit lukevat kustantamoiden arviointikomiteoissa käsikirjoituksia lause lauseelta, alleviivaten sopimattomat kohdat. Oikeudenkäyntejä kiistanalaisista lauseista nostetaan edelleen. Parlamentissa vaikuttavat Islamilaisen veljeskunnan edustajat ovat erityisesti kunnostautuneet syytteiden esittäjinä.

Viime vuosina Egyptissä on nostanut päätään erityisesti uskonnollinen sensuuri, josta vastaa islamilaisen Al-Azhar -yliopiston Islamic Studies and Research Center. Ehkä traagisin esimerkki uskonnollisesta sensuurista on Kairon yliopiston kirjallisuuden professori Nasr Hamed Abu Zaidin tapaus: syytös liian radikaalista ja vaihtoehtoisesta islam-tulkinnasta johti lopulta Abu Zaidin eroon vaimostaan, kun islamilainen alioikeus tuomitsi Abu Zaidin luopioksi ja hänen avioliittonsa musliminaisen kanssa mitätöitiin.

Nuori mies hyökkäsi Naguib Mahfouzin kimppuun puukottaen tätä käsivarteen kirjailijan The Boys from Our Quarter -romaanin julkaisemisen jälkeen 1980-luvulla. Farag Fouda puolestaan joutui maksamaan elämällään liian radikaaleista uskonnollisista ajatuksistaan.

Sensuurin voi ajatella olevan jopa kirjailijan ilmaisua ja luovuutta kehittävää: kun asioita ei saa sanoa suoraan, on kehitettävä toisenlaisia, luovempia ilmaisun tapoja. (Entisten) diktatuurien ja autoritääristen maiden kirjailijat ovat kehittyneet erityisen taitaviksi itsensä ilmaisijoiksi. Samanlaiseen taitavuuteen ylsivät esimerkiksi jotkut sosialistisessa Neuvostoliitossa vaikuttaneet kirjailijat, kuten Mihail Bulgakov.

Egyptiläisten nykykirjailijoiden mielestä Al-Azharin islamilaisen keskuksen ylläpitämä uskonnollinen sensuuri ja parlamentissa vallalla ovat poliittiset islamistit ovat kirjailijan pahin vihollinen nykyään, mutta myös sivistymätön kansa syväänjuurtuneine asenteineen ja arvoineen sekä ennakkoluuloineen on paha este kirjallisen sananvapauden toteutumiselle.

- Ottomaaniajalta peräisin oleva Al Hesba –laki, joka sallii kenen tahansa nostaa syytteen vaikka yhden häntä jostain syystä miellyttämättömän säkeen perusteella, on kirjailijoiden pahin vihollinen ja tyhmän kansan ase, jonka perusteella monia elokuvaohjaajia ja näyttelijöitä vastaan on nostettu syytteitä, kirjailijoiden lisäksi, toteaa myös poliittisia ja sosiaalisia kolumneja kirjoittava kirjailija Ibrahim Abdel Magyd.

Magyd on nähnyt kirjallista elämää useiden vuosikymmenien ajan sekä Kairossa että Aleksandriassa, syntymäkaupungissaan, jonne hän edelleen kaipaa. Nasserin aikana sensuuri iski kirjallisuuden lisäksi musiikkiin, teatteriin, elokuvaan, journalismiin. Sensorit istuivat kustantamoiden lisäksi myös lehdissä. Sadat lopetti sensuurin, mutta julkisti uusia lakeja, mm. häpeälain, jonka perusteella presidenttiä ei saa kritisoida. Hänen aikanaan myös islamistit vahvistivat asemiaan.
Seksuaalisuus, politiikka ja uskonto ovat Magydin ja monen muun egyptiläiskirjailijan mielestä arkaluontoisimpia aiheita, joita kirjailijan kannattaa välttää. Silti Egypti on sananvapauden ja muiden vapauksien osalta arabimaiden liberaaleimpia, vastakohta äärikonservatiiviselle ja heimojen hallitsemalle Saudi-Arabialle, jossa naiskirjailija on anomalia.

Ihmisoikeudet, sananvapaus ja arabimaat

Arabit ovat perinteisesti torjuneet länsimaiden ja –maalaisten vaatimukset ihmisoikeuksista toteamalla, että ihmisoikeudet ovat kulttuurispesifi länsimainen keksintö, jota ei voi noin vain soveltaa arabimaissa. Joidenkin arabitutkijoiden (uskontolähtöisen tulkinnan) mukaan länsimainen ihmisoikeuskäsitys ei jätä sijaa Jumalalle ja synnille. (Tosin länsimaisessa oikeuskäytännössäkään ei ole löydetty yhteistä kantaa siihen, ovatko ihmisoikeudet poliittisesti tai kulttuurisesti spesifejä.)

Ihmisoikeuksien filosofinen ja poliittinen perusta on eurooppalaisessa perinteessä. YK:n Ihmisoikeuksien julistuksessa – jota olivat laatimassa myös muslimimaiden edustajat – puhutaan ”ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaudesta”. Artikla 19 kuuluu: “Everyone has the right to freedom of opinion and expression; this right includes the right to hold opinions without interference and to seek, receive and impart information and ideas through any media regardless of frontiers.”

YK:n ihmisoikeusjulistuksen ohella länsimaita sitovia ihmisoikeussopimuksia ovat sopimus kulttuurisista, taloudellisista ja poliittisista oikeuksista (ICCPR); ilmaisunvapautta suojelevat myös European Convention on Human Rights (ECHR) -sopimuksen artikla 10, American Convention on Human Rightsin artikla 13 ja African Charter on Human and Peoples’ Rights-sopimuksen artikla 9.

Vuonna 1957 perustetun Organization of the Islamic Conferencen jäsenmaat ovat sitoutuneet YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Islamilaisen maailman omat ihmisoikeusjulistukset ovat Universal Islamic Declaration vuodelta 1980 ja sen kehitelty versio, 1990 ratifioitu The Cairo Declaration of Human Rights.

Koraani on muslimin ylin lakikirja, joka sisältää yhteiskunnalle ja yksilölle suunnattuja yleisluontoisia moraalisäännöksiä, jotka koskevat erityisesti perhettä ja avioliittoa. Muslimia sitovat ennen muuta sydämen ja ruumiin velvollisuudet arjessa. Sharia-laki, Jumalan tien seuraaminen, antaa tarkemmat ohjeet siitä, mitkä ovat velvollisuuksia, suositeltuja, sallittuja, vältettäviä ja kiellettyjä tekoja. Hudud-rikokset ovat rikoksia Jumalaa vastaan. Islamin suurin ongelma on sen huomattava patriarkaalisuus, joka antaa miehelle huomattavasti enemmän oikeuksia – eikä välttämättä velvollisuuksia – esimerkiksi avioerotilanteissa ja omaisuutta koskevassa lainsäädännössä (naisella ei voi olla omaisuutta).

Sunnalaisessa islamissa (85 %) ei ole virkahierarkiaa, eikä elävällä auktoriteetilla ole teoreettista oikeutusta. 12-shiialaisuus on kehittänyt oman uskonnollisen hierarkiansa. Myös shiialaisuudessa uskonnollisilla auktoriteeteilla on valtaa.
Muslimeja on maailmassa 15 miljoonaa–1,5 miljardia ja valtaosa heistä asuu Intiassa, Indonesiassa, Pakistanissa, Bangladeshissa ja Nigeriassa.

Lähde:

Kouros, Kristiina & Villa, Susan (2004). Ihmisoikeudet ja islam. Like.

Monday, November 10, 2008

Myrskytuuli maailmalta

Myrskytuuli maailmalta

Vihdoin myrskytuuli rantautui maailmalta Europaan ja Suomaliaan. Ensi töikseen se kaatoi Töölön kirkon ristin; elävä vastalause luterilaisuudelle. Meinasi se kaataa myös puunkin, mutta joku tunnollinen suomalilainen ehti hätiin. Myrskyä edelsi sadealue, ja myrskyvaroitus oli jo annettu. Seuraavaksi tuuli iskisi omatuntokeskuksiin eli pörsseihin, joissa maailmanvaluutasta huolehdittiin. Setelit lentelisivät ympäri meklareiden pöytiä, kun tuuli riepotteli niitä. Yksikään ei säästynyt tuulen voimalta: se ylitti pörssin mahtavaksi luullun voiman.

Omapa se vain jaksoi käydä treffeillä vielä voittonsa jälkeenkin, vaikka toisaalta myrskysi. Mutta jos hän olisi pysähtynyt hetkeksikään, äänestäjät olisivat käyneet levottomiksi ja mahdollisesti harkinneet pysähtymistä hekin, ja sehän ei käynyt päinsä, sillä jokaisen menestyksekkään valtakunnanlaivan takana on jatkuvasti liikkuva valtakunnanjohtaja ja sillä kaunis vaimo.

Mutta entä kansallisuudet? Mitä ne tekivät johtajansa ollessa treffeillä? Ainakin hankkivat lisää tulivoimaa. Päitä oli poksautettu puhki siihen tahtiin, että nuo hankinnat, jotka muuten olisivat olleet kuin mitä tahansa sunnuntaipäivän ostoksia, alkoivat huolestuttaa niitä, jotka puhalsivat valtakunnanlaivan purjeisiin. Setelien epävakauden lisäksi kansallisuuksiinkaan ei enää voinut luottaa. Siksi seuraavana kehityskohteena oli tulivoiman hankkijoiden tarkemmat tarkastukset. Luottotietojen selvittäminen ei riittänyt, nyt udeltiin muistakin suuntauksista.

Saturday, November 08, 2008

Pikkuhousujen alta välkähti

Pikkuhousujen alta välkähti

Pikkuhousujen alta välkähti jotakin näkymätöntä, joka sai valtasihteeri Juo Ansiottoman kiihottumaan kuin pörssikurssien rakettimainen nousu kohti valtakunnansalin huippua. Itse asiassa mitään pikkuhousuja ei ollutkaan. Oli vain paljon täytettyjä juomalaseja, jotka Juo oli illan aikana lähetystön kutsuilla tyhjentänyt. Hän ojensi näppejään kohti ympärillään näkyviä feminiinisiä kumpuja. Juo oli sentään raatanut 12-tuntisia päiviä viikon ajan; joskus hänenkin maljansa oli vuodettava yli. Se vuoti niin, että Juon ura päättyi naisen lähettämään kirjeeseen. Lasikattojen murtaja vajosi hetkessä alimpaan lasikattohelvettiin.

Omapa oli aloittamassa uudistustoimiaan. Ensin piti lakaista omakotitalon likainen piha. Siellä kodikkaat metsäneläimet jo hypähtelivät sopuisasti villieläinten kanssa yhdessä. Omapa oli nimittäin kaikkien eläinten puolestapuhuja. Ei hän muuten lakaisisi omakotitaloaan keskellä valtakunnanlaivan ydintä, valkoista taloa. Seiniä ei maalattaisi ainakaan ruskeiksi, vaan jollakin iloisemmalla värillä. Joidenkin mielestä ruskeaa oli jo ihan tarpeeksi. Tähän maahan saisi ilmaantua jo muitakin kuin surun värejä, harmaata ja mustaa, keltaista ja valkeaa, niihin kyllästyi jo. Muita värejä varmaan saadaan ainakin sitten, jos omat talonsa hurjia lainoja vastaan hankkineet työläiset jonain päivänä olisivat niin varoissaan, että viimeinenkin penni olisi maksettu pois. Sitä päivää sopi odottaa.

Ne oli puettu ja peitelty tiiviisti. Nyt niitä vietiin kalterien taakse, häkkiin, koska mahtavan valtakunnanlaivan maassa rikosta seuraa aina rangaistus. Ne olivat vieneet muutamia leipiä leipomosta nälkäänsä. Silti niitä ei armahdettu. Valtakunnanlaivan maa oli tunnettu oikeudesta, jota se jakoi niille, jotka uskalsivat heilua aseen kanssa maan koulun tai minkä tahansa muun laitoksen pihalla. Omapa aikoi maineesta huolimatta puhkaista suurimman paiseen, joka maata oli hiertänyt vuosien ajan, Kukaanhaanonin. Hänestä oli tuleva jotakin ennennäkemättömän suurta ja värillistä. Hän oli samanlainen yhdistäjäpresidentti kuin Kenennyt.

Friday, November 07, 2008

Parakkimainen omakotitalo

Parakkimainen omakotitalo

Parakkimainen omakotitalo nousi valkoisen talon keskelle ja siellä asui Parakki Omapa vaimoineen, tyttärineen ja vastahankittuine puudeleineen. Perhe oli kuin mistä tahansa amerikkalaisesta elokuvasta: kaunis ja hyvinvoiva, mutta tumma. Tämä olikin ainoa sivusävel muuten niin voimakkaassa nationalistisessa marssissa, johon yhtyi kaikenvärinen kansa metron siivoojasta yliopiston professoriin. Harvoin yhden omakotitalon omistaja oli näin kauniin perheen omistaja. Kahta kun ei saanut yhdellä iskulla.

Omakotitalon tarkoitus oli yhdistää kodin ja julkisen tilan välinen silta. Se oli aina ennen ollut tarkemmin erotettu, mutta vuosisadan muuttuessa oli myös kodin sopeuduttava muutokseen. Tyttäret huusivat apua, mutta ei kai heitä ollut koskaan niin kovin kuunneltu. Paine kattilassa lisääntyi, höyryä nousi kattilasta, keitto kuumeni, vain keittäjät puuttuivat.

Parakkimaisen omavoipaisuuden rohkaisemana moni muukin rakensi omaa parakkiaan valtakunnanlaivan jokaiseen kolkkaan Keski-Lännen kaukaisimmasta sekametsästä Etelän keinuvampiin maisemiin saakka. Lainojakin otettiin – ja oli otettu – sen verran, että jotkut onnettomimmat joutuivatkin uskomaan omakseen uskotun parakkinsa pankille, tuolle vuosisatoja vanhalle laitokselle. Ne taas olivat ajautumassa ennakoimattomien maailmantaloudellisten hyökyaaltojen myllerryksessä odottamattomaan hurrikaaniin, joka uhkasi ennen kaikkea maailmanpyörän alimpiin vaunuihin joutuneita. Parakkimaisen omakotitalon omistajat eivät koskaan olleet sellaisessa jamassa aivan pahimmassakaan ahdingossaan. Heidän omapamaisen kotinsa ikkunat olivat kuitenkin vähintään niin korkeat, että he pystyivät seuraamaan alimmissa vaunuissa pyörivien liikettä hurrikaanin keskellä vähintään ruudun takaa. Siitä syntyi tunne ainakin jonkinlaisesta yrityksestä osallistua jonkin sellaisen estämiseen, jolla – loppuun asti päätyessään – saattaisi olla seuraukset, jotka saattaisivat pölkylle koko parakkimaisen elämäntavan.

Saturday, November 01, 2008

Kolumbian keskittynyt media

”Pienellä suuromistajien vähemmistöllä ja mielipiteenmuodostajilla on pääsy kaikkiin audiovisuaalisiin medioihin. Nämä asiantuntijat kontrolloivat kansaa luomalla stereotypioita ja ennakkoluuloja. Heidän käsissään on audiovisuaalisen kuvakerronnan tuotanto.”

Lehdillä ei mene hyvin. Painokset ovat pieniä ja ne leviävät vain alueellisesti. Kriittisellä ja itsenäisellä medialla ei ole Kolumbiassa juuri jalansijaa. Myös toimittajien huono palkkatilanne vaikuttaa haluttomuuteen harrastaa kritiikkiä. Pienillä paikkakunnilla toimittajien kriittisyyden tappavat paitsi FARCin sissit, myös marxilaiset guerillat.

”Printtimedia on täysin voimaton massiivislevikkisen television hallitusta suosivan tiedonjakelun ja radion 24 tuntia vuorokaudessa kestävän informaatiotulvan keskellä. Printtimedia on vähemmistössä suhteessa kaikkialle levittyvään radioon ja televisioon.”

Rubén Darío Flórez, Bogotán kansallisen yliopiston semiotiikan ja viestintäteorioiden apulaisprofessori

Sisulla Suomi nousuun?

Sisulla Suomi nousuun

Jussi Haava-Aho kävi kiivasta taistelua pääkaupunkiseutulaisten äänistä heittämällä lisää suolaa haavoihin, niin että kirveli jo. Haava-Aho nosti kampanjassaan esille muun muassa suomalit, nuo Sumaliasta Suomeen tulleet uusmuuttajat, jotka hänen mielestään syyllistyivät kuppia liian paljon kallistettuaan veitsenheilutteluun kadulla. Mutta – ollaksemme tarkkoja – Haava-Aho vertasi kuppia kallistavaa suomalijoukkoa huojuviin suomalaisiin. Molemmat ryhmät haluavat aiheuttaa teollaan haavoja, jos ei oikeita, niin ainakin mieleen sijoittuvia. Haava-ajattelulla teki Haava-Ahosta yhden Hellsingin suurimmista ääniharavista. Äänestäjäkuntaan suomaleihin viittaaminen upposi kuin veitsi uppoavaan Estoniaan. Liikahdus haava-aholaisia päin huolestutti kuitenkin sekä vaalikarjan vielä hiukan ajattelevaa osaa että politiikan ammattimaisia analyytikoita. Liike vertautui radikaaliudessaan seitsemän veljeksen pakoon sivilisaatiolta Impivaaran kätköihin. Erona oli vain, että uusvaalikarja ei enää harrastanut kätkeytymistä, vaan ilmaisi avoimesti suomaleita koskevat mielipiteensä. Haava-Aho oli kansallisuusmielisen ryhtiliikkeen Suomen Sisun jäsenenä avoimen haava-aholainen: suomalaisten lisäksi myös muut ulkosuomaliryhmät edustivat heille punaista vaatetta.

Sairas Palli, tuo omasta mielestään tähtitasavallan lippulaivaston ylin komentaja, kävi sillä välin yhä mahdottomammaksi. Hän nousi Jonni Maisen puhujanpömpeliin Maisen sijasta, eikä Pallin avustaja ehtinyt hätiin, nousua estämään. Palli piti oman soolopuheenvuoronsa, jossa suomaleita ei esiintynyt, mutta muita suomaleiden aseman nappaavia kansanryhmiä kylläkin. Pallista oli hyvää vauhtia tulossa tähtilaivaston omalaatuisin soolopuhuja.

Sisua tarvittiin ympäri maailmaa haava-aholaisuuden ensi merkkien havaitsemiseksi ja torjumiseksi. Paluu Impivaaralaiseen kansalliseen tyhjiöön ja omavarantoisuuteen kurottautuminen oli heidän toiveensa, koska sillä tavoin kansakunnista tulisi riippumaton kaikista ulkoisista vaikutteista. Niiden torjunta on suosiotaan maailman tasavalloissa nostavan toisenlaisen sisuaatteen kantajien päämäärä. Kahtiajakautuminen, kahden vastakkaisen sisuaatteen maailma, oli tulevaisuuden skenaariomme. Toisella puolella haava-aholaiset, toisella nuormoraalisen ryhtiliikkeen kannattajat. Maailma on nyt entistä vahvemmin hyvän ja pahan välisen taistelun tanner.