Sopraanous on kohtalon valinta

Pellinen: Nyt täytyy sanoa, että tällä kertaa me molemmat voitimme. Meidän mediamme on tätä luettuani viidakkoveitsi. Kuvaksi sopii myös Sarkozyn lähettämä pelastuspartio Mendozyn tiloille, jossa PEN-klubin varapuheenjohtaja pitää pelastaa Bogotán vuorilta. Et tiedäkään, kuinka rakastan näitä aamun hyberbolioita, joka sanassani pyrin olemaan kuin sokea kana, joka vahingossa löytää mielettömästi jyviä. Ehkä parempi kategoria olisi omaelämäkerta. Nyt tuli suuri sana. Nyt alkavat periaatteet liikahdella. Joku sana syö PC-koneessani juuri toista. Yleensä olen ajatellut tähän kategoriaan sosiaalista indignatiota. Uimataitoni on hyvä, mutta ei tuolla alalla kyllin hyvä. Täytyisi kysyä Kerttu Suosalmelta, mitä ovat hyvin toimeentulevat ihmiset. Oi he, jotka vaunuissa ajavat. Nyt kieputtelen jo ääriharjoillani. Mutta tosiasia on, että minä vain hyppäsin vaunuihin. Nyt juna saapui asemalle. Voit vastata minun leväten punaisella matollani.
Tunnetko muuten tuon ilmaisun, gerundin leväten? Voin kertoa en syntyhistorian oman elämäni elämäkerrassa.

Dahl: Jyviä tuntuu löytyvän paljon, kaikkialta, asemalta asti tähän meidän välimediaamme. Jo näit minut pulassa Bogotássa? Ajattelin kyllä ottaa varovasti Drogotán slummeissa, enkä astua edes niiden kielekkeelle asti. Minäkin pidin näistä meidän aamuisista sanansyöttöleikeistämme koneeseen, ja vielä soisin niiden jatkuvan, mutta tulee myös lopun aika Bogotán kokoukselle. Minä uskoisin enemmän Marja-Liisa Vartion ennustukseen huonosti toimeentulevien tulevaisuudesta maassa, jossa vaunuihin hyppääjiä ei ole paljon. Minäkin muuten taidan hypätä, mutta en junaan. Otan lentokoneen. Cartagenán muinaiset espanjalaisvallihaudat jo siellä kiiltelevätkin Kolumbian rannoilla viettelevästi. Toivon, ettei ole liikaa veitsikauppiaita ympärillä. Jatkakaamme gerundien heittelyä lausekuohuihin. Ai niin, gerundeista tyylikeinoina muistan vain normipääopettajien kehotuksen välttää sitä, mutta he ajattelivatkin gerundia muotona. Sisältönä ajateltuna se on pysäyttävä, jähmettävä.

Pellinen: Olipa kerran gerundi Tuomas Anhavan kanssa.

Dahl: No kerro, nyt alkoi kiinnostaa.

Pellinen: Häneltä oli runo valmis. Saatteeksi sanoen: minä saan kerätä näitä kaikilta hemmetin paperilapuilta, mutta eräät lentävät kuin kiinalaiset viisaat. Sitten se tuli: ”Ilmojen sataen lukematonta nimetöntä nimeä.” Tuomas halusi patentoida välittömästi kiellon tuohon verbimuotoon sataen. Ilmeisesti hän ei pitänyt sitä kovin hyvänä ja näki, että se kuluisi tuota pikaa. Sitä paitsi tarkoitimme gerundilla komitatiivia. Varoittavana esimerkkinä ovatkin Ville Sutisen nuorekkaat eufemismit. Hänhän näkee marenki-ihmisiä kaikkialla, varsinkin pankissa. Arkkidraamaa täältä: iso-Oidipus iskee jälleen. Päälle Uuno Turhapuron epätsekkiläinen nauru, miksei myös Pirkka-Pekka Peteliuksen vikinä. Mutta itse asiassa Diogenes tynnyrissä.

Dahl: No nyt ymmärsin nuo gerundimuistelot: nostalgian vaunuissa ajelemme Mannerheimintietä ja taitaa tuolla loitolla heijastua Wiklundin tavaratalokin ja ne nyt jo suljetut lelukaupat, joihin joskus muinoin suurta Lauttasaaren siltaa pitkin ajelit. Ei tämä vaaleapunainen puseroni vielä minusta muuten punikkia tee, ainakaan punaorpoa. Sutisen tapaisella surrealismipyrinnöllä ei päästä selville PC:n erilaisista luukuista, joita sinä siinä juuri tutkailet. Kursseille vaan, nykyaikaa oppimaan, iso-Oidipuskin. Hauska tuo olemuksesi, mutta tuo mieleen ehkä enemmän Euripideen teollistuneen kaupungin yllä leijailevat pilvet, vähän kuin eksyneet Lokit.

Pellinen: Sekavaa ulkoilmamusiikkia. Minä kiihdyn itsestäni. Muistan hyvin, ettei kannata olla depressiivinen. Milloinkaan en elä mitään aikaa. Jo lapsena kasvaessani tarvitsin arjen. Jo lapsena hylkäsin arjen. Pääsin mukaan itsetehtyyn elämän suvirakoon ja se taitaa nyt olla kesäinen oja juuri valmistuneessa Avaan oven, olen kotona –teokseni kakkososassa: Avaan oven ja olen koulussa. Tuo äskeinen järkevä vuodatuksesi vaan näyttää minusta jotenkin tällaisena pilakuvana. Luonteeni on hyvin kategorinen heti kuullessani vääriin osoitteisiin ammuttuja harhalaukauksia: vertaus Sutinen ja Dahl. Itse asiassa olemme koulun juhlissa harrastamassa kuivakalastusta esiintymislavalla. Oikea sana on onginta.

Dahl: Kiihdytät minuakin: se on paras puolesi, varsinainen elämän provokaattori. Jos sinä et elä mitään aikaa, minä kiipeän edelleen liikuntasalissa sitä pitkää köyttä kevyesti ylöspäin, varmana siitä, että saavutan toisen pään: ja niin saavutankin. Laskeutuminen onkin sitten paljon nopeampaa ja helpompaa. Hiukan kiipeän salissa edelleenkin. Muut eivät koskaan etene köyden toisen päähän asti. Silti minulla on kaikkein vaikeinta, välillä suorastaan ankeaa. Mutta pidän siitä, enkä vaihtaisi tuota tunnetta mihinkään. Olen onnellinen onnettomuudessani. Laulan lavalla, minua, sooloani kuunnellaan. Olen musiikki. Tarvitsen ne kalat, ympäristön: itsessäni en ole riittävä. Olen kai sosiaalisesti indignoitunut.

Pellinen: Ei voi olla sosiaalisesti indignoitunut, vaan voi tuntea sosiaalista indignaatiota. Joku puhui äsken päiväkirjan antamalla voimalla kuin Aleksis Kiven tuntematon rakastettu. On olemassa myös kärsimyksen kirkas helmi tai kyynel. Olen eklektikko kyllä ilman sinuakin, mutta seurassa aina puheliaisuus kruunaantuu. Siitä voidaan myös sanoa, että se kruunataan. Sanaleikki: vanha ruuna kruunasi kruunatun. Tässä ilman syytä oleva Arno Kotro oli lähellä. Tietäisinpä vaan, saisinpa kuulla. Köydenkiipeäjä jäi vähän ilmaan roikkumaan. Toivottavasti kukaan ei tarvitse hirttoköyttä. Varmaan olisit parempi rekillä.

Dahl: Mietin, mikä olisi sinun lajisi. Ehkä olisit puheripulin saanut pituushyppääjä? Olet jo saanut kruunun Medeian kutreillesi. Siitä köydestä vielä. Turhaan huolit. Keskityn vain Gordionin solmuun. Puhun puhki kuplia lehtien sivuilla. Olen varsinainen truuna tossutarhassa, joku kovempi elementti kuitenkin, silti kyynel silmällään. Miten muuten voisi kulkea Kristallimetsään joka yö? Junasi pysähtyy Hermanniin vai? Sinä menet kyllä omalla radallasi, siitä olet spesiaali lajike, endogeenisin Lauttasaaresta?

Pellinen: No, sanotun edellinen osa, tuo runo, oli kuin Suomen halpamiekkailun mestaruusottelusta unkarilaisella tatamilla. Saksalaisten tankit tulossa Puolaan ym. Tilaisuus sinulle siunattu myös löyhytellä PENiläisten hyvinvointipöydissä armahduksia kirjoitellen joka toinen kuukausi etelässä. Kynäni sanoo pen, pen pen. Vihaatteko siis toisianne? Kannattaa puhua, on kuin Lasarus nousisi kuolleista. Pääsiäisenä tulee taas Matteuspassio Johanneksen kirkossa.

Dahl: Kerron, että laadin armahduksia pidennetyillä kahvitauoillani ja joskus nollan euron viikoillani oman alani eklektikkona myöskin. Tuohon pen-kohtaan sanoisin, että: hau hau hau. PEN-työ on täysin pennitöntä nimittäin. Taidan muuten alkaa nousta kirjaimilleni tässä kahvilassa. Tankkeja ei kuulu vielä, mutta Medihelin joukkoja odotellessa… Tiesitkö muuten, että esitin alttoa Suomen Laulussa Matteuspassiossa Johanneksen kirkossa usean kerran, toisen kerran myös Moskovassa. Oikeasti olen sopraano.

Pellinen: Oikeastaan tää moodi- ja mediakeskustelu nousee omien tunteiden pohjalta. Kysymys on siltä, mistä tuntuu, esimerkiksi jos tuntuu vakaalta, niin se on vielä positiivista. Voi sanoa yhteiskunnan hyväntekijänäkin? Hau hau hau. Mutta se, että on sopraano eikä altto, se on kohtalon valinta.

Comments

Klaani said…
Tse-tse ja hau, hau, hau1

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari