Hämärä lähde






Hämärä lähde

”Lähde, jonka vesi pelasti hämärät sankarit” – lause
joka ei voi olla kiinnittämättä huomiota, lähde jonka

vesi houkuttaa, tumma, hivenen poimukas, selvästi elämä
nähnyt ja luonnon kanssa sovussa elävä olento, varsin

mausteinen, istuu kivirapulla ja koska on vanha, nojaa
keppiin keskustellen naapurin harmaatukkaisen senhoran

kanssa, jolla myös on samanlainen musta huivi, kuten
kaikilla: muodin tässä kylässä määräävät perinteet.

Lähde ja ihminen – sankari tai ei – ovat olleet aina
erottamaton pari, yksi ei tule toimeen ilman toista

eikä laumassa piile vain tyhmyys, vaan myös apu
koska kahdesta kädestä kasvaa aina kokonainen

puu, jonka oksat suojelevat korvamerkittyjä aikuisia
lampaita eksymiseltä ja merkittömät poikaset tuntevat

myös aitauksen, eivätkä koskaan mene liian kauas
siitä tai emostaan. Yksinkertaisista merkeistä rakentuu

selviytymiskaava, jota sukupolvesta toiseen toistetaan
ja jonka nuoremmat ovat jo oppineet. Ihminen virtaa,

jatkaa elämää tilalla lampaiden kanssa, pukeutuu
huiviin tai t-paitaan, nojaa graniittiseinään tai vain kulkee.

Juomatyylejä on tuhansia, ei lähde niillä tyhjene, vain
halu rikkoa harmonia, monen historiaan kirjoitettu liitto.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale