Keski-Aasia ja toimittajat

Keskiaasialaiset toimittajat Helsingissä

Keskiaasialaiset toimittajat kertoivat maidensa sananvapaustilanteista ja ammatillisesta järjestäytymisestä Viestintä ja kehitys –säätiön (VIKES) ja ulkoministeriön järjestämässä seminaarissa 7.-8.10. Tavoitteena oli edistää toimittajien ammatillista järjestäytymistä Keski-Aasiassa konkreettisten yhteistyöprojektien avulla.

Keski-Aasian maiden ongelmat olivat myös yhteisiä: ammatillinen järjestäytyminen on vähäistä, toimittajien koulutustaso on alhainen, toimittajia pidetään työsuhteissa ilman työsopimusta, korruptio on yleistä, presidentin ja hallituksen kritisoiminen on kiellettyä, mediaomistus on keskittynyt ja riippumattomia tiedotusvälineitä on vähän. Lisäksi Keski-Aasian maiden medialaeissa on paljon parannettavaa.

Toimittajat ja heidän järjestönsä yrittävät vaikuttaa ym. ongelmiin järjestöjensä kautta tai itsenäisesti. Venäjän journalistiliiton sihteeri Nadezhda Azhigihina kertoi oman liittonsa elävän siirtymävaihetta. Venäjä on valtavan laaja maa, jossa sananvapaustilanteet vaihtelevat. Azhigina arvioi karkeasti, että 1/3:lla alueista ei ole lainkaan sananvapautta, 1/3:lla taas jonkin verran. Venäjän journalistiliitto on 90 vuotta vanha, ja ongelmat ovat edelleen samoja kuin alkuaikoina: henkinen ja fyysinen väkivalta sekä omistajien sensuuri.

Ukrainalainen Sergei Guz kertoi mediamarkkinoiden olevan yksi pimeimmistä alueista maassaan. 70 % toimittajista on laittomassa työsuhteessa, joukkoviestimiä on määrällisesti paljon eli yli 20 000 painettua ja 1 200 tv- ja radioyhtiötä sekä nettijulkaisuja. Mitään tilastoja työntekijöiden määrästä, työolosuhteista tai mistään muusta Valtio kontrolloi tiedotusvälineitä. Mainosmarkkinat kasvavat 25-30 % vuodessa ja suurin osa mainosrahasta koostuu puolueiden maksamista mainoksista. 2003 maassa perustettiin Riippumattoman media-alan ammattiliitto, jonka puheenjohtaja Guz on. Liitto saa rahoituksensa hallituksen ulkopuolisilta säätiöiltä pääasiassa ulkomailta. Vallanpitäjistä ja puolueista riippumattoman ammattijärjestön luominen on merkittävä saavutus. Jäsenmääräkin on noussut vuoden 2002 47:stä yli 1000:een. Guzin mielestä liiton kolme merkittävintä kampanjaa ovat olleet kampanja poliittista sensuuria vastaan, vaaleja koskevan vapaan tiedon saannin edistämisen puolesta ja kampanja piilomainontaa ja poliitikkojen maksettuja uutisjuttuja vastaan.

Uzbekistanilainen Marfua Tokhtakhodjaeva näki maansa sananvapaustilanteen suorastaan valottomana. Tiedotusvälineitä koskevat lait ovat olemassa vain paperilla, eikä niitä toteuteta käytännössä. Valtiota ei saa kritisoida. Maassa on joitakin riippumattomia julkaisuja, radio- ja televisioasemia, mutta nekin ovat valtion talutusnuorassa. Uutisnettisivustoja on suljettu ja toimittajia painostetaan. ”Riippumattomat” lehdet ovat muuttuneet viihdelehdiksi tai tabloideiksi. Vielä 2005 maassa oli muutama epävirallinen toimittajaryhmä, jotka nyt on kielletty. Lisäksi perustettiin hallitusmyönteinen Lehti ja radio- ja televisiotoimittajien liitto (NAESMI), jonka tehtävä on kontrolloida tiedotusvälineitä ja toimittajia.

Tadzikistanilaisen NANSMIT-järjestön johtaja, toimittaja Nuriddin Karshiboev valitti myös, ettei tiedotusvälineiden lukumäärästä ole tarkkaa tietoa. Mediamonopoli kuuluu kolmelle hallituksen lehdelle ja yhdelle parlamentin lehdelle. Lisäksi on paljon valtion budjetista riippumattomia lehtiä. Jakelu on ongelma. Lehdet saapuvat aina myöhässä. Myös tiedonsaanti on vaikeaa. Medialain mukaan toimittajille on annettava tietoa, mutta käytännössä tämä ei toteudu, koska valtion virkamiehillä ei ole lain mukaan velvollisuutta välittää tietoja toimittajille. Presidenttiin ja hallitukseen kohdistuva kritiikki aiheuttaa rangaistuksen. Myös harhaanjohtava tieto Internetissä voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Kirgistania on tähän asti pidetty Keski-Aasian mallimaana, mutta se ei ole sitä enää, kertoi maan JSN:ää vastaavan organisaation puheenjohtaja Aleksandr Kulinsky. Viime vuonna hyökättiin peräti 30 toimittajaa vastaan. Alisher Saipov kuoli hyökkäyksen seurauksena. Sananvapauden rajoittamista edistää uusi televisio- ja radiolaki, jossa määrätään, että puolet ohjelmasta on oltava kirgiisinkielellä. Tämä johtaa pahimmillaan 2 000 – 4 000 ohjelmatyöntekijän irtisanomiseen. Valtio on yrittänyt lähiaikoina laillistaa myös Internetkontrollin. Aiheesta on parin viime vuoden aikana tehty kaksi lakiesitystä. Myös Kulinsky valitti, että syy toivottomaan tilanteeseen on osaksi myös toimittajissa itsessään. 90-luvulla ja 2000-luvulla valmistuneet toimittajat eivät hänen mukaansa hallitse välttämättä edes oikeinkirjoitusta. Media-alan järjestöt tekevät työtä ongelmien ratkaisemiseksi. Kirgistanista puuttuu silti vielä toimittajien oma ammattiliitto.

Vielä surkeammin ovat asiat Turkmenistanissa, jossa televisio toimii edelleen neuvostoaikojen periaatteita kunnioittaen. Neljä valtionkanavaa lähettää isänmaallista ohjelmaa. Länsimainen viihde ja musiikki ovat luonnollisesti kiellettyjä, kertoi toimittaja Igor Sasin.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari