Aleksi Tubi muumilandiassa

Aleksi Tubi muumilandiassa

Harvat olivat päivät, jolloin Aleksi Tubi sai olla perheensä kanssa vapaalla.”Lapsia ei sitten kuvata”, Tubi huusi jo kaukaa kovalla äänellä kuvaajille. Hänen oravamainen hymynsä oli hyytynyt, koska vapaapäivät olivat harvassa ja jokaisella ihmisellä on tietty tarve akkujen lataamiseen yksinäisyydessä. Muumilandian ovet avautuivat Tubin kouluikäisille lapsille hänen itsensä istuessa kahvilassa vaimonsa kanssa yksinkertaisesta kahvista nauttien. Tubi pörräsi muumilandiassa kuvaajia ympäriltä hätistellen. Eikä siellä ollut edes mitään kärpäsiä. Lapset menivät ylös ja alas muumilandian talojen ovista sisään ja ulos. Tubi katsoi ovella. Vaimo nojasi Tubiin kuin vastarakastunut.

Tuolla välin New Orleansin kaupungin asukkaita evakuoitiin hirmumyrsky Gustafin odotetun saapumisen tieltä. Pormestari kehotti kaikkia lähtemään: jääminen olisi suuri, jopa elämän maksava virhe. Myrsky tulisi olemaan kattoja irrottava ja katupölyjä heittelevä. Gustafin odotettiin sipaisevan myös hiukan maailmantaloutta kovilla tuulosillaan, mutta onneksi öljytynnyrit olivat nyt paljon tukevammin maahan kiinnittyneitä kuin muutama vuosi sitten.

Mitä muuta tapahtui ministerin nauttiessa vapaapäivästään muumilandiassa lastensa kanssa ylimääräisistä kameramiehistä kireytyneenä ja sen vuoksi huitoen? Joku humalainen 22-vuotias ajoi Håkansbölessä ojaan itsensä ja pari kaveriaan, Jumbon liukuportaista tehtiin palohälytys ja yliopisto-opiskelijat hakeutuvat mielenterveyshoitoon yhä useammin. Tästäkin uutispäivästä tuli kirjava, vaikka Tubi ei ollut antamassa aihetta ylätason otsikoihin.

Taas oli kansakunnan talo pystyssä. Yksi henkilö sitä kannatti, kuten useimmissa tapauksissa. Sylvi Uinon Keskusrikospoliisista haaviinsa kalastanut Kekkonenkin sukkuloi ministerinä ennen kansakunnan kaapin päälle siirtymistä. Erilaisia Honkaliittovetoja hyväksi käyttäen hän myös huipulla tiiviisti pysyi kalakaveriensa avittamana vielä silloinkin kun koktaillasi tärisi kädessä.

Onneksi nuori ja vauhdikas Tubi pitää nyt kansataloa pystyssä. Oikeus(tiede) on saapunut kansakuntaan. Kun perusta on vakaa, ei Mediheliäkään tarvitse kutsua liian usein paikalle. Meidän pitää tietää, missä oikein seisomme, eikä kaatua enimmäkseen oikealle, mutta joskus harvoin myös vasemmalle, sanoo Tubi, ja siinä hän on kyllä harvinaisen oikeassa. Jos löydämme hänen johdollaan uuden suunnan, olemme onnellisia, koska maan perusta on myös ihmisen perusta, eikä sen arvoa käy yhtään vähätteleminen. Jos Tubi ohjaa meidät sopivaan uomaan, mitä me olemme vastustamaan identiteettimme äkkinäistä, mutta pitkitettyä löytymistä? Sallikaamme Tubille myös hänen leponsa, jotta hän jaksaa luotsata purttamme aallokkoisella merellä. Siihen ei jokapoika pystykään.

Comments

david santos said…
Great!!!
Congratulations.

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari