Öga för öga

Kirjojen julkaisemisen ensisijainen tavoite ja päämäärä on seuraavan neljännesvuosituloksen turvaaminen. Vain se on merkki ja mittari jota tuijotetaan. Kustantamotoiminnan luonne muuttuu olennaisesti. Kaikki hienot ja ylevät, perinteiselle kustantamotoiminnalle merkitykselliset päämäärät, kuten uudistavan laatukirjallisuuden julkaiseminen, ovat menneen talven lumia. Myyntitavoite saavutetaan varmimmin nk. varmoilla nakeilla, etukäteen tunnettujen henkilöiden avulla ja hyvillä, kansan enemmistöön uppoavilla tarinoilla. Taiteellisuudesta viis, jos juoni toimii. Kun kirjan kirjoittaja on entuudestaan tuttu, vaikka nk. julkkis, kustantamoiden aika ei mene uuden kasvon tunnetuksi tekemiseen, vaan ne voivat keskittyä vain raakaan liiketoimintaan ja tunnuslukujen ylläpitämiseen.

Muutaman kerran vuodessa järjestettävillä kekkereillä kustantamot yrittävät lahjoa toimittajat kirjoittamaan tuotannostaan, koska myyvyys edellyttää näkyvyyttä, kasvavassa määrin palstatilaa. Ei olekaan vaikeaa saada entisiä urheilijoita naistenlehtien kansiin kertomaan omaa elämäntarinaansa. Usein tarinoihin liittyy jonkinlaisia käännekohtia tai laskukausia. Niitähän me tavalliset ihmiset tarvitsemme voidaksemme jatkaa omaa elämäämme.

Sillä on kuulkaa kovasti tajuntaa positiivisesti psyykkaava vaikutus, kun huomaa toisella menevän vielä huonommin kuin itsellä. Erityisesti jos tämä toinen henkilö on vielä jollakin tavalla kateederille nostettu julkisuuden henkilö. Jos hänkin on pudonnut jaloilleen tai joutunut erilaisten valintatilanteiden eteen, niin kyllä meille sallitaan aivan sama. Öga för öga. Se on kehittyneen maailman pelisääntö.

Inhimillinen ihminen tarvitsee samaistumiskohteita jaksaakseen tiukentuvassa oravanpyörässä. Kirjailijoiden ei enää tarvitse olla kateederille korotettuja kulttuuripääoman haltijoita ja älykkäiden lausuntojen antajia. Heistä on tullut elokuva-ajan pikaruokaa, kepeiden ja hauskojen lausuntojen antajia ja kauniita ihmisiä, jotka pitävät yllä kollektiivista jaksamista.

Ihmisen yksinkertainen psykologia pitää hänet jaloillaan. Julkkiskirjailijat eivät ole pelkästään kirjailijan vaan myös kollektiivisen psykologin roolissa tietämättään tai tietoisesti. Näyttelijät ovat tottuneet olemaan lavalla jatkuvasti esillä ja katsottavana. Heille tämä ei ole mitään uutta.

Laatu- ja marginaalikirjallisuuden kuluttajien joukko on yhä pienenevä ja uhanalainen luonnonvara, samoin kuin todellisen, uudistavien kaunokirjallisuuden tekijöiden joukko. Molemmista ryhmistä löytyy vielä toivoa ja uskoa kulttuuriseen kehityksen ja edistykseen. He ovat kirjallisuuden kasvukärki ja voimavara.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari