Huoltajuusriitoihin tolkku

Huoltajuusriitoihin tolkku

Australian perhelakiuudistus käynnistyi vuonna 2005 ja on nyt päätöksessään. Lain ansiosta myös avioeronjälkeinen sovittelu on edistynyt huomattavasti.

Anne Hollonds, joka on koulutukseltaan psykologi, aloitti työuransa 1980-luvulla Sydneyssä, erikoistumisalueenaan perheterapia. Hän on työskennellyt koko työuransa ajan lasten kanssa, viimeiset 10 vuotta CEO Relationshipsin toiminnanjohtajana.

– Laki on tuonut muutoksia myös tuomioistuinkäsittelyyn: tuomari puhuu suoraan asianosaisille ja joskus myös lapsille. Vanhemmat ovat tämän vuoksi olleet tyytyväisempiä oikeuskäsittelyyn ja lasten eronjälkeiset häiriötasot ovat vähentyneet, Hollonds kertoi.

Uusi laki korostaa ennen muuta turvallisuutta lapsen kannalta ja merkityksellistä vanhempienvälistä suhdetta, joka perustuu tasa-arvoisesti jaettuun vanhemmuuteen. Uuteen lakiin sisältyy myös sovittelun pakollisuuden vaatimus.

– Esimerkiksi Kaliforniassa sovittelu on ollut pakollista jo viimeisen 30 vuoden ajan, mutta se suoritetaan oikeudessa. Meillä taas perheriidat ratkaistaan tuomioistuimen ulkopuolella. Tämä tekee sovittelusta tuloksekkaampaa.

Kaikille avoimet keskukset

Uuden perhelain ansiosta maahan on perustettu perhekeskuksia, jonne sovittelua harkitsevat perheet voivat tulla kysymään neuvoa ongelmiinsa. Alkuhaastattelussa tilanteet arvioidaan tapauskohtaisesti: jos väkivaltaa on esiintynyt esimerkiksi kerran viisi vuotta sitten, sovitteluun saatetaan mennä, mutta varovaisesti edeten. Sovittelun aikana tehdään erityisiä seurantoja sen varmistamiseksi, ettei väkivaltaa tosiaankaan ole. Sovitteluun edes lähdetä, jos ilmenee, että perheessä on väkivaltaa, päihdeongelmia tai psyykkisiä ongelmia.

Australian hallitus linjaa perhekeskusten yleisen toimintapolitiikan. Toiminnalle on asetettu laatustandardit ja tehokkuutta mitataan tiettyjen indikaattorien avulla.

Organisaatio vastaa itse toimintansa kehittämisestä.

Perhekeskukset ovat matalan kynnyksen paikkoja, jonne kuka tahansa voi tulla.

– Meillä on myös hyvät kokemukset lapsen mukaan sisällyttävistä käytännöistä. Lapsi puhuu konsultille, joka puolestaan kertoo sovittelijalle ja vanhemmille hänen tunteistaan ja ajatuksistaan eron jälkeisessä tilanteessa. Hän antaa lapselle äänen ja auttaa vanhempia miettimään sovittelun lopputulosta.

Sovittelukäytännöt, joihin kuuluu lapsen kuuleminen, ovat uusi asia myös kansainvälisessä mittakaavassa. Kokemukset niistä ovat kuitenkin positiivisia.

Sovittelun tavoitteena on vanhemmuussuunnitelma, jota Australiassa ei tarvitse vahvistaa tuomioistuimessa. Miehet ovat olleet kaikkein kiitollisinta asiakaskuntaa – kunhan heidät on vain ensin saatu astumaan perhekeskukseen.

– Minusta myytti miesten vastahakoisuudesta sovittelua kohtaan pitäisi purkaa. Me olemme saavuttaneet miehiä erityisesti miesten ryhmien kautta. Keskukseemme on myös tullut sellaisia ihmisryhmiä, joita emme normaalisti tavoita: itsetuhoisia miehiä ja isovanhempia.

Anne Hollonds korostaa, ettei pelkkä sovittelu riitä, vaan se on integroitava myös muihin palveluihin, muun muassa pariskunnan kouluttamiseen eronjälkeiseen tilanteeseen, parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

Perhekeskuksia on tällä hetkellä ympäri Australiaa 65 kappaletta. CEO Relationships vastaa kuudesta perhekeskuksesta New South Walesissa.

Auttaminen eron läpi

Perheet saavat keskuksista paitsi neuvontaa myös lakiapua. Keskusten tavoitteena on perhesuhteiden vahvistaminen ja perheiden, erityisesti lasten, auttaminen eron läpi. Australiassa perhekeskusten toiminnasta vastaavat kansalaisjärjestöt, joita hallinto ensin kilpailuttaa. Erityisesti seurakuntajärjestöt vastaavat keskusten ylläpitämisestä.

Suomeakin hyvin puhuva ja ymmärtävä Anne, jonka omat vanhemmat ovat suomalaisia, johtaa itse yhtä perhekeskusta Sydneyssä.

– Meidän keskuksessamme on lasten leikkialue, tietokoneita ja kirjoja. Se on melkein kuin julkinen kirjasto. Joissakin keskuksissa on jopa coffeeshop. Teemme keskuksia tunnetuksi olemalla siellä missä perheetkin: festivaaleilla, tapahtumissa, mediassa. Keskukset on suunniteltu ennen muuta lasten ehdoilla ja niiden tarkoitus on saada avioerotilanteessa olevat vanhemmat näkemään ongelma myös lapsen silmin ja miettimään, mikäli ollaan keskusteluväleissä, mikä on lapsen kannalta paras ratkaisu.

Australiassa erityisenä haasteena on myös perheiden monikulttuurisuus, joka tuo jo entuudestaan vaativaan avioeroa edeltävään sovitteluun ylimääräisen jännityselementin.

– Meidän sovittelumallimme tuloksia voi arvioida vasta vuoden päästä, mutta jo nyt tuomioistuimessa käsitellään vähemmän sovittelutapauksia. Lisäksi sovittelu on ollut niin suosittua, että meidän on huolehdittava siitä, että pystymme huolehtimaan kaikista asiakkaista ja otettava maltillisesti uusia.

Anne Hollonds vieraili Väestöliiton järjestämässä seminaarissa 6.6.2008

julkaistu Pelastakaa lapset 3/2008:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale