João Rasteiro: Elegia

João Rasteiro
Elegia
Casimiro de Britolle
kokoelmasta O Búzio de Istambul (Palimage 2008)

Eräänä päivänä ei ole enää outoja lintuja
vaan meidän outoutemme linnuissa
eikä hedelmiä, vaan meidän tuoksumme hedelmissä
ei enää sanoja, vaan kaiut meissä

eräänä päivänä kaikki on puhtaan virtuaalisesti koskematonta
ehkä käännymme nähdäksemme itsemme
piirtävän avajaismahoja aurinkosilmiä
tai mehiläisten puhtaan henkäyksen,

ruumiit reagoivat aurinkoon
makeutetut kalvot syttyvät juuret
paon lähes paljastettu hetki,

ja hiljaisuus täyttyy lintujen äänistä
kun peilin salaperäinen iho kysyy
kuka on hän, joka kysyy, kuka on,

eräänä päivänä harkitut oliivipuut puhkaisevat katon
kuin se olisi viimeinen elätelty nautinto.

Comments

João Rasteiro said…
É uma "Elegia" ter-te como amiga...e como tradutora!!!
Beijinhos e obrigado,

joão rasteiro

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale