Räikeä kontrasti

RÄIKEÄ KONTRASTI

Toimittaja Matti Salminen päätti kirjoittaa kirjan Pelastusarmeijan miesten asuntolatoiminnasta käveltyään Helsingin Alppikadulla sijaitsevasta Rälläkän ahtaasta asuntolasta Stockmannin neljännen kerroksen yltäkylläisyyteen. Kontrasti oli liian räikeä.

Salmisen kirja on ajankohtainen esimerkiksi sen vuoksi, että asuntoministeri Jan Vapaavuori käynnisti vuonna 2007 asunnottomuuden vähentämisohjelman.

"Juuri tällaista koordinoitua toimintaa asunnottomuuden hoitamiseksi, jossa valtiolla on keskeinen rooli, on kaivattu kipeästi. Neljän viisaan työryhmä suunnittelee asunnottomuuden puolittamista vuoteen 2011 mennessä ja poistamista kokonaan vuoteen 2015 mennessä. Toivottavasti sana tällä kertaa pitää."

Sadan vuoden inhimillisyys (Like) –kirjassa tuodaan esiin sekä asunnottomien miesten kohtaloita että asunnottomuuden historiaa Suomessa sadan vuoden aikana.

Salmisen mielestä kunnat ja valtio eivät ole aikaisempina vuosikymmeninä ottaneet tarpeeksi vastuuta asunnottomuuden ja päihdealan hoidosta, vaan näitä laajoja sosiaalipoliittisia ongelmia on yritetty hoitaa liian hajautetusti. Seurauksena on ollut jopa syrjäytyneiden miesten joukkokuolemia 1960-luvulla.

"Vastuuttomuus on johtunut osin siitä, että asunnottomuuteen ja päihteidenkäyttöön liittyy enemmän ennakkoluuloja kuin tietoa. Tämä koskee niin virallisia päättäjiä kuin suurta yleisöäkin. Taustalla on jonkinlainen pelko yhteiskunnan normaaleista käyttäytymissäännöistä poikkeavia yksilöitä kohtaan."

Salmisen kirjasta selviää, että yhteistyön kunnan tai valtion sekä palvelutuottajan välillä täytyy olla tiivis ja vuorovaikutteinen.

"Jos kukin taho touhuaa vain omiaan, ongelmat vain kasvavat. Ei ole myöskään sama, mikä järjestö tai yritys palveluita hoitaa. Esimerkiksi Helsingin Uudet Asuntolat Oy käytti aikoinaan Helsingin kaupunkia härskisti hyväkseen vuosikymmeniä. Voiton tavoittelu ja sosiaalialan työ eivät sovi yhteen. Nykypäivänä on törmätty samoihin ongelmiin esimerkiksi vanhusten ruokapalvelussa."



Yli 30 vuotta padoilla

Espoolainen Margit Rautiainen on ollut joulupatakerääjänä yli 30 vuotta, viimeiset kymmenen vuotta Espoossa Heikintorilla, kauppakeskus Omenassa ja Lippulaivassa.

”Olin vuonna 1976 töissä Pelastusarmeijan vanhainkodissa Iittalassa laitosapulaisena. Meille tuli indonesialainen johtaja, joka olisi halunnut lähteä joulupadoille keräämään. Lämpimästä maasta juuri tulleena hän pelkäsi vilustumista. Kysyin, voinko mennä hänen tilalleen.”

Siitä alkoi Rautiaisen yli 30 vuotta kestänyt ura aluksi helsinkiläisillä joulupadoilla. Aloittaessaan patakerääjänä hän oli 35-vuotias yksinäinen nainen. Vuosien kuluessa Rautiainen perusti perheen. Nykyisin Tukholmassa asuva tytär joutui joulupadoille pienestä pitäen ja oppi samalla arvostamaan vapaaehtoistyön merkitystä.

Auttaminen on lahja

Vapaaehtoistyö on kristitylle Margitille tärkeää jo senkin vuoksi, että Raamatussa kehotetaan lahjan saaneita myös antamaan..

”Tulkitsen auttamisenkin olevan lahja. Saan siitä itse hyvän mielen, ja ihmiset tulevat iloisiksi.”

Joulupatakeräyksen lisäksi Margit on auttanut kahdeksan vuoden ajan Suomen Raamattuopistolla. Hän menee aamuisin kahdeksalta opistolle kuorimaan perunoita noin parille sadalle henkilölle.

Lämpimiä muistojakin on ehtinyt kertyä vuosikymmenten varrella.

”Muistan erityisesti erään joulun Bulevardin apteekin edessä. Eräs hyvä ihminen tuli ulos ja ojensi minulle jouluglögin ja pipareita. Ele lämmitti sekä mieltäni että ruumistani.”

Viimeiset vuodet Margit on hoitanut kauppakeskus Lippulaivassa sijaitsevaa joulupataa jäätyään eläkkeelle kahdeksan vuotta sitten.

Rita Dahl

julkaistu Essessä 27.11.2008

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan