António Jacinto Rebelo Pascoal: runoja





António Jacinto Rebelo Pascoal (s. 1967) on Arronchesssa perheensä kanssa asuva portugalilainen runoilija ja opettaja, joka on valmistunut Coimbran yliopistosta maisteriksi afrikkalainen kulttuuri ja kirjallisuus pääaineenaan. Hän on julkaissut viisi runokokoelmaa ja toimittanut antologioita; muun muassa naisista kertovista runoista koostuvan As Mulheres Visíveis, Antologia de Poemas Sobre Mulheres (2005) ja Jali Husseinin runoista koostuvan Poemas de Índicion (2004). Esikoiskokoelma Pátria do Amor (1991) voitti Coimbran akateemisen yhdistyksen palkinnon.

Sarabande

He vastasivat aina tavalla joka ylitti
ymmrrykseni
kohtasin yksin tuskan
ja olin etsimässä sen merkitystä aktivoidakseni sen
voidakseni työstää sitä ja
löytää todellisen uloskäynnin elämään
koska runous ei ole lähes koskaan ollut mahdollista
holokaustin jälkeen sen jälkeen kun kaikki asiat päättyivät
koska runouden täytyy ilmaista se mikä
jäi jäljelle täytyi antaa jokin merkitys
kärsimykselle
mutta he vastasivat tavalla joka
ylitti ymmärrykseni
ja täytyi etsiä turvaa
jonkun toisen läsnäolosta kuin olisi
kotieläin täytyi mennä noutamaan
ihmiskunta alhaalta jätteistä missä
he kuulivat vielä vaikerruksia ja toivon
mahdollisuuden
mutta he vastasivat hämärästi
olin yksin kirjoittamassa kirjaa holokaustin
jälkeen ja tunsin itseni yksinkertaisesti liian
elinvoimaiseksi ollakseni kuoleva
enkä halunnut että tuska keskittyisi
minuun vaikka ja sen takia halusin jäädä täysin
sen armoille mitä ihmiset voisivat tuoda
ja halusin sen muistuttavan siitä mitä on olla
ihminen.


Bourrée I

Minulla on kolme tytärtä
ja jokainen herättää kykyni
uhrautua rakkauden vuoksi
kuten naiset
jokainen tietää minun yhden osani värin
ja puhuu eri kieltä

tunsin rakkauden tulevan selvästi
heidän kääntävän minut takaisin sisälle
elämään

minulla on kolme tytärtä
ja he hallitsevat hiukan minua
ja minä en halunnut joutua leimatuksi
halusin nähdä sisäisen maailman rakkauden
vuoksi
koska toiset alkavat sieltä

toiset alkavat juuri silloin
kun me rakastamme
kun lakkaamme tuntemasta tuskamme
ja keskittymästä itseemme

minulla on kolme tytärtä
ja otan vakavasti tuon neuvon
koska se on elämän neuvo joka muistuttaa minua
siitä mitä on olla ihminen.


Requiem ja kyrie

Herra, anna heille ikuinen lepo
sano heille että runous syntyi ikuisuuteen
sano heille että saavuttuamme suureen rakennukseen
alastomiksi riisuttuina ja hyväksikäytettyinä
ohitettuamme herttuoille tarkoitetun oven jossa
heidän täytyi kohdata kuolemanpelko
pelon ja vapautumisen välisellä rajalla
sillä hetkellä jolloin kaikki ymmärsivät lopulta
miksi olivat siellä
sano heille että kaikki ei ollut turhaa
sano heille että Siinaissa he ylistävät nöyrtyen hänen kunniaansa
ja Herra, anna heille ikuinen lepo
tuonpuoleisille eloonjääneille
tuonpuoleisille lapsille ja serkuille
tuonpuoleisille sukupolville jotka alkavat uudelleen
anna heille ikuinen valo
ei sielua vailla olevien tunnetta
jotka ovat tyhjiä sisältä
joilta he olivat ottaneet takaisin koko ihmiskunnan
tai vanhan maailman harmaisiin palautetut ruumiit
sano heille, Herra, että kaikissa meissä on ajan merkki
ja että se lähentää meidät toisiimme
ja sano heille että rakastamme todella paljon toisten työtä
ja saamme sen erottumaan
kärsimyksessään
ja että jos se oli kaunis, työ muuttui vielä kauniimmaksi ja laajensi
kauniimmaksi kaikkien meidän kärsimyksen
siksi, Herra, anna heille ikuinen lepo
valon valaista meidät.
Herra, sääli.
Kristus, älä unohda että tärkeämpää kuin tuska
on kätkeä ja sitten ojentaa se.
Herra, sääli niitä jotka sylkivät lakanalle inhonsa

sääli koska he havaitsivat olevansa erilaisia ja
kuolevansa sen takia.
Herra, sääli.


Recordare

Muista, hurskas Jeesus
että minun vuokseni sinä elät.
Anna minulle anteeksi paheeni.
Valitan koska tunnen itseni syylliseksi koska
epäilin ollessani kaasukammiossa
tai kun minulla oli kaulassa naru tai penkki jalkojen juuressa
mutta emme tarvitse ihmettä:
meidän täytyy tietää että on ihmisiä jotka voivat rakastaa
ja että me voimme kuulua tähän ryhmään
ja että voimme rakastaa jopa vihollisiamme
jotka päätyivät tappamaan lapsemme
ja sen jälkeen meidät.
Emme tarvitse ihmettä
emme kostoa
tarvitsemme vain elämäkerran
jotta ne jotka olivat kanssamme koko ajan
muistaisivat ja jatkaisivat meitä.
Tarvitsemme ajatusta siitä kuinka lukea maailma muistin läpi
tarvitsemme lopulta sitä ettet Sinä unohda.

Runot uusimmasta kokoelmasta Cello concerto (Novo Imbondeiro, 2006).

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari