Valot Monsanton yössä



Kaukaiset oranssit valot Monsanton yössä

Kaukaiset oranssit valot Monsanton yössä: millä
puolella oikein seisotte? Näin korkealla ja lähellä
rajoja ei ole enää ilmansuuntia: kaikki valot
vaikuttavat Espanjalta ja mitä innokkaammin
vilkutte, sitä espanjampaa olette. Miksi? Koska
portugalin kieli on kuin liian kova avokado, jota
ei jaksa pureksia kuin hetken. Sylkäisin jo sen
suustani, koska en ole tottunut makuihin, joissa
kalassa on aina nahka, piikit, kaikki mausteet:
olen steriilin ruoan maasta ja kielenikin on silkillä
silattuja konsonantteja täynnä. Mutta ei huutoa!
Keskellä katua! Melkein mihin vuorokaudenaikaan
tahansa. No, yöt sentään ovat aika hiljaisia, vain
heinäsirkat muistuttavat olemassaolostaan. Päivisin
kärpäset surraavat kuin innokkaat portugalilaiset
tietokoneen näytöllä. Hyvä etteivät suuhun lennä.
Jos omistaisin vasaran, olisin kenties käyttänyt
sitä jo, koska olen spontaani itsekin luonteeltani.
Vieras maa pakottaa kohtaamaan kieleni, ruumiini,
tapani, kaikkeni. Siksi mielellään katson teitä
oranssit valon monen vuorenhuipun päässä tästä
taiteilijatalosta, jonka kaksikerroksisessa
yksinäisyydessä kirjoitan näitä rivejä yrittäen
luoda hetken rauhaa toisenlaisen innokkuuden
ja äänekkyyden keskelle, hiljaista satamaa,
josta laivat purjehtivat öisin vuoristoon rantautuen
hyvältä tuntuvalle vuorennyppylälle, puhuen
kieltä miten haluavat, mitä kieltä haluavat,
miten vain haluavat! kuulematta kommentteja
joutumatta nielemään yhtään liian tunkeilevaa
kärpästä, olematta yhdenkään sisiliskon
piirittämä, ollen vapaa näkymä kaukaisille
vuorille, oranssit valot etäisyydessä, Espanja,
Ranska, vähemmän innokkaat eläimet, yö,
himmeämmät valot, heinäsirkan srii srii srii
srii srii srii srii srii srii srii srii srii
srii srii srii

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari