Arabimaailman saastunut keskus








Arabimaailman saastunut keskus


Islamilaisen maailman pääkaupungissa Kairossa voit tinkiä basaareissa, takseissa, missä vain. Muutaman tunnin päässä sijaitsee kosmopoliitti, mannermainen Aleksandria
katukahviloineen ja tieteen pyhättöineen sekä nostalgisine rakennuksineen.


20 miljoonan asukkaan Kairossa ihmiset asuvat kuin sillit purkissa. ”Iso mango” on nimensä veroinen herkuttelukaupunki varakkaalle länsimatkustajalle, mutta tavalliset kairolaiset kamppailevat jokapäiväisestä leivästään noin 50 Egyptin punnan, len, kuukausipalkalla. Pienetkin tipit piristävät heidän päiväänsä, vaikka arabit kyllä osaavat vaatimisen taidon: tipit eivät jää usein pariin lehen. Kannattaa myös muistaa ennen avunpyytämistä, että palkkiota pyydetään pienimmistäkin palveluista. Vastapainoksi arabipoikien kasvoille ilmestyy kaunis, vilpitön hymy. Vaalea matkailija toivotetaan usein tervetulleeksi fraasilla ”Welcome Egypt” niin pienemmissä kylissä kuin jopa kaupungeissa. Yksinkertaisella lauseella ja hymyllä on usein aseistariisuva vaikutus, vaikka syvempi kommunikaatio onkin mahdotonta.

Kaupungin vanhasta keskuksesta Citadelistä, ja tarkemmin Mohammed Alin moskeijan tasanteelta, avautuu upea panoraama harmaan savusumun ympäröimään miljoonakaupunkiin. Moskeijassa viilentelevät yhdessä islaminuskoiset ja länsimaalaiset. Citadelissä käynnistä veloitetaan 40 len maksu. Vanhassa kaupungissa voisi tutustua myös Egyptin sotilashistoriaan Sotamuseossa.

Islam on olennainen osa egyptiläisten arkea. Heidät näkee kumartumassa Mekkaan päin moskeijassa tai moskeijan ulkopuolella, kadulla: mikä tahansa paikka käy. Moskeijaan menevät riisuvat kengät. Uskonnolliseen menneisyyteen ja nykyisyyteen voi tutustua muurien suojaamassa koptilaisessa Kairossa, jonka kapeiden kujien varrella on luostareita ja kirkkoja, muun muassa Riippuva kirkko. Islamilainen kaupunginosa on kaupungin ytimessä.

Kirjailijoiden kaupunki

Aleksandria on mannermainen rannikkokaupunki, jossa muun muassa kreikkalainen runoilija Kavafis, Lawrence Durrell ovat luoneet teoksiaan, monikulttuurisessa ilmapiirissä. Valtion virkamiehenä elantonsa ansainneen Kavafiksen toimisto oli kaupungin ytimessä, Midan Ramlan lähellä, Trianon-ravintolan toisessa kerroksessa. Ylemmän keskiluokan suosiman kahvilan hinnat ovat tavallisen kansan ulottumattomissa. Trianonissa on istunut Kavafiksen lisäksi myös Durrell ja kaupungin kirjallinen eliitti.

Mikään ei vedä vertoja Aleksandrian rantakahviloille, joissa maistuu minttutee, makeat leivokset tai vaikka vesipiippu. Hinnat toki ovat arvonsa tuntevan merenrantakaupungin arvolle sopivat. Halvempia (maku)nautintoja löytyy kadulta tai toreilta, vaikka pitkäkyntiset egyptiläiset huijaavat mielellään turisteja minkä kerkiävät.

Jos eksyy, tietä ei kannata kysyä ainakaan keneltäkään paikalliselta, koska muuten saattaa löytää itsensä ties mistä ennalta-arvaamattomasta paikasta. Egyptiläisiä ei ole myöskään siunattu kartanlukutaidolla: kannattaa luottaa tiukan paikankin tullen lähinnä omiin kartanlukutaitoihinsa. Eurooppalaisuus on kuitenkin Egyptissä lähinnä pahasta: bussit on numeroitu arabialaisin numeroin, eikä katujakaan hevin tunnista, jos ei osaa ainakin arabialaisten kirjaimien alkeita. Onnistuin kuitenkin kuin ihmeen kaupalla aina löytämään tieni sinne, minne pitikin.

Sulhaskandidaatteja riittää enemmän kuin tarpeeksi sekä Kairon kaduilla että kylissä. Moniavioisuuteen tottuneet paikalliset miehet kohtelevat (ulkomaalaisia?) naisia lähinnä kuin halpaa, ostettavissa olevaa karjaa. Kaikenlaisia jalkavaimoehdotuksia satelee enemmän tai vähemmän kohteliaaseen asuun puettuna. Törkeimmän ehdotuksen tekijä on kuitenkin paikallinen taksikuski, jonka röyhkeys ei näyttänyt tuntevan mitään rajoja.

Nämä samat miehet viettävät iltojaan perheidensä kanssa idyllisen harmonian keskellä, täysin päiväisen käytöksensä unohtaneina. Egypti on islamin hallintoaluetta: siellä ei naisilla eikä heidän mielipiteillään ole suurtakaan arvoa. Nainen on vain hitusen verran kotieläimiä korkeammalla arvohierarkiassa: osaahan hän sentään puhua ja ajatella (vai osaako?).


Boksi

Kairosta tuli eurooppalainen arabisuurkaupunki vasta 1800-luvulla, jolloin Ranskassa koulutuksensa saanut hallitsija Ismail haetutti arkkitehtejä Ranskasta, Belgiasta ja Italiasta suunnittelemaan eurooppalaista Kairoa islamilaisen keskustan kupeeseen.

Kairolaiset, joita tänä päivänä on peräti 20 miljoonaa, ovat aina eläneet ennen muuta maailman pisimmän joen Niilin ehdoilla. Joen nousu- ja laskuvedet määräävät kairolaisten elämänrytmiä. Tärkeäksi elämää hallitsevaksi tekijäksi on tullut myös saasteet ja yritykset edistää ekologisempaa elämäntapaa (vaikka ekologia on huolettomasti aloitettujen roskakasojen kaupungista kaukana). Arabimaailman pääkaupungissa kuolee vuosittain noin 20000 ihmistä saasteista johtuviin sairauksiin.

Aleksandrian perusti 331 eKr. Siinaista palannut Aleksanteri Suuri, joka halusi entisestä kalastajakaupungista yhteyspaikan Faaraoiden ja kreikkalaisten maailmojen välille. Aleksanteri Suuri lähti lähes välittömästi valloitusretkelle Persiaan. Hän eteni Intiaan asti, jossa kuoli kaksi vuotta myöhemmin. Jäännökset palautettiin Aleksandriaan.

Aleksandriasta tuli tieteen ja kaupan keskus. Siellä Herofilos selvitti, että pää on sydämen sijasta ajattelun keskus; Euklides kehitti geometrian, Aristarkhus keksi maan kiertävän aurinkoa.

Rita Dahl

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari