Kukkuloiden ympäröimä kaupunki








Kukkuloiden ympäröimä kaupunki

Bogotá on kauniita kukkuloita ja paikallista ruokaa ja sydämellisyyttä. Viikon aikana ei näkynyt rikollisuutta missään.

Ensivaikutelma Latinalaisen Amerikan kolmen korkeimmalla sijaitsevan pääkaupungin joukkoon kuuluvasta Bogotásta on, että kauniiden kukkuloiden ympäröimä kaupunki. Kukkulat piirittävät Bogotáa ja hallitsevat 2600 metrin korkeudessa sijaitsevan Bogotán mielenmaisemaa.

Itse kaupunki ei kuitenkaan ole korkeaesteettinen elämys: harmaat, sieluttomat ja ränsistyneet rakennukset yhdistettyinä dynaamisiin, moderneihin ja funktionaalisiin rakennuksiin. Onneksi harmaiden rakennusten rivistön rikkovat välillä myös puistot tai pienet vihreät tilkut. Yleisvaikutelma kaupunkikuvasta on sekava: kaikenlaisia tyylejä on yritetty ahtaa yhden suurkaupungin sisälle. Tämä ei erota Bogotáa länsimaiden suurkaupungeista. Sama tyylien ristiriitaisuus on myös monen muun kaupungin ominaisuus.

Kolumbian omalaatuinen historia näkyy vahvasti joka puolella Bogotássa. Poliisit partioivat ahkerasti keskustan kaduilla. Sotilaita on myös tärkeimpien hotellien auloissa. Viaton matkailija saa väistellä maastopukuisten sotilaiden aseiden piippuja esimerkiksi vanhan ja uuden Bogotán strategisessa risteyskohdassa sijaitsevassa Crowne Plaza Tequenramassa. Tämä ahdistaa vapauteen ja demokratiaan tottunutta länsimatkailijaa. Vaikka kaupungin puitteet ovat muuten upeat, tähän näkyyn on vaikea tottua.

Paikalliset ovat tottuneet poliisivaltiossa elämiseen. Piraattilevyjen myyjät ilmestyvät kadulle kuin tyhjästä, levittävät valikoimansa ohikulkijoiden eteen ja katoavat hetkeksi läheiseen puotiin jos konkreettiset uhkat eli poliisit lähestyvät. Hetki porraskäytävässä ja myyjät palaavat tottuneesti myyntipaikoilleen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sukkelaa toimintaa voi vain ihailla. Tässä todellisuudessa on opittava sukkuloimaan ja junailemaan. Sen taidon bogotálaiset ovat oppineet erinomaisesti vuosikymmeniä jatkuneen paramilitarian keskellä. Erityisesti sissiliike FARC on ollut läsnä kolumbialaisten arjessa, eikä sen valta-asema ole hellittänyt valitettavasti vieläkään.

Idyllisin Bogotá

Bogotá on laajentunut erityisesti pohjoiseen ja länteen. Etelässä sijaitsevat hämärät esikaupunkialueet, pohjoisesta löytyy asuinalueita. Kaupunki laajenee tulevaisuudessa länteen ja pohjoiseen. Carrera Séptima on eräs pääkaupungin vuortensuuntaisista pääkaduista, joka yhdistää Plaza de Bolivarin Centro Internacionaliin.

3160 metrin korkeudessa sijaitsee eräs Bogotán kauneimmista nähtävyyksistä, Monserraten kirkko, joka sunnuntaisin täyttyy pyhiinvaeltajista. Kirkon yhteydessä sijaitseva Señor Caídon patsas on peräti 1650-luvulta. Kirkolle pääsee joko vuorenrinnettä sinnikkäästi kävellen, bussilla tai kaapeliautolla.

Keskusta jakaantuu pohjoiseen, pilvenpiirtäjien täyttämään Centro Internacionaliin, toimistorakennuksista, ravintoloista, pankeista ja kaupoista koostuvaan keskiosaan ja eteläiseen osaan, jonka nimi on Candelaria.

Candelaria on viehättävä, kolonialistisen aikakauden monumentti nykyajassa, ja samalla idyllisintä – ja turvallisinta – Bogotáa. Kauniit, pastellinväriset talot muistuttavat menneisyydestä ja palauttavat ajassa vuosisatoja taaksepäin. Näissä taloissa voi kuvitella entisaikojen aatelisten punoneen juoniaan ties kenen pään menoksi. Nostalgian patina on ehkä hienoimmin restautoitu Simon de Bolivarin entiseen asuntoon, jossa huonekalut, koriste-esineet, taulut ja muu esineistö ovat kuin Bolivarin aikaisessa kunnossa.

Candelariassa on mukavia baareja ja yöelämää, joka saattaa tosin loppua varsin aikaisin. Bogotá on myös museoiden tyyssija: kaupungista löytyy lähes 50 museota, joiden joukossa on jokaiselle jotakin: nykytaidetta, kolonialistisen ajan taidetta, Boteroa.

Ja kirkot, ei kannata unohtaa 1600-1700-luvun kirkkoja, joita on tiheään. Useimmat näistä on koristeltu espanjalais-maurilaisella Mudejar-tyylillä. Lisäksi monissa niissä on kolonialistisen ajan tunnetuimman maalarin Gregorio Vásquez de Arce y Ceballosin tauluja. Taiteilija eli ja työskenteli koko elämänsä Bogotássa. Neoklassinen Catedral Primada Plaza de Bolivarilla on kirkoista kooltaan suurin.

Entä tunnelma? Uuden keskustan kaduilla saa kulkea enimmäkseen rauhassa. Kerjäläiset ovat majoittautuneet omiin kadunkulmiinsa ansaitsemaan elantoaan. Joskus paikalliset teinit yrittävät tarttua hihaan ja vedota omaantuntoon: ”Tengo hambre.” Nälkää ei saa kuitenkaan lähtemään kuin työtä tekemällä. Itse kukainenkin.

Leikkiä maineella

Mitä Kolumbiasta voisi viedä mennessään? Paikallisia käsitöitä, intiaanimotiivein koristeltuja vaatteita, erilaisia jälkiruokaherkkuja, kuten kookoksesta tehtyjä makupaloja, vöitä, koreja, koruja, kahvia. Tai jos olet hyvin varoissasi, paikallisia rikkauksia, smaragdeja, jotka grammahinnastaan huolimatta tulevat huomattavasti edullisemmiksi hankinnoiksi sekä amerikkalaisille että eurooppalaisille matkaajille.

Bogotálaiset leikkivät kaupungin ”vaarallisella” maineella. Niinpä kun kysyn suuntaa keskustassa saat usein kuulla paikallisten varoituksia keskustaan päin menemisestä. Tämän he tekevät hymy suupielessä, ”pero es perigoso”. Näyttää siltä, että varoitukseen suhtaudutaan lähinnä ironisesti. Matkailijoita on mukava naruttaa, jos he ovat siihen taipuvaisia.

Turismi käyttää hyväkseen kaupungin pahaa mainetta oivaltavasti ja itseironialla höystäen. Saamassani lahjalaukussa luki: ”El riesgo es que tu queiras quedar.” ”Riski on, että haluat jäädä.” Enkä voi muuta kuin yhtyä lauseeseen vajaan viikon perusteella. Kolumbia kuuluu Latinalaisen Amerikan löytämättömiin matkakohteisiin, jota vältetään aivan turhaan perusteettoman maineen perusteella.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale