Porvoosta etelään

Porvoosta etelään

Isä hakkasi koiran päätä kaiteeseen, äidillä oli toiset puuhat: hän kosketteli poikaansa vain sillä yhdellä tavalla. Tämä oli tavallinen aamupäivä Porvoon talvipäivässä, jossa ihmiset keksivät toisenlaisia askareita uudenlaiseen, toimettomaan päivään. Tytär oli paennut vajaan, koska sieltä koti näytti ruusuisemmalta ja okaita ei nähnyt. Näin oli maailma muuttunut muutamassa vuosikymmenessä.

Hellsingin kaupungin johtaja Susi Pajunen pelkäsi, että Hellsingin katukuvaa lakaisisi Anno Domini 2025 aivan liian monta mutikuonoa. Pajunen matkusti kotiin aina samaa metrolinjaa pitkin. Nyt hän aikoi ryhtyä metronvartijaksi, joka syynää kaikki matkakortin kanssa kulkijat lippuautomaatilla.

Mati Vanunen missasi Gondolissa Reisin, koska tämän piti lennähtää kättelemään sympaattinen hymy kasvoillaan Mumbain uhreja. Gondolissa ehti kuitenkin piipahtaa Europan pääkaupungissa Tryffelissä, jossa hän nautti paikallisen kahvilan täyteläisestä hajusta ja käsinvalmistetuista makeisista yhdessä Aleksanteri Tubin kanssa. Gondolissa ei aikonut saapua Mumbaihin purressa uiden, vaan lentokone oli hänen vakituinen asuinpaikkansa.

Tarja Halunen ojensi kätensä kiiltävää metallia kohden. Hän oli paljastanut Itämaren leväesiintymät ja siitä hyvästä hänelle oltiin myöntämässä Best Entrepreneur in Finland –palkintoa. Halunen vastaanotti sen tyylikkäässä vihreässä paitapuserossaan, jonka hän oli löytänyt mahdollisesti leväesiintymien keskeltä, niin huomiota herättävän räikeä asuste oli kyseessä.

Comments

QueenJane said…
Se on Ricardo Reis, senkin pölhö, ja sekin sitäpaitsi jo kuollut, ei ihme että missasi.

Sitä vaan, että terve & -isiä Portugalista, oli teidän, huomatkaa teitittelymuoto, rustaamanne "travel book about Portugal" enemmän kuin hyödyksi eli myös iloksi (& on yhä, matkakirjoja ymmärtää aina, aina vasta matkan jälkeen), en ole kukaan tuttu heteronyymin takana, eli pohtimisen voi lopettaa, aivan satunnainen tällainen olen, tämä, epätuttu tällainen tuota noin.

Niin, kokemuksensellaisen tulin jakamaan tällaisen, niin ikävästi kävi aivan, Portugal vei mennessään, aivan niin, huoneen nurkassa on neliö kulmio kaikenlaista, pala jäi Portoon isompi Lissaboniin, jotain rikoksentapaista jäi, kynnen purin rikki ja syljin hostellihuoneennurkkaan, siihen ihan Rossion viereen, kastanjakojun kohdalta sisälle, siellä on kynsi eli pala.

Jos kaikki jättäisi jotain johonkin maahan, jonkun pienen palan, voisi niistä kohta koota yhden suomalaisen jokapaikkaan eli maahan.

Ei muuta, tämä oli tämmöinen että ei oikeastaan minkäänmoinen.
dahl said…
Mukava kuulla, että Portugali (ja kai vähän kirjanikin) veivät mennessään. Teititellä ei toki tarvitse. Kokemuksenne kuulostivat samansuuntaisilta kuin omani: aistit herättäviltä.

Erisävyisten kommenttien paiskijoiden identiteettien pohdinnan olen lopettanut viime viikkoina aikoja sitten. Jos joku haluaa munata itsensä, tehköön sen vapaasti, nimellä tai nimimerkillä. Anything goes. Ajojahti jatkukoon.

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari