Suomi elää metsästä?

Suomi elää metsästä?

”Suomi on elänyt metsästä vuosisatoja, ja niin pitää olla edelleen”, huudahti Hurtta Urponainen etukunnan puhujanpömpelistä puheensa päätteeksi. Vaikutti siltä, kuin hän olisi itse ollut hiukan jos ei metsässä, niin ainakin metsään päin menossa. ”Meidän on kannettava vastuu suomalaisesta työstä ja työntekijöistä paikkakunnilla, joilla monet perheet ovat nyt keskellä kansallista tragediaa. Miksei hallitus ole valmistautunut tapahtumiin”, jatkoi sumuttaja – tai tasapääpuolueen - Urponainen perimmäiseen Ihmiseen vetoavaa puhettaan. Lehtereillä valui joitakin kyyneleitä. Ne muistuttivat etukuntalaisia muinaisesta metsänaarteesta, mahlasta, tuosta elämän siirappisesta vertauskuvasta.

Vanunen lähestyi edessään sojottavaa mikrofonia valmiina vastaamaan Urponaiselle. Tasapääpuolueen vuodatus ”pienen veronmaksajan” puolesta oli odotettu retorinen isku, ja hän kyllä aikoi antaa takaisin Urponaiselle. Urponaisen piti edustaa ”uutta aikaa”, sukupuoltaan ja vastuuntoista, ulkomaailmaan suuntautunutta sumuttajamaisuutta, joka silti samaan aikaan esitti huolehtivansa kotomaan massairtisanomisten uhreista. Vastuuntuntoisuuttaan esittääkseen Urponainen oli laatinut esimerkin viikko-ohjelmastaan verkkosivulleen. Olihan edelleenkin nimittäin niin, että ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtapäiville kokoontunut etukunta”.

Etukunta koostui kaikenlaisista eduttajista nykyään. Kaikkia ei lehtereillä edes näykään. Osa harrastaa nimittäin eduttamista vain muodollisesti enemmänkin muilla rintamilla. Etsimättä tuli mieleen se espoolainen entinen edustaja, joka vietti nyt aikaa ties missä sairaalahuoneessa etukunta-aikojen aiheuttamia haavojaan parannellen.

Koska etukuntaankin oli siis saatu koko kansan kirjo, oli sitäkin tärkeämpää puolustaa myös poispotkittuja, järkeili Urponainen ja hänen sakkinsa. Heidät oli lisäksi potkittu ulos sellaiselta sektorilta, jonka luultiin kestävän ikuisuuden tai ainakin pitkään, mutta nyt näytti siltä, että maatamme ei enää rakennettukaan metsälle. Minkäänlaista varmuutta huomisesta sijainnista ei tosin ollut muillakaan aloilla. Ei auttanut muuta kuin luottaa siihen, että etukunnassa olisi lisää omantunnon omaavia Urponaisia, jotka olisivat valmiita tiukan tukin vastaan tullen ottamaan ohjat käsiinsä ja huolehtimaan pienimmistä. ”Se, jos mikä, oli etukuntalaisten tehtävä”, vakuutti Urponainen, joka vaikutti olevan vilpittömästi asiallaan.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan