Mati Vanusen vanutupot irtosivat

Mati Vanusen vanutupot putosivat

Mati Vanusen korvissa olleet vanutupot putosivat yllättäen kesken rauhanneuvotteluiden. Mati piti korvatulppia, koska viime aikoina oli mölinä yltynyt sietämättömäksi hänen ympärillään. Erityisesti oli sadellut paljon reklamaatioita Vanusen ahkerasta yhteydenpidosta jonkun uuden valtakunnanblodin kanssa. Vanusen viestejä luettiin iltalehdistä kuin ennen muinoin ruoka- ja neuleohjeita naistenlehdistä: vahvasti addiktoituen ja ylempien töppäyksille naureskellen. Niistä sai puhtia omaan päivään, vaikka se kulkisi ihan tavallisia tuttuja latuja taas. Oli kuitenkin mukava tietää, että Vanusenkin suksi poikkesi joskus ladulta.

Toisaalta Vanusen oli melkein syrjäyttänyt lehtitaivaan otsikoista eräs toinen metsissähiihtäjä, Kanervikko, joka nimensä mukaisesti tapasi kurkotella laittomiin kanervikkoihin, ties mitä niistä etsien. Vanunen yritti korjata luvattoman ala-arvoisessa yhteydenpidossaan rapautunutta mainettaan perustamalla Satu-työryhmän, jonka tarkoituksena oli antaa porkkana kaikille, ei vain yhteiskunnan ylimmälle tuloryhmälle. Tähän mennessä porkkanan ositus ei ollut vielä onnistunut. Erityistä skismaa aiheuttivat alimmat luokat, joista lähti aina eniten päästöjä, mutta myös karhein ääni. Toisaalta Vanusen Satu-ryhmä ei ollut vielä ratkaissut sitä keskeistä asiaa, miten se saisi satunsa uppoamaan kohderyhmäänsä. Sumuttajapuolueen puheenjohtaja Hurtta Urponainen tuki Vanusen ehdotusta, joka – läheltä piti – saattoi olla uppoamassa kanervikkoon.

Halunen huomasi Vanusen korvista tapahtuneen nolon putoamisen, mutta jatkoi päämäärärikasta puhettaan sovun palauttamiseksi Giorgin ja Vienan välille. Halusesta oli kyllä vähän arveluttavaa istua samassa pöydässä maan kanssa, jolla oli sama nimi kuin sen sorkkimilla kansoilla: Viena. Olisi edes Vainu. Se kuvaisi silloin maan todellista poliittista luonnetta, sillä vaati vainua herkillä tuntokarvoilla selvittää, missä lähivaltiossa seuraavaksi palaisi.

Kolmaskin henkilö oli paikalla, nimittäin Aleksanteri Tubi. Aleksanterin oravanhymy oli vedenpysyvä ja vei jalat alta jopa Gondolissan kaltaiselta rautanaiselta, jonka sääretkin olivat ehkä jotakin muuta kuin muovia. Gondolissan tahtipuikko heilui tässäkin kansakuntiensalissa, jossa Vanunen, Halunen ja Tubi muiden valtionpäämiesten ohella osallistuivat maailman uudenlaiseen orkestraatioon.

Oli kyseenalaista, millaisessa roolissa kukakin täällä oli, mutta toisaalta se ei ollut Vienassa mitään uutta, siihen oli totuttu. Sumilaiset näyttivät ihan normaaleilta kansakuntien edustajien joukossa, vanutuppoineen kaikkineen, miettiessään pommitiikan perusteita kansakuntien mittakaavassa.

Pommitiikka tulisi olemaan tulevaisuuden tieteenala, joka pohtisi sitä, miten olisi mahdollista säilyttää kansakunnat tulevaisuuden muuttuvassa turvallisuusarkkitehtuurissa, jossa muutama suuri omistaisi kaikki pommit ja muilla kansakunnilla olisi vain se karhea, kansanomainen äänensä, jolla ne laulaisivat isä-Vienan tai unkkeli-Sumpin lauluja. Tähän oli päädytty, Vienan kriisin jälkeen.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari