Koska puut

Koska puut

Koska puut sittenkin jaksavat syksystä syksyyn, jaksavat lehdet niitä kannattaa. Koska lehdet putoavat joka vuosi samoille kaduille, niiden keltainen kuolema ei hätkäytä ihmistä. Koska ihminen ei tiedä olevansa kuollut, hän kulkee pitkin maailman kaupunkeja ja uskottelee, että hän on siellä ensimmäistä kertaa. Koska ensimmäinen kerta on myytti, ilmapallo lensi sittenkin, vaikka puut olivat jo kaatuneet. Koska puut hengittävät ihmisestä, kaupungista oli kadonnut jokin sitä ylläpitävä henki. Koska henki ei asu puussa enää, sen oksilla eläville on paha olo. Koska paha olo on kuin pilaantunut vesijohtovesi, joka virtaa putkistoissa kenenkään siitä tietämättä, tartunta on levinnyt eri kaupunkeihin. Koska tartunta on peloista suurin, nuoret tarttuvat veitseen turhankin hanakasti ja katkovat edestään oksat, jotka estävät näkymän suuriin tehdaskaupunkeihin. Koska oksat ovat ja pysyvät, niiden silmät valvovat kaupunkia myös silloin kun se on syvässä unessa. Koska uni on pehmeä pilvi, jonka sekaan on lorautettu hiukan alkoholia, kaupunki on nukahtanut satavuotiseen uneen. Koska kaupungissa on puita, jotka ovat syksystä toiseen lehdellisiä, on kaduilla kuitenkin toivoa. Koska kadut ovat hiljaiset, on varmaan sunnuntai, veitsi unohdettu, ja oksat poistuneet ikkunan edestä.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari