Ystävällinen ruuvipenkki

Ystävällinen ruuvipenkki

Hurtta Urponainen oli pukeutunut punaiseen paitapuseroon ja istui tuolissa kuin valtaistuimella. Hän ei kai tiennyt, että tässä maassa ei todella ollut ruhtinaita, oli vain sellaisiksi tekeytyviä tavallisia ihmisiä, joilla sentään oli vielä vaatteet. Hurtan haukunnan kohteena oli nyt Tubin puheet Georgin ja Etelä-Ossetian kriisin jälkimainingeissa. Tubi uskoi vahtijärjestyksen maailmassa muuttuvan 080808-kriisin seurauksena. Näin hän sai aiheen nostaa tapetille pysyvän kiinnostuksenkohteensa: Suomen NATU-jäsenyyden, jota oli hänen mielestään pohdittava uudelleen muuttuneessa maailmantilanteessa. Urponainen uskoi sen sijaan vanhan vahtijärjestyksen pysyvän samana: kumarretaan vain nöyrästi Itään päin, ja Itä vastaa taputtamalla Suomi-neidon päälakea. Kuka nyt iskuja haluaisi, jos on silityksiäkin tarjolla.

Mati Vanunen oli tulisella hiilloksella teräväkielisen valtakunnankirjailija, tuttavallisesti Lefi Saliniemen ystävällisessä ruuvipenkissä, jossa häneltä ruuvattiin tietoja muun muassa vaalirahoituksen tuntemattomista teistä. Niin kotimaisen kuin kansainvälisen politiikan Via Dolorosa onkin nyt muuttunut Via Inconhecidaksi. Haitanneeko tuo, eihän politiikka kiinnostanut äänestäjiä ennen tällaisia jupakoitakaan.

Vanunen sijoitti tiheän Venäjä-matkailun seurauksena karhumaiseksi muuttuneet tassunsa tuolin karmille ja aloitti vuodatuksensa Saliniemen työttömyyden vähentämistä koskevaan kysymykseen: ”Hallitus on onnistunut tehokkailla pitkäaikaistyöttömiä työllistävillä toimillaan vähentämään työttömyyttä järjestämällä 150 000 uutta työpaikkaa.” Saliniemi iski säilällään heti takaisin Vanusta selkään: ”Mutta noilla luvuilla ei paranneta työttömyyttä pitkäksi aikaa. Entä milloin tosi köyhien eli peruspäivärahaa nostavien asemaa helpotetaan eli lasketaan heidän veroprosenttiaan kunnallisvaaleissa?” Vanunen oli valmistautunut nopeaiskuisen Saliniemen lyöntiin ja nappasi kysymyksen lennosta: ”Parin vuoden päästä.” Mutta Saliniemi oli vielä nopeampi heitoissaan: ”Pari vuotta on pitkä aika tuollaisilla tuloilla elävälle. Entä mihin toimiin hallitus on ryhtynyt eurooppalaisen pankkikriisin takaamisen aiheuttamien vaikutusten torjumiseksi?”

Vanunen, joka tavallisesti muistutti juuri sellaisen rauhallisen sunnuntaipäivän tunnelmaa, jolloin pisarakaan ei liikahda, puut jättävät kahisematta ja ihmisetkin ovat hautautuneet jonnekin koteihinsa, ei hätkähtänyt hyökkäyksestä. Ilmeisesti jonkinlaista esiintyjäkoulutusta hänkin oli hankkinut, koska ilmekään ei värähtänyt, kun Vanunen virkkoi: ”Minulla on kokemusta myös henkilökohtaisesta pankkikriisistä, puhumattakaan yksityiselämässäni tapahtuneista konkursseista. Kaikesta mennään yli, sanoin kuitenkin jo Kekkonen, kun pakkasella hiihti.”

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan