Köyhä, mutta onnellinen

Köyhä, mutta onnellinen

Jarmo Åsnabrygg, 42, haluaa köyhille ihmisarvoista kohtelua.

2500 euron bruttotulot kuukaudessa eivät riitä paljon mihinkään. Rahankäyttöä saa miettiä hyvin tarkasti. Sen tietää Jarmo, joka asuu kaupungin vuokra-asunnossa Arabianrannassa siivoojavaimonsa ja media-alaa opiskelevan tyttärensä, 18, kanssa. Hän siivoaa vuoroin Vuosaaren ja Kontulan metroasemia.

- Elämme melkein YK:n köyhyysrajan alapuolella. Oman asunnon hankkimisesta ei voi edes haaveilla, koska asuntolainan ottaminen ei ole mahdollista. On hyvä, että meillä on sentään jonkinlainen asunto, ettei tarvitse olla ulkona tai koditon.

Jarmon palkka käytetään ruokaan, vaimon vuokraan. Tyttären ei tarvitse osallistua elinkustannuksiin. Kaupassa perhe käy maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Ostoksiin on varattu kaksikymmentä euroa per kerta, perjantaina tuplat eli neljäkymmentä.

- Ruokaan menee 320 euroa. Sillä ei paljon juhlita. Joudumme tarkkaan miettimään, mitä kaupasta ostetaan. Ruoka pysyy samanlaisena melkein aina. Vihanneksia ei ole aina varaa ostaa, vaikka yritämmekin syödä terveellisesti.

Jarmon mielestä ruoan hinta on noussut jatkuvasti viime aikoina.

- Tuotteen hinta on noussut, kun olemme käyneet kaupassa maanantaina ja palanneet hakemaan sitä keskiviikkona. Tämä vain lisää toivottomuuden tuntoa.

Ja laskuja putoaa postiluukusta koko ajan lisää kuin syksyn lehtiä.

- Rahat eivät aina riitä laskujen maksuun. Joskus laskuja joutuu siirtämään seuraavaan tiliin.

Missä on arvostus?

Jarmon mielestä eriarvoistuminen on tosiasia, joka näkyy niin arjessa kuin juhlapuheissa.

- Rikkaat sen kuin rikastuvat optioillaan ja vähät välittävät köyhistä. Meitä pidetään roskaväkenä. Joillakin ei ole edes omaa asuntoa ja he joutuvat hakemaan leipänsä leipäjonoista. Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta köyhien ahdinko vain lisääntyy. Helsingin kaupunki on tästä hyvä esimerkki. Helsinki teki viime vuonna voittoa miljoona euroa päivässä. Helsingissä monilla köyhillä ei ole omaa asuntoa. Asunnottomuus on Helsingille suuri häpeä.

Moni siivooja ei usko, että he pystyvät muuttamaan mitään. Oikeutta siivoojille -yhdistyksen puheenjohtajana Jarmo yrittää muuttaa kollegoidensa asenteita. Mikään ei muutu ilman taistelua.

- Siivoojien järjestäytymisaste on heikko, koska ammattikunnassa on paljon ihmisiä, jotka eivät usko vaikutusmahdollisuuksiinsa. Haluan omalla mallillani osoittaa, että taistelulla on merkitystä. Lisäksi ehdotan jokaiselle työpaikalleni tulevalle siivoojalle, että hän liittyisi liittoon. Yritän saada heidät ymmärtämään oman aktiivisuuden tärkeyden.

Siivoojan töitä Jarmo koetti ensimmäisen kerran vuonna 1987, eikä siltä tieltä ole ollut paluuta. Naimisiin hän meni 22-vuotiaana ja on siitä lähtien elättänyt vaimonsa ja pienen tyttärensä.

Kokemusta penninvenytyksestä

Jarmo ei usko muutamien kymmenien eurojen korotuksen kuukausipalkassa tuntuvan missään alimmissa tuloluokissa.

- Nykyisen kustannus- ja hintatason huomioon ottaen alimpien tuntipalkkojen pitäisi olla noin parikymmentä euroa.

Åsnabryggit kokivat elämänsä ensimmäisen tiukan paikan muutama vuosi sitten, kun perhe oli ostellut liikaa tavaroita ja laskut tulivat lyhennettäviksi.

- Onneksi minulla oli Stockmannin luottokortti, jolle tehtiin ruokavelkaa tuhannen euron edestä. Se maksettiin aikanaan pois.

Tästä Åsnabryggit ottivat opikseen, eikä lainoja ole enää lainkaan. Perhe joutuu tekemään suuremmat kodinkonehankinnat osamaksulla Hobby Hallista, koska kertahankintoihin ei ole varaa. Jääkaappi, pesukone ja tietokoneet on kaikki hankittu Hobby Hallista.

Lomistakin on jouduttu tinkimään, eikä ulkomaanmatkoista voi edes uneksia. Åsnabryggien lomat suuntautuvat yleensä Turkuun, jossa he vierailevat Jarmon äidinpuoleisten sukulaisten, veljen ja sisaren luona. Pisimmät ulkomaanmatkat ovat suuntautuneet Tallinnaan ja Tukholmaan.

- Olen köyhä, mutta onnellinen. Joskus toivon, että rahaa olisi enemmän ja voisin ostaa hyviä vaatteita tai hyvää ruokaa, mutta toisaalta olen tottunut jo elämääni sellaisena kuin se on.

Jotkin kustannukset ovat laskeneetkin. Nyt perheen asumiskustannukset ovat 150 euroa vähemmän kuukaudessa Arabianrannassa, jossa tyttärellä on oma huone.

Pitkä oikeustaistelijan ura

Jarmon oikeustaistelijan ura alkoi jo kolmannella luokalla koulussa, kun opettajat kehottivat lapsia menemään ulos pakkaseen. Opettajat jäivät opettajanhuoneeseen juomaan kahvia. Jarmo kehotti kavereita menemään lakkoon. Suurin osa totteli häntä ja lähti protestiksi koulusta kyseisenä päivänä.

Jarmo ei ole välinpitämätön. Hän seuraa maailman asioita ympärillään ja on ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Hänellä on myös vahvoja mielipiteitä, jotka hän tuo esille.

- Tulonjakoa on saatava oikeudenmukaisemmaksi, ja asunnottomille on järjestettävä asuntoja. Olen huolissani julkisten terveyspalveluiden leikkaamisesta ja terveyskeskusten lopettamisesta Helsingissä. Oikeisto pyrkii supistamaan ja yksityistämään julkista terveydenhuoltoa, eikä pienituloisilla ei ole varaa yksityiseen terveydenhuoltoon.

Jarmolla itsellään ei ole ollut vakavia terveysongelmia, joiden vuoksi hän olisi joutunut turvautumaan julkiseen terveydenhuoltoon. Hän on ollut vain kaksi kertaa sairaslomalla tenniskyynärpään ja flunssan vuoksi. Siivoojan työ on kuitenkin fyysisesti kuluttavaa, ja hän tietää hyvin voivansa tarvita terveydenhuoltopalveluita.

Yleissivistystään parantaakseen Jarmo on opiskellut syyskuun alusta lähtien yleistä maailmanhistoriaa Töölön yhteiskoulun aikuislukiossa. Hänen päämääränsä on aloittaa aikuislukio ensi vuonna.

- Haluan opiskella nyt, kun se ei aikanaan kiinnostanut minua.

julkaistu Hymy 12/2008:ssa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale