Sanan puolesta Bogotássa

Sanoja kauniilla kukkuloilla


Bogotán kaduilla virtaavat huumeet ja kokaiini. Sotilaat pitävät maata pystyssä. Tällaista totuutta länsimainen media välittää Kolumbiasta. Totta toinen puoli: PEN-vuosikokouksen kongressihotelli Crowne Plaza Tequenrama ja koko pääkaupungin keskusta ovat täynnä konekivääriä kantavia nuoria sotilaita, jotka suojelivat sananvapauden vartijoiden vuosikokousta. Bogotá kauniine kaupunkia ympäröivine korkeine kukkuloineen ei vastannut ollenkaan ennalta mieleen iskostettua mielikuvaa vaarallisesta huumekaupungista.

Pääsin toiminnan makuun jo kokousta edeltävänä päivänä, jolloin esitin runojani paikallisessa kirjastossa mm. kolumbialaisen, New Yorkissa asuvan runoilijan Jaime Manriquezin, kuubalaisen, Miamissa asuvan Angel Cuardan ja venezuelalaisen Edda Armasin rinnalla.

Naiskirjailijakomitea (IPWWC) tapasi tuttuun tapaan Judith Buckrichin johdolla. Helena Fiori kertoi neljännen Nuestra Voz –antologian toimittamisesta ja oli sitä mieltä, että vaikka kirjassa olikin runoa ja proosaa, siitä oli varsin yhtenäinen. Fiori jatkoi antologian valottavan sitä, miten eri naiset kirjoittavat ympäri maailmaa ja antavan autoritäärisissä yhteiskunnissa eläville mahdollisuuden julkaista kirjoittamaansa ilman sensuuria. IPWWC:n kokouksessa hyväksyttiin myös iranilaista Zeynab Bayazidia koskeva julkilausuma, joka kiinnitti huomion One Million Signatures –kampanjaan. Kampanjassa kerätään allekirjoituksia naisten sananvapauden puolesta.

Independent Chinese PEN Centerin Emily Wu kertoi The Feather in the Storm –romaanistaan, joka perustui hänen lapsuuteensa kulttuurivallankumouksen aikaisessa Kiinassa. Akateemisesti koulutettu, amerikkalaisia klassikoita kääntävää isää pidettiin äärioikeistolaisena ja luokkavihollisena. Perhe hajotettiin ja heidän kotinsa tuhottiin. Emily raiskattiin ja häntä syytettiin kirottujen lapseksi. Vastaavan kohtalon kokivat miljoonat muut kulttuurivallankumouksen uhrit.

Martha Cerda meksikolaisesta Guadalajaran PEN-keskuksesta kertoi puolestaan Centro Ibero-Americanan avustuksella vuosittain järjestettävästä foorumista, jossa esitellään kirjoja ja kirjailijoita. Cerda kehotti lahjoittamaan kirjoja tai ilmoittamaan kiinnostuksesta esiintyä foorumissa.

Kirjailija Sara Vanegas kertoi suunnitelmistaan perustaa Ecuadoriin PEN-keskus. Naiset ovat tulleet näkyväksi osaksi yhteiskuntaa vasta 1980-luvulla. Ensimmäisen kirjan julkaiseminen on haasteellisinta, ja mestitsit ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Ecuadorin hallitus esitteli syyskuussa kuitenkin erityisesti etnistaustaisten naisten asemaa parantavan ohjelman.

Buckrich päätti IPWWC:n tapaamisen ja muistutti komitean ikiomasta kokouksesta Intian Mumbaissa vuonna 2010, jonne yritetään saada paikalle myös alueen kirjailijoita.

Latinalainen Amerikka on Writers in Prison –komitean tulevaisuuden painopistealue, ja avainmaat Meksiko, Venezuela, Kuuba, Peru ja Kolumbia. Avainkysymyksiä, joiden eteen tullaan työskentelemään ovat median keskittyminen, koskemattomuus, polarisaatio, kirjoittamisen vapaus ja turvallisuus, rikoslaki, tiedonpuute ja sensuuri. Toiminnaksi kaavailtiin alustavasti median hyödyntämistä, aktioita, kirjallisuutta koskevia tietoiskuja, kansainvälisten instituutioiden lobbaamista ja antiterrorismiraportin laatimista. Esimerkiksi Meksikoa koskeva toiminta koostuisi websivusta, jossa kerrotaan uhatuista toimittajista ja kirjailijoista. Lisäksi suunniteltiin asiantuntija-artikkeleista koostuvaa antologiaa, jossa kerrottaisiin ilmiöiden taustoista.

Venezuelan PENin puheenjohtaja Edda Armas kertoi maassaan olleen jo viiden vuoden ajan virallisen aikakauslehtisensuurin. Sensuuri koskee myös kaunokirjallisuutta, ja maaliskuusta 2008 lähtien myös tieteellisiä kirjoja. Lisäksi käsikirjoitusten käsittelyaika on pidentynyt entisestä kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Sensuurielimen nimi on MITCO, ja sen jäsenillä ei ole kompetenssia arvioida kirjojen julkaisukelpoisuutta, koska heillä ei ole alan koulutusta tai kokemusta. Kustantajat luovuttavat sensuurielimelle kirjan nimen ja lyhyen kuvauksen sen sisällöstä, ja julkaisupäätökset tehdään näiden tietojen perusteella. Ulkomaisista kirjailijoista kiellettyjen listalla ovat muun muassa Michael Cunningham ja Milan Kundera.

Kuuba on toiseksi vaarallisin maa maailmassa tehdä toimittajan työtä. Kuubassa ulkomaiselle medialle työskentelevien toimittajan työ on mahdotonta. Seurauksena voi olla potkut tai enintään viisi vuotta vankeutta. Ulkomailta rahaa saavaa toimittajaa pidetään amerikkalaisen imperiumin liittolaisena. Tästä syytöksestä saattaa myös seurata vankeutta tai muunlaisia vaikeuksia.

Kansainvälisen PENin tulevaisuuden näkymiä

Delegaattien kokouksessa käsiteltiin kansainvälisen PENin viime vuoden toiminta. UNESCO tuki 2007 kymmenen Afrikan PEN-keskuksen toimintaa; muun muassa Malawin PENin lukemisen ja kielen opettamista edistävä ohjelma. Yhteistyö Lähi-Idän PEN-keskusten kanssa on meneillään ja kestää odotettua kauemmin. Kansainvälinen PEN pyrkii myös yhdistyksen lehden ja sen jakelun kehittämiseen lähitulevaisuudessa.

Kansainvälisen PENin hallituksen puheenjohtaja Grusa kertoi yrittäneensä pitää kirjallisuuden PENin toiminnan ytimessä. Kirjallisuutta on levitetty mm. Lontoossa, Barcelonassa, Istanbulissa tulevaisuudessa järjestettävillä festivaaleilla. Grusa kehotti muitakin keskuksia järjestämään vastaavanlaisia festivaaleja. Ensi vuoden PEN-vuosikokouksessa järjestölle valitaan uusi puheenjohtaja ja kandidaatin etsintä on jo käynnissä. Grusa kritisoi pj-proseduuria, joka ehkäisee kandidaattien ehdokkaiden hankintaa. Nimekkäät kirjailijat eivät halua lähteä kilpailemaan paikoista: kannatusta on oltava tiedossa, jos jotakuta pyydetään ehdokkaaksi.

Kansainvälisen PENin päämaja toivoi latinalaisamerikkalaisten PEN-keskusten lähentyvän keskenään ja myös päämajan kanssa. Kansainvälisen PENin johtokunta esitteli 3-vuotissuunnitelmansa, jonka neljä pilaria ovat kirjallisuuden edistäminen tärkeimpänä tehtävänä, hyvä hallinto, tulonhankinnan ja komiteoiden toiminnan tehostaminen.

Tulonhankinta onkin tehostunut uuden, nuoren Executive Directorin Caroline McCormickin johdolla. McCormick korosti myös kansallisten PENien tukemisen tärkeyttä ja lokaalista globaaliin –visiota. Tähän tähdätään julkaisuprojekteilla ja kansallisia PEN-keskuksia vahvistamalla. Alueelliset ohjelmat ovat vastaus kansallisten PEN-keskusten toivomukseen saada enemmän tukea Lontoon päämajalta.

Kirjailijoiden sananvapausjärjestön talous on kunnossa. Kansainvälinen PEN käytti vuonna 2007 varoja kaikkiaan 587 808 puntaa. Varat lisääntyivät 15 % edellisvuodesta. Tuloja jäi 25 463 puntaa. Vuoden 2008 kuluiksi arvioitiin miljoona puntaa ja ensi vuoden talousarvio on tuplasti tämän verran eli kaksi miljoonaa puntaa. Tulevaisuuden rahankäyttöä koskevina avainkysymyksinä pidettiin sitä, että varoja on aina muutaman kuukauden ajaksi. Lisäksi keskushallintoon kohdistuvan varankäytön lisäämistä pidettiin tärkeänä.

Osallistuminen post-kongressimatkalle karibialaishenkiseen Cartagenaan auttoi palautumaan pitkien kokouspäivien aiheuttamista niveljumiutumista. Vanha, viehättävä espanjalaissettlementti rannikolla on tyystin Bogotán vastakohta. Kosteannihkeä ilmasto muistuttaa Karibiaa, samoin idylliset, kirkkaanväriset talot kolonialismin aikakaudelta.

Cartagenan väestö on voittopuolisesti tummaihoisia. He ovat kaupunkiin aikoinaan tuotujen orjien jälkeläisiä. Cartagenassa voi rentoutua syömällä ja juomalla hyvin, ottamalla aurinkoa ja nauttimalla vesiurheilusta. Yöt kuluivat ultramodernissa usean tähden hotellissa, jonne oli tuotu kuvattaviksi myös Kolumbian missiehdokkaita.

Paikallinen turismi hyödynsi oivaltavasti Kolumbian huonoa mainetta huumeliikenteen ja rikollisuuden keskuksena festivaalilaukkuun painetussa mainoslauseessaan: El unico riesgo es que queiras quedar. Ainoa riski on, että haluat jäädä.

Rita Dahl

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari