Haava-ahon maanantai

Haava-ahon maanantai

Yosi Haava-ahon maanantai alkoi tutuilla ajatusjuoksuilla: maahanmuuttajajengi voisi hyökätä viherpiipittäjien kimppuun ja saattaa nämä arjalaisen ajattelun ytimeen viemällä nämä aluksi teurastamolle ja sitten sieltä edelleen turkistarhaan tekemään kuvitteellista iskua häkkeihin. Näin jengi opettaisi käytännön tekojen kautta piipertäjille, mitkä ovat ympäristöaktivismin todelliset seuraukset: paljon murhetta, verta, kuolemaa ja kodittomia eläimiä. Piipertäjien lisäksi jengi voisi näyttää Ruusa Meriläiselle, missä falluksen paikka on. Ruusa ei selvästikään sitä vielä tarpeeksi tarkasti tiennyt; kulkihan hän kaikenlaisissa roiskesommitelmissa ympäri Tampurin tantereita nyt kun hän oli jättäytynyt pois etukunnan kiireisemmistä touhuista.

Haava-aholla oli paljon seuraajia jo ympäri maailmaa, vaikka tuskin hän niistä tiesi; haava-aholaiset eivät olleet sellaista ihmisrotua, jota kiinnosti seurata ympäröivän maailman tapahtumia. Oma talo kullan kallis, oli heidän mottonsa, ja sen sanottuaan he ajelivat ruohonleikkurilla naapurissa asuvan mutikuonon nurmikolle ihan vain nähdäkseen, miten kauan mutit sietivät moista. Moni muti olikin jo saanut tarpeekseen haava-aholaisten sumutuksesta ja häipynyt autuaammille leipämaille. Kenenkään ei sentään tarvitse ansaita leipäänsä kansallisen solvauspuolueen ajaessa nurmikkoa kuin etujaan, häikäilemättä ja nopeasti. Mutta yhä ahkerampi muteihin kohdistuva sumutustyö johti myös mutikekseliäisyyden lisääntymiseen. Viimeisin keksintö oli Nikolai Sarkomaata esittävä tikkunukke, johon neuloja pistelemällä vapautui mutiaggressioistaan.

Nikolaita pistettiin, paljon. Nikolai oli kuin Mediheli, joka vieraili parhaillaan Latunaisen Amerikan maissa katsastamassa, kuinka hienosti sotilaat seisoivat rivissä ja tottelivat käskyjä. Medihelin alkoi itsensäkin tehdä mieli moista katsellessa, ja pian hänetkin nähtiin seisomassa Rauli Kastrullin vieressä hivenen hymyilevänä, aivan kuin hän olisi itsekin ymmärtänyt näytelmän naurettavuuden, siitä huolimatta, että hän osallistui siihen. Pakistanilaiset teruristit pelasivat panttivankien hengellä mumbailaisessa viiden tähden hotellissa. Sellainen oli maailman järki juuri sillä hetkellä. Ruumiit roikkuivat kauniissa pystysuorassa asennossa hotellin parvekkeilta alas. Kukaan ei kiinnittänyt niihin sen suuremmin huomiota, koska kulkutielle ilmestyneiden tulipesäkkeiden väistelyssä oli tarpeeksi tekemistä.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan