Kirjallisuuden liudentuvat rajat

Kirjallisuuden liudentuvat rajat

Taide suomettuu, kun valtio puuttuu sananvapauteen erilaisin toimin. Myös uskonnot toimivat tehokkaina sanan kahlitsijoina. Uusliberalistinen talous vapauttaa tai vangitsee sanan kuitenkin aivan uudella tavalla. Kriittisen toimijan onkin jälleen aika kysyä: mitä todella tapahtuu, kirjoittaa Suomen PENin varapuheenjohtaja, kirjailija Rita Dahl.

Länsimaisen kulttuurin piirissä sananvapaus on 2000-luvulla lähes rajatonta: seksuaaliset ja muut tabut on rikottu ja kirjailijat tuntuvat kärsivän korkeintaan kyvyttömyydestä ja malttamattomuudesta kertoa lukijoilleen ihmisyyden kannalta olennaisista asioista. Kirjallisuus on eriytynyt joko pienten eliittilukijoiden vaativaksi lukemistoksi tai suurten massojen helposti sulavaksi viihteeksi.

Merkityksellisten sisältöjen sijaan pinnallinen paljastuskirjallisuus houkuttelee yhä epäkirjallisemmin keinoin audiovisuaaliseen todellisuuteen kasvaneita uusia lukijoita. Tällaisia kauhuvisioita voi rakennella mielessään aikana, jolloin kirjailijoiksi ovat ryhtyneet myös poliitikot, talous- ja taide-elämän vaikuttajat sekä urheilumaailman toimijat.

Globalisoituvissa, suurten tuottovaatimusten kuormittamissa länsimaissa kirjallisuus nauttii uudenlaisesta, pinnallisesta vapaudesta. Ennen tarkasti vaietusta yksityisestä on tullut yhä julkisempaa ja paljastuskirjat ovat vakiintuneet osaksi kustantamoiden julkaisuohjelmia. Niin faktan kuin fiktion muotoon puettujen hätkähdyttävien tarinoiden lisäksi suuria yleisöjä kosiskellaan yksityiselämän rankoilla, elämän suunnan muuttaneilla kokemuksilla. Esimerkiksi entinen huippu-urheilija Heli Kruger ponnahti lukevan yleisön tietoisuuteen kahden naisen välisestä rakkaudesta kertovalla romaanilla [kurs]Olen koskettanut taivasta (2005). Sananvapauden ulottuminen sänkykamareihin ja politiikan perähuoneisiin on totista totta. Mutta onko tosiaan kyse todellisesta vai markkinoiden ja poliittisen korrektiuden nimissä tuotetusta vapaudesta?

Suomen 2000-luvun vakavimmat sananvapausongelmat ovat esiintyneet kirjallisuuden sijasta kuvataiteissa. [lih]Ville Rannan profeetta Muhammadin ihmiskasvoisena kuvannut sarjakuva hyllytettiin, koska hän kuvasi Muhammadia Koraanin vastaisesti. Mainostajat pelkäsivät sarjakuvan suututtavan islaminuskoiset. Rannan sarjakuvan miekka oli kaksiteräinen: islamin lisäksi kritiikin kohteena olivat suomettuneet suomalaiset poliitikot, jotka kumartavat jokaiseen ilmansuuntaan välttääkseen suututtamasta ketään. Pääministeri Matti Vanhanen ja presidentti Tarja Halonen pyytävät anteeksi, kun Tanskan
lähetystön edessä palaa maan lippu.

Suomen rikoslaki ei huomioi juuri nyt poliittisen taiteen tarvitsemaa laajempaa sananvapautta. Kuvataiteilija Ulla Karttunen sai Neitsythuorakirkko-teoksestaan toukokuussa 2008 langettavan tuomion, koska hän oli käyttänyt materiaalina Internetin lapsipornomateriaalia. Karttunen vetosi oikeuteensa käyttää taiteilijana materiaalia, joka on verkossa vapaasti saatavissa. Poliittisen taiteen eräs tehtävä on tehdä ilmiö näkyväksi ja osoittaa, kuinka helposti kyseiseen materiaaliin pääsee käsiksi. Suomen rikoslain mukaan kuitenkin kaikki lapsipornografiaa sisältävä taide on rikollista.

Tiiviit etniset yhteisöt, kuten romanit, suhtautuvat erityisen herkästi tapojaan koskevaan arvosteluun. 13-vuotiaana romaniyhteisöstä omille teilleen lähtenyt kirjailija, kuvataiteilija Kiba Lumberg on sekä romaaneissaan Musta perhonen (2004) ja Repaleiset siivet (2006) että mediaesiintymisissään kyseenalaistanut yhteisön tapoja ja kajonnut romaniyhteisölle arkoihin aiheisiin ja perinteisiin tapoihin, kuten verikostoon ja alkoholinkäyttöön, ja suututtanut vanhoillisimmat yhteisön jäsenet. Maahanmuuttajakirjailijoiden lisääntyessä myös monimutkaisemmat sananvapausongelmat tulevat ajankohtaisiksi.

Pahimmin kirjailijoita kohdellaan yhteiskunnissa, joissa valtiokoneisto vastaa sensuurista suoraan tai epäsuoraan. Arkojen aiheiden, kuten poliitikkojen erilaisten kytkentöjen tutkiminen, saattaa johtaa murhiin. Kriittisten toimittajien työ on erityisen hengenvaarallista muun muassa Meksikossa ja Venäjällä, jossa on tapettu kymmeniä toimittajia vuodesta 1996 lähtien. Lisäksi Venäjällä on ollut voimassa vuoden 2006 alusta lähtien kansalaisjärjestölaki, joka hankaloittaa erityisesti ulkomailta taloudellista tukea saavien kansalaisjärjestöjen toimintaa. Järjestöihin tehdään vero- ja yllätysratsioita ja niiden toimintaa vaikeutetaan. Monesti kirjailijat ja toimittajat tekevät työtä näissä omatuntokeskuksissa.

Kiinassa kriittiset toimittajat ja kirjailijat toimivat Internetissä, josta heitä myös napataan. Kiinan valtion Internet-sensuuri on tehokasta yli 30 000 hengen poliisivoimien ja maailmanlaajuisten IT-yritysten Googlen, Yahoon, Microsoftin ja Ciscon kanssa tehdyn yhteistyön ansiosta. Kiinassa on vangittu yli 40 Internet-toisinajattelijaa, joita syytetään Kiinan valtion vastaisuudesta. Pisimmän, kahdeksan vuoden tuomion saanut [lih]Shi Tao istuu edelleen vankilassa, eikä häntä vapautettu Pekingin olympialaisten alkaessa ihmisoikeus- ja sananvapausjärjestöjen kampanjoista huolimatta.

Monet valtiot rajoittavat aktiivisesti kirjailijoiden ja toimittajien sananvapautta myös lainsäädännöllisin keinoin. Tunnetuimpia esimerkkejä on EU-jäsenyyttäkin hakevan
Turkin rikoslain keskustelua herättänyt pykälä 301, jota ihmisoikeus- ja sananvapausjärjestöt ovat vaatineet poistettavaksi kokonaan. Pykälän tunnetuin uhri on [lih]Orhan Pamuk, joka joutui pakenemaan Yhdysvaltoihin syytettyään Turkkia Armenian kansanmurhasta. Saman pykälän perusteella äärinationalistit murhasivat [kurs]Argos-lehden päätoimittajan [lih]Hrant Dinkin tammikuussa 2007. Artiklaa lievennettiin huhtikuussa 2008 muuttamalla ”turkkilaisuuden halventaminen” ”Turkin kansan halventamiseksi”. Suuri osa artiklan vanhasta sisällöstä jäi kuitenkin edelleen voimaan.

Yksi sananvapauden laajimmista rajoitteista on uskonto, erityisesti islam. Islam tekee miehestä perheen pään monessa asiassa, eikä itsenäisiä ja luovia naisia suvaita. Myös seksuaalisuus ja naisen asema ovat erityisen arkoja aiheita.

Vanhentunut lainsäädäntö ei auta modernisoimaan taantunutta. Esimerkiksi Egyptissä on voimassa ottomaaniajalta peräisin oleva Al Hesba -laki, joka mahdollistaa, että kuka tahansa voi nostaa syytteen mistä tahansa yksittäisestä lauseesta, joka ei miellytä häntä. Potentiaalisia sananvapauden uhkaajia niin länsimaissa kuin kehitysmaissa ovat usein ”kansan syvät rivit”.

Maailmantalouden ja -politiikan muutokset tulevat suomettamaan sananvapautta entisestään. Kansallisen sulkeutuneisuuden ja kansallisvaltioajattelun nostaessa jälleen päätään eri puolilla maailmaa sananvapauden suomettumisella on otollinen kasvualusta myös Euroopassa, jonne saapuu vieraita vaikutteita niin idästä, lännestä kuin etelästä. Vielä on hämärän peitossa, tulevatko uudet vaikutteet liudentamaan vai rajoittamaan eri taiteenalojen sananvapautta.



Boksi

Vaikutteita idästä ja lännestä


Arabimaissa islam on tärkein sanomisen vapautta rajoittava tekijä. Saudi-Arabiassa myös perinteinen heimoyhteiskunta vaikeuttaa erityisesti naiskirjailijan työtä.

– Jokainen sukupolvi on tuonut esiin erilaisia runoilijanääniä. Erityisesti 1970-luvulla saudirunous vapautui perinteisen runouden konventioista ja liikahti kohti modernia, kertoo runoilija [lih]Fowziyh Abu Khalid, joka opettaa King Saudin yliopistossa muun muassa naistutkimusta ja saudiyhteiskunnan analyysiä.

Fowziyh Abu Khalid aloitti uransa vuonna 1973 vapaata säettä viljelleellä runoteoksella Until They Kidnap You on Your Wedding Night, joka radikaaliutensa vuoksi julkaistiin Libanonissa.

– Persianlahdella kirjoitettiin vielä tuolloin kuten esi-isät olivat kirjoittaneet. Vapaa säemuotoinen runo koettiin erityisen radikaaliksi, koska esittäjä oli nainen. Aiheitani olivat tribalismi, arabialainen nykynainen ja naisen vapauden eri aspektit sekä Saudi-Arabian vapaustaistelu. Kirjassa ei ollut pelkästään itämaisia vaan myös länsimaisia vaikutteita, koska kirjoittamiseeni vaikutti kaikki lukemani Homeroksesta Shakespeareen, Beauvoiriin, Kafkaan, O´Neilliin ja Plathiin.

Ajan tasalla oleminen liitti Abu Khalidin samalla kirjallisesti edistyksellisempiin arabimaihin Egyptiin, Palestiinaan ja Libanoniin.

Kontrolli vaikuttaa

Vielä yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin sosiaalinen ja poliittinen kontrolli vaikuttavat julkaisemiseen.

– Odotin, että olisimme tehneet tässä ajassa nuorille tietä helpommaksi, mutta yhteiskunta muuttuu täällä hitaasti.

Abu Khalidin viimeisin, maaliskuussa 2007 julkaistu [kurs]Virgin Rebel -kokoelma horjutti käsitystä platonisesta rakkaudesta.

– Kirja kertoo neitsyestä ja väittää, että platoninen rakkaus edustaa vain rakkauden yhtä puolta: rakkaus on paitsi henkistä myös fyysistä.

Abu Khalid on kosketellut viime aikoina myös toista arkaa aihetta, Irakin sodan uhreiksi joutuneita lapsia. Hän ei ole joutunut kirjansa vuoksi vaikeuksiin, mutta toisin kävi vankilaan ystäväänsä tapaamaan menneelle kollegalle. Yliopistoprofessori [liha]Abdullah Al-Hamedin ystävä Matrook Al-Faleh näki, etteivät vangin olosuhteet olleet hyvät, ja päätyi itse samanlaisiin olosuhteisiin.

– Vain siksi, että Al-Faleh kirjoitti tapauksesta Internetissä. Saudi-Arabiassa ei ole ilmaisunvapautta.

Abu Khalid todistaa sen, minkä voisi arvella olevan maan tilanne: runoilijoiden on paras varoa sanojaan itsensä vuoksi. Ilmaisunvapauden lisäksi kirjoja uhkaa sensuuri, jota välttääkseen useat joutuvat julkaisemaan Saudi-Arabian ulkopuolella arkaluontoisia tai liian rohkeita kirjojaan.

Täytyy muistaa, että Saudi-Arabian kaltaisessa perinteisessä heimoyhteiskunnassa naisten elämästä määräävät islamin lisäksi klaanit ja heimot. Kirjoittava nainen on aina uhka patriarkaaliselle järjestykselle, koska hän tähtää kohti oman elämänsä herruutta, tekijyyttä.


Huda Aldaghfag

Runoja




Saudiarabialainen Huda Aldaghfag (s. 1967) on runoilija, toimittaja, opettaja ja naisasia-aktivisti. Hän on esittänyt runojaan muun muassa Kolumbiassa, Egyptissä, Turkissa, Jemenissä, Omanissa, Bahrainissa, Tunisiassa, Sveitsissä. Vuonna 2004 hän sai palkinnon merkittävästä runouden eteen tekemästään työstä Arabiassa. Aldaghfag on julkaissut kokoelmat Upward-Moving Shadow, A New Passion ja The Bush of the Spouses (2005). Huda kirjoittaa runollista proosaa, joka ei ole konservatiivisessa kirjallisessa miljöössä hyväksyttyä, mutta silti se on suosittua. Saudi-Arabiassa noudatetaan sunni-islamin vanhakantaisinta ja ankarinta suuntausta wahhabilaisuutta, joka haluaa palauttaa uskonnon juurilleen. Suuntauksen kehitti 1700-luvulla tiedemies Muhammad ibn Abd-al-Wahhab. Saudi-Arabian lisäksi se on suosituin islamilaisuuden muoto Qatarissa. Wahhabilaisuuden ankaruus on vaikuttanut osaltaan islamin maineeseen terrorismijärjestöjen uskontona. 





Kaukainen pöytäni


En ole enää hiljainen opiskelija tuolissaan.
Pakenen yhä muistikirjoja,
kuten koulun…
Ennen kuin laitan ylleni abayan
olen ommellut sielulleni hunnun muistikirjaani
ja piilottelen siinä sen siemeniä.
En vieläkään tiedä
miksi runoni kasvoi luokassa
tunnin aikana, runoni vie silmäni
toisaalle.
Se kohoaa opettajan sanoja 
seiniä ja kattoa pitkin,
kunnes se saavuttaa oman pöytänsä, hyvin etäällä
omastamme.





Mikä nainen oletkaan!



Mikä harvinainen nainen oletkaan!

Millaiset kehykset hennoilla hyllyilläsi onkaan,

jaloissasi niin paljon ylpeyttä.

Kannat ristiriidoilla täytettyjä
kirjojani.

Unelmat eivät käy toteen
ja tuskaa täynnä olevat runot.

Paino kuristaa minua, ei koskaan sammuta
janoani.

Kiirehtien tomutan unelmani. 



(kokoelmasta A New Passion, 2002)




Myönteisen vastauksen kymmenes luku

Levittävätkö kaikki aikuiset kätensä rakastavasti
lapsiensa ylle?
Sanoisin
että kuolen kansakuntien välinpitämättömyyteen
katastrofin tietämättömyyden pettämänä
sydämet, suljetut;
mielet; sidotut.
Kuinka voisin sanoa että aamu paistaa?



Liitto

Kaksi lintua tulee yhteen ettei putoaisi.
Yksi siipi, oikea, hänen koko kalmankalpeutensa.
Mitään ei tapahdu, koska vasen oikaisee
lennon.
Kaksi lintua etääntyy toisistaan
etteivät raatelisi toistensa niskaa.
Myöhemmin ne putoavat
pettävään häkkiin.
Ja niin ne pysyvät sellaisessa vankilassa
ilman preludia.
Ne eivät ole lakanneet olemasta lintuja;
nyt ne ovat kaksi kaatunutta ruumista
kuussa.



Ympyrä

Ruusu, jonka kanssa jaoin pelkoni
hänen värinsä hämmentävät minut.
Ehkä siksi koska hämmennys on
vallannut minut jo aiemmin.
En ymmärrä,
on aika ymmärtää se;
on aika lainata sanoja
ja muodostaa runosta yhtenäisyys
jota en ole vielä saavuttanut.
Villiintymiseni on sulautunut ruusuihin,
varastanut niiltä valon ja pysyvyyden.
Uskaltaudun eteenpäin,
pelko joka kasvaa ja haastaa minut,
ja jälkeen päin ei enää perhettä.
Ja kun ympärillä ei ole perhettä, runous
kasvaa sisälläsi
vapaalla kadulla, sinä valitset heidät,

sinä totut heihin.

(Kokoelmasta Upward-Moving Shadow, 1993)

englannista suomentanut Rita Dahl

julkaistu Ydin 4/2008:ssa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari