Gondolissa Raisin aamu

Gondolissa Raisin aamu

Gondolissa Rais nousi nimensä mukaisesti aamulla täsmällisesti ja aikaisin kello kuudelta, valmiina minuuttiaikatauluunsa maailman suurimmassa kaupungissa, jossa suuri on tärkeintä ja lehmät lentävät tarvittaessa. Aamiaispöydässä Gondolissa – ei mikään tavallinen kissa muuten kuitenkaan, ei lainkaan – lusikoi suuhunsa lempimerkkiään, Nesten sokerihuurrutettuja muroja, niitä joiden kyljessä komeilee se viirukas tiikeri. Gondolissa, herkällä päällä kun sattui olemaan, havaitsi ettei murojen sokerihuurrutus ollut tarpeeksi voimakasta ja koska hän oli toiminnan nainen, tarttui suorienyhteyksien luuriinsa ja valitsi Nesten toimitusjohtajan numeron. ”Terve Jorma, Gondolissa Rais täällä, huomenta. Olen kuluttajien asialla – omallanikin siis, koska satutte valmistamaan lempimurojani. Miksi Crunchy-murojen sokerihuurrutus on niin olematonta? Talouspoliittiset globaalivirrat eivät saisi heijastua murojen päällystykseen asti. Vanhanaikaisena, pysyviä asioita ja arvoja kannattavana ihmisenä paljon, en riittävän makeuden kannalla. Ei minimiä kohden voi sentään kaikissa asioissa mennä, vaikka me toki olemme siinä kunnostautuneet sisäpolitiikassamme. Mutta eipäs tehdä galbraitheja kaikkialla: joidenkin asioiden pitää olla ja pysyä ennallaan, kuten Crunchy-murojen. Siitä saattaisi järkkyä muidenkin kuin minun aamuni pahemmin kuin valtion järjestämistä leipäjonoista”, Gondolissa tilitti, miettien samalla, miten sisäpolitiikan lainalaisuudet saisi siirrettyä ulkopolitiikkaan, joka oli hänen muromaataan. Leikkuria kaikkialle, myös ulkosuhteisiin: sitä kohti oltiin menossa, mutta se ei saisi näkyä Crunchyissä tai muissa tuikiarkisissa tuotteissa tai leipäjonoissa maleksijat voisivat saada päähänsä mitä tahansa Madridin metroiskuja tai Lontoon pommituksia. Näin järkeili Gondolissa. Näin hän toimisi myös itse – mutta hänhän ei ollutkaan tuossa onnettomassa jonojamassa, vaan maailman suurimman valtion valtionedustaja maailmojenvälisillä kutsuilla ja kokkareilla. Silti Crunchyjen sokeripäällystyksen oheneminen järkytti jo hänenkin aamuaan, joka jatkui minuutintarkkana.

Sillä välin toisella puolen maailmaa suomalainen sankari Aleksi Tubi lenteli jo Euroopan yllä vilkuillen tuota pientä provinssia, jota hän kuvitteli hallitsevansa ja huokasi: ”Mitä päivä tuo osakseni tänään – äärikansallisia ryhmiä valtioruumiin jätöksillä vai mukavia koktaileja jättekivojen kamraattien seurassa – sitä kysyn sulta, ulkosuhteiden Oraakkeli, mihinkään jumaluuksiin kun en usko?” Tubilla oli mielessään jos minkälaisia suurajatuksia, joiden mukaan hän vetäisi perässään suurlähettiläitään hieman kuin hyvinkasvatettua, huomattavan valistunutta vaalikarjaa, jonka hän leveillä huulillaan ja oravamaisilla kasvoillaan saisi kulkemaan haluamaansa suuntaan. Tubi oli mestarimanipuloija, jonka hymy ja taukoamaton asiapuhetulva piilotti taakseen tubimaisen sulavan ketkun, sopivissa höyryissä olevan lääkärin, joka maksusta tekisi eettisiä lääkemääräyksiä vaikka mihin tauteihin.

Herra Mediheli sen sijaan tuprutteli sikaria tyytyväisenä, leikittyään aikansa aidan tuolla puolen tuon ärsyttävän pienen kansan kanssa, jonka nimi oli giorgilaiset ja joiden maanpäämiehellä oli suuri ja karvainen ego, jota hän uhitellen esitteli jokaisessa televisiolähetyksessä. Osseetit olivat nyt hänen kämmenellään, jolla tulisivat olemaan yksi kerrallaan kaikki suur-Vienan ulkopuoliset kansat. Mediheli kuunteli radiosta epämääräistä selostusta 080808-maailmasta ja sen vaikutuksesta maailman turvallisuusrakenteeseen pystymättä olemaan nauramatta: ”Tutkikoot puhki ja poikki ja lausukoot tuomioitaan. Turhaan puhuvat. Minä ja minä olemme tulleet nyt jatkamaan kansamme jatkuvaa kasvuoperaatiota yli maiden ja miksei kohta mantereidenkin, eivätkä sitä estä mitkään analyytikot. Me jatkamme valitsemallamme tiellä, kuten Stålenkin sanoisi, ja menemme voitokkaina eteenpäin. Vorwärts!”

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan