Kazakstanin toimittajat eivät tunne oikeuksiaan




Kazakstanin toimittajat eivät tunne oikeuksiaan

Vaikka toimittajat saavat ilmaista Kazakstanissa itseään vapaammin kuin Uzbekistanissa tai Turkmenistanissa, ongelmia riittää edelleen.

- Tiukka medialaki, puutteellinen lainsäädäntö, toimittajien huono ammattitaito, yhteistyön ja ammattiliittojen puute, virkamiesten korruptio, luettelee sananvapausjärjestö Adil Sozin johtaja Tamara Kalejeva, joka puhui VIKESin ja Ulkoministeriön järjestämässä Keski-Aasian toimittajaseminaarissa 7. lokakuuta.

Kalejeva jatkaa, että toimittajien ahdistelut eivät lisääntyneet viime vuonna, minkä perusteella ei voi vielä kuitenkaan päätellä tilanteen parantuneen. Kazakstanista tulee ETYJin puheenjohtajavaltio parin vuoden päästä ja siihen mennessä maa yrittää edistää sananvapautta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Adil Soz yrittää parhaansa mukaan edistää medialainsäädäntöä, seurata toimittajien ahdistelutapauksia ja tarjoaa lakineuvontaa vaikeuksiin joutuneille toimittajille. Lisäksi yhdistys on tuottanut Miten esiintyä oikeudessa –oppaan, josta löytyy konkreettisia neuvoja oikeuden pöytäkirjojen ja oikeusprosessin ymmärtämiseen.

Kazakstanissa on valtavasti uskontoja ja yli sata eri kansallisuutta, joiden välille syntyviä konflikteja toimittajat eivät osaa käsitellä. Myös perustietous on hataralla pohjalla. Kaikki toimittajat eivät välttämättä tiedä islamin koostuvan eri suuntauksista.

- Tulevaisuudessa koulutamme toimittajia käsittelemään paremmin uskontojen välisiä konflikteja. Haluamme edistää myös terrorismiaiheista kirjoittelua.

Kazakstanin vankiloissa lojuu lukuisia terroristi-leiman saaneita henkilöitä. Tuomion todellinen syy liittyy uskontoon. Valtio tunnustaa vain luterilaisuuden, islamin ja katolilaisuuden, mutta pieniin vähemmistöryhmiin kuuluvia ahdistellaan.

Lain aukot

Medialaissa on monenlaisia porsaanreikiä, joita pitäisi paikata. 1999 voimaantullut medialaki on tiukentunut vuosi vuodelta. Esimerkiksi 2005 kiellettiin ulkomaalaisten toimiminen päätoimittajina. Muutakin korjattavaa on.

- Toimittaja voidaan haastaa oikeuteen kymmenen vuoden takaisesta jutusta. Tätä vanhenemisaikaa yritetään lyhentää vuoteen. Lisäksi pyritään siihen, että toimittajat eivät voi saada sanomastaan vankeusrangaistusta, vaan korkeintaan sakot.

Syytteitä nostetaan mitättömistä asioista. Viime maaliskuussa Vzgljad-lehdessä julkaistiin juttu, jossa kauppakeskusta kutsuttiin kirstuksi. Omistaja piti tätä häneen kohdistuneena herjauksena ja haastoi lehden oikeuteen vaatien 10 miljoona tengeä henkisistä kärsimyksistä ja liiketoiminnan haittaamisesta. Lehti voidaan myös sulkea jos apinalaatikosta puuttuu tietoja.

Sananvapaudella on tarkat rajat. Presidentin ja hallinnon loukkaamisesta saa kovemmat sakot kuin tavallisen kansalaisen suomimisesta.

- Meillä on peräti 17 journalistitiedekuntaa, mutta niiden opetusohjelmat ovat neuvostoaikaisia. Lisäksi opettajien palkka on pieni, 200 dollaria kuussa eli opettajiksi valikoituvat ne, joilla ei ole itsellään journalistista kokemusta. Yliopiston päästötodistus ei siis takaa ammattitaitoa.

Kalejevan kritiikki jatkuisi vaikka kuinka pitkään. Toimittajat eivät tiedä myöskään oikeuksistaan tai journalistisen työn etiikasta. He saavat ohjeet ylemmiltä: kirjoittakaa siitä, mistä omistaja teidän haluaa kirjoittavan.

- Voimassa on myös muita sääntöjä, kuten se, että 80 % televisio- ja radio-ohjelmista on oltava kazakin kielellä, päättää Kalejeva, jonka lista epäilemättä jatkuisi.

Rita Dahl

julkaistu Ulkoministeriön Global Finlandissa 9.10

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan