Cartagenassa bailataan









Cartagenassa bailataan

Bogotán viileähkö syyskuu muistuttaa kovasti Helsinkiä samaan aikaan, mutta entisen espanjalaissetlementti Cartagenan kosteannihkeässä, karibialaisessa ilmastossa bailataan samaan aikaan.

Kolumbian viidenneksi suurin kaupunki koostuu uudesta ja vanhasta kaupungista. Vanhan kaupungin kapeilla kujilla, pittoreskien ja kirkkaanväristen talojen uumenissa käydään kiivaasti kauppaa sekä rakennusten sisällä että ulkopuolella.

Las Bóvedas –kauppapaikan 23 pientä tyrmää rakennettiin alun perin 1792-1796 sotilastarkoituksiin, ja ne olivat kolonialistisen ajan viimeisiä rakennelmia. Myöhemmin tyrmiä käytettiin ampumatarvikkeiden varastointiin ja vielä myöhemmin alkuperäiseen tarkoitukseensa eli vankilana. Nyt kauppapaikoilla myydään kaikenlaista turistikrääsää vaatteista, laukuista, koriste-esineistä ja koruista muihin paikallisiin käsitöihin. Niitä tehdessä on käytetty hyväksi kekseliäästi arkista materiaalia, joka ei maksa paljon: pulloja ja vaikka mitä.

Las Bóvedasia vastapäätä sijaitsee Kolumbian entisen presidentin, asianajajan ja runoilija Rafael Núñezin entinen talo, joka toimii museona. Museoita on muutenkin useita: Cartagenassa voi tutustua nykytaiteeseen modernin taiteen museossa Plaza de San Pedro Claverilla, alueen intiaanihistoriaan kulta- ja arkeologiamuseossa Plaza de Bolívarilla ja merihistoriaan Karibian merimuseossa Calle San Juan de Diosilla.

Kadulla myydään koruja, laukkuja, vaatteita ja muita käsityötuotteita. Kadun varrelle ovat sijoittuneet myyntipaikoilleen myös erilaisten juomien myyjät. Sitruunalimonadi, joka tehdään kirjaimellisesti ostajan silmien edessä, eli sokeriliemeen lisätään pienet sitruunanpuolikkaat. Virkistävää ja luonnonmukaista, voin vain todeta.

Paikalliset asukkaat istuvat rennosti Cartagenan vanhan kaupungin aukioilla seurustellen keskenään ja vilkuillen uteliaasti ohikulkevia turisteja. Tunnelma on yhtä rento, se muistuttaa Karibian saarista. Ja niin muistuttavat Cartagenan asukkaatkin, joista suurin osa on tummia, afroamerikkalaisten orjien jälkeläisiä. Myös eri intiaanien jälkeläisiä ja mestitsejä näkee Cartagenan ja Kolumbian kaduilla tiheään.

Kontaktia tullaan ottamaan rohkeasti vaikka paikallisessa elintarvikekaupassa: turistit ovat avoimilla lihamarkkinoilla. Jotkut paikalliset haluaisivat lähempää rotujenvälistä tuttavuutta tuosta vain.

Vanhan kaupungin patinaa

Cartagenan tunnelma elää erityisesti vanhan kaupungin kaduilla, joilla on elämää aamusta iltaan asti. Cartagenalaiset palaavat kotiin varhain ja illalla kadut ovatkin turistien valloitettavissa. Jos vanhassa kaupungissa näkee vanhaa, kolonialistista rakennustyyliä, niin Mangan saarella on lisäksi 1800- ja 1900-luvun islamilaiseen tyyliin rakennettuja taloja. Ne ovat Lähi-Idästä saapuneiden maahanmuuttajien rakennuttamia.

San Felipe de Barajasin 1639-1657 välisenä aikana rakennetusta linnoituksesta käsin Cartagenaa on aktiivisesti puolustettu. Linnoituksen alle on rakennettu monimutkainen tunnelijärjestelmä, josta osa on edelleen tallella ja itse koettavissa.

Vanhan kaupungin ytimessä on valinnan varaa hotellien suhteen. Ultramodernin Delirio-hotellin huoneet on suunniteltu äärimmäisen funktionaalisiksi. Ne muodostavat täyden vastakohdan muuten niin nostalgisen Cartagenan kapeille kaduille ja niiden elämälle. Tuuletus pelaa tehokkaasti. Huoneet on suunniteltu unelmalomaa ja hyvää unta arvostaville länsimaalaisille matkustajille, joiden kukkaro ei ole liian kevyt.

Deliriota vastapäätä Hotel Centralin oranssinvärinen julkisivu edustaa jo tyystin toisenlaista, nostalgista ja ajan patinoimaa Cartagenaa. Nämä pastillinväriset, kolonialistisesta ajasta muistuttavat julkisivut ovatkin Cartagenan suurimpia rikkauksia. Kaupunki on kuin kaunis jäänne kolonialistiselta ajalta. Nykyajasta muistuttavat vain modernit vaate- ja koruliikkeet sekä trendikkäät ravintolat. Mutta osa sekatavarakaupoista ja yliopistojen julkisivut varjelevat vielä vuosisatojen takaista salaisuutta.

Karibianmeren ympäröimässä Cartagenassa voi omistautua vesiurheilulajeille. Fyysisten – tai vähemmän fyysisten – harrastusten vastapainoksi hyvin syöminen on suositeltavaa. Paikalliset erikoisuudet arepas de huevo eli munalla täytetty paahdettu maissitaikina, dedos de queso, paistetut juustotikut ja buñuelosit eli syväpaahdetut maissi- ja juustopallot vievät kielen mennessään. Ne voi huuhdella alas paikallisista hedelmistä, nísperosta, maracuyásta, lulosta, zapotesta tai guanábanasta tehdyllä mehulla.

Cartagenassa löytyy tekemistä aamusta iltaan. Ikävintä on, että aina tulee lähdön aika. Paratiisiinkaan ei voi jäädä ikuisesti, vaikka kuinka mieli tekisi.


Karibian ensimmäinen asutettu alue

Cartagena on tiettävästi Karibian ensimmäinen asutettu alue. Alueella esiintyi Puerto Hormiga –kulttuuri jo 7000 eKr. Kaupungin perusti vuonna 1533 Piedro de Heredia ja siitä kehittyi pian rikas kaupunki, jonka puurakennuksista suuren osan tuhosi 1552 laaja tulipalo. Cartagenasta tuli lyhyessä ajassa espanjalaisten tärkein satama Karibian alueella. Sen kautta kuljetettiin intiaaneilta ryöstettyjä rikkauksia eteenpäin Eurooppaan.

1500-luvulla Cartagenaa ahdistelivat merirosvot, ja heidän hyökkäyksiään suojaamaan kaupungin ympärille rakennettiin linnoitus. Pahimman hyökkäyksen teki 1741 Edward Vernon, mutta sen torjui yksisilmäinen, -jalkainen ja –kätinen espanjalaisupseeri Blas de Lezo. Cartagena oli 1810 ensimmäisiä Espanjasta itsenäiseksi julistautuneita kaupunkeja Kolumbiassa. Kaupunki maksoi tästä kalliisti: se valloitettiin viiden vuoden päästä ja 60 000 ihmistä kuoli nälkään ja tauteihin.

Simón Bolivar kukisti espanjalaiset Boyacássa 1819. Cartagena vapautettiin vasta 1821. Siitä tuli tärkeä kauppakeskus, joka houkutteli myös monia ulkomaalaisia rikastuttamaan alueen etnistä yritystarjontaa. Kaupungille myönnettiin UNESCOn maailmanperintöstatus vuonna 1980.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale