Aktivisti jakkupuvussa

Aktivisti jakkupuvussa

Naomi Klein kirjoittaa poliitikoista ja Chicagon koulun talousasiantuntijoista, jotka matkustavat maailmalle antamaan shokkiruiskeita eri maiden talouksille hyödyttäen samalla monikansallisia yrityksiä. Hän on aktivisti jakkupuvussa.

Rentoon jakkupukuun pukeutunut nainen seisoo kateederilla ja ottaa karismaattisesti joukon omakseen. Puhuja on tämän hetken kysytyin uusliberalismin kriitikko Naomi Klein, joka tituleeraa itseään myös aktivistiksi.

Klein nimittää tuhokapitalismiksi Milton Friedmanin taloustieteessä monetarismin nimellä kulkevaa makrotalouden suuntausta, joka on tärkein vastine 1930-luvun New Deal-aikana sovelletulle John Maynard Keynesin keynesiläisyydelle. Tuhokapitalismia eli Kleinin termein korporatismia on sovellettu Kleinin mielestä kansallisissa shokkitiloissa alkaen 1970-luvun Chilestä hirmumyrsky Katriinaan ja tsunamiin. Friedman ja hänen ”Chicagon-poikansa” ovat tulleet ja näytelleet pelastajia aina kriisitilanteiden jälkeen.

- Tuhokapitalismia voi hyödyntää vain paniikkitilanteissa, joissa ihmiset eivät tiedä, mitä tekisivät. Kirjassani vertaan tätä shokkitilaa CIA:n lääkkeillä, hallusinogeeneillä ja sähköshokeilla ihmisille tekemiin kokeiluihin mielellä. Moni palasi näistä kokeista mieli täysin muuttuneena ja työkyvyttömänä.

- Chigacon pojat olivat Yhdysvaltain valtiokonttorin vastaus huoleen Latinalaisen Amerikan maiden yleisestä vasemmistolaistumisesta. Satakunta nuorta lähetettiin imemään Friedmanin oppeja Yhdysvaltain kustannuksella ja he palasivat omiin maihinsa toteuttamaan näitä oppeja – katastrofaalisin seurauksin.

Klein-brändi

Klein on brändi, jolla on oma agentti ja tiukat kiertueaikataulut. Internet- tai puhelinhaastatteluita ei jaella. Klein on arvostettujen lehtien, kuten The Guardianin ja The Nationin kolumnisti. Hän on aktivisti jakkupuvussa – oikeudenmukaisemman ja kaikille kansanryhmille reilumman maailman puolella.

Kleinia voi hyvällä syyllä verrata toiseen Amerikka-kriitikkoon Noam Chomskyyn sillä erotuksella, että yliopistotaustainen Chomsky perustelee väitteensä akateemisesti tukevammin. Mitään kevyttä sarjaa Klein ei silti ehdottomasti ole: perustiedot kansantaloustieteestä yhdistettynä vankkaan faktamäärään ja ajankohtaisiin esimerkkeihin, tekee hänestä yhden tämän hetken halutuimmista globalisaatiokriitikoista.

- Ecuadorissa valittiin pari vuotta sitten vasemmistolainen presidentti Rafael Correa, joka ei innostu Friedmanin ajatuksista. Hän vaati Maailmanpankilta, että 20 % Amazonasin sademetsiin rakennettavasta öljyputkesta pitäisi ohjata sosiaali- ja terveyssektorille, mutta Maailmanpankki ei suostunut tähän. Myös ympäristöjärjestöt ja alkuperäisasukkaat vastustivat sopimusta. Ecuadorissa on maailman suurin alkuasukasväestö Konaie, jonka johtaja Luis Macas sanoi heidän jo kärsivän ilmastonmuutoksen seurauksista. Hän kuitenkin neuvotteli kompromissin, jonka mukaan länsimaat lyhentävät taloudellista velkaa Ecuadorille ja saavat vastineeksi rakentaa putkensa.

Klein, jonka mielestä tämän hetken akuutimmat kriisit ovat ruoka- ja öljykriisi, toivoo myös G8-maiden päätyvän samaan ratkaisuun parin vuoden päästä Kööpenhaminassa, jossa neuvotellaan Kioton sopimuksen jatkotoimista. Ympäristöasiat tuntuvat olevan erityisen lähellä hänen sydäntään.

Kenttätyötä

Klein on tehnyt kenttätyötä monilla alueilla, joista hän puhuu, esimerkiksi Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Tuhokapitalismi sai alkunsa hänen ollessaan Argentiinassa kuvaamassa miehitettyä tehdasta. Samaan aikaan käynnistyi Irakin sota. Klein sai jälleen aiheen suomia 9/11:n jälkeistä maailmaa. Kleinille alkoi hahmottua korporatismin poliittinen taktiikka: taloudellinen hyötyminen on mahdollista vain kriisitilanteissa.

- Saavuin Argentiinaan 2002, jolloin maassa oli eletty vuoden verran taloudellisen kriisin jälkeen. 90-luvun Argentiinassa elettiin taloudellisessa kuplassa ja se näytti Miamilta. Taloudellisen kriisin alettua maassa oli viisi presidenttiä kolmessa viikossa. Kansa protestoi El modeloa vastaan.

Kriisiin ajautuivat myös Bolivia ja Brasilia, jossa koettiin yksi Latinalaisen Amerikan suurimmista velkakriiseistä. Velka satakertaistui muutamassa kymmenessä vuodessa korruptoituneiden johtajien vuoksi.

- Sri Lankassa vierailin puoli vuotta tsunamin jälkeen. Näin uudelleenrakennusvaiheen rantakaistaleella. Pian laadittiin veden yksityistämislaki ja myös sähköntuotanto yksityistettiin. Aasiassa näin konkreettisesti korporaatioiden uudelleen elvytettämän kolonialistisen unelman, jonka mukaan voit jättää kaiken taakse ja aloittaa uuden elämän toisaalla. Samalla tavalla ajateltiin esimerkiksi Australiassa, jossa aboriginaaleja pidettiin ”florana ja faunana”, toteaa pistäviä vertailuja harrastava Klein.

Pahin kriisi Aasiassa

Tuhokapitalismi-kirjaansa varten Klein on haastatellut aktivisteja ja asianosaisia eli siirtotyöläisiä ja hyödyntänyt lisäksi tuhansia asiakirjoja ja tilastoja. Jeffrey Sachs on Chicagon pojista käytetyimpiä kriisinhallitsijoita: hänet kutsuttiin apuun muun muassa Puolaan ja Kiinaan, mutta hän on käynyt ”laittamassa asiat kuntoon” eli antamassa shokkiruiskeen myös Etelä-Afrikassa ja useissa Latinalaisen Amerikan maissa.

Pahimman kapitalismin shokkiruiskeen kokivat kuitenkin Aasian maat, joille IMF ja Maailmanpankki rokottivat ensimmäisen kriisin jälkeen vuonna 1997 niin suuria lainoja, että maat – tai niiden köyhimmät ihmiset - eivät ole vieläkään päässeet jaloilleen.

- IMF hyödynsi tuolloin ensimmäistä kertaa rakennereformia julkisesti. Tähän on ajauduttu, koska vapaakauppasopimuksia ei voi enää hyödyntää entiseen malliin. Nyt Washingtonin talousinstituutiot ottavat kaiken hyödyn irti luonnonkatastrofeista.

Sen sijaan Aasian tiikerien Malesian, Etelä-Korean ja Thaimaan taloudet kasvavat nopeammin kuin Washingtonin ”villin lännen”. Näin siksi, että protektionismin ansiosta maan markkkinoita eivät ole päässeet valtaamaan epätoivotut villitsijät. Friedmanin opeista ulospyristelevät maat voisivatkin ehkä ottaa oppia näistä maista, jotka eivät ole antaneet uusliberalismille pikkusormeaan, vaan ovat seuranneet rohkeasti omaa talouslinjaansa.

Comments

Teemu Helle said…
Miltähän näyttäisin jakkupuvussa :)?

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan