Uuden aallon traditionalisti



Sjón kv. PENin kokouksessa Senegalissa heinäkuussa 2007

Uuden aallon traditionalisti

Islantilainen Sjόnin eli Sigurjon Birgir Sigurdssonin, 45, romaaneissa elävät myytit, jumal- ja kansantarut. Sjónin juuret ovat punkissa ja omakustanteissa.

Argon lastun (Like 2008) pohjatekstejä ovat muun muassa Euripideen Medeia ja Hypsipyle, Muinaisen Troijan tarina, kalantuotantoon liittyvää faktaa sisältävä Matthias Þóßarson Frá Moumin Kalan kulutus ja kulttuuri sekä Hrafn Valdimarssonin muistelmateokset Purjehdin mertani sekä Yhä purjehdin mertani.

- Valdimarssonin kirjat ovat merenkävijän tarinoita 1950-70-luvuilta. Niissä käydään eksoottisilla saarilla, harrastetaan nyrkkitappeluita ja halukkaita naisia.
Niiden ja Ovidiuksen Metamorfoosien pohjalta syntyi perämies Kaineuksen hahmo.

Kaineus huvittaa M/S Elisabeth Jung-Olsenin miehistöä kertomalla antiikin myyttien inspiroimia taruja muinaisen Argo-aluksen saapumisesta Hypsipyleen hallitsemalle Lemnoksen saarelle, jonka naiset eivät ole nähneet miehiä pitkään aikaan. Elämä on hetken ekstaattista, kunnes kapteeni Iasonia muistutetaan argonauttien elämää suuremmasta missiosta: matkasta kohti tuntemattomia seutuja.

- Täydellisen vastaparin tarinoihin uppoavalle Kaineukselle keksin lukiessani isoisäni tarinoita Välimereltä. Syntyi kirjan varsinainen päähenkilö, tiedemies Valdimar Haraldsson, joka saa kutsun Mustaamerta kohti purjehtivalle Jung-Olsenille.

Hänen kuivat tarinansa alkavat elää vasta hänen kuvatessaan laivan sisustusta ja upeita ruokalajeja sisältäviä päivällisiä. Jumalaista alkuperää olevan Kaineuksen tarinat sen sijaan elävät koko ajan.

- Argon lastu on kirja ihmisten pienestä maailmasta ja tavasta hahmottaa sitä rakentamalla sen toimintaa koskevia teorioita. Sen tehdäksemme meidän pitää olla välittämättä meitä edeltävästä, ns. ”länsimaisen sivilisaation” taakasta.
Valdimar on 1800-luvun rotuteoreetikkoja muistuttava tiedemies, joka uskoo pohjoisen rodun kehittyneisyyden johtuvan kalansyönnistä. Kirjan lopussa hän on Argon lastun avulla jälleen lihallinen ja teorioistaan luopunut ihminen, joka pelehtii naapurin rouvan kanssa.

Kansansatuja ja hirviöitä

Kansansadut ja myytit elivät jo Sjónin ensimmäisessä suomennetussa romaanissa Sinun silmäsi näkivät minut (Like 2004).

Romaanin ”hirviö” on Gasthaus Vrieslanderin keittiökomerosta löytynyt likainen muukalainen, jota Marie Sophie alkaa hoivata. Kirjan maagiseen realismiin kuuluvat kehystarinan lomaan upotetut toiset tarinat, jotka keskeyttävät kerronnan milloin surrealistisina, milloin kuin näytelmän dialogina. Itsetiedostavan fiktion toisen kehystarinan muodostaa arkkienkeli Freuden kamppailu lihan houkutusten parissa. Samaa kamppailua käyvät myös romaanin muut henkilöt.

Sjónin toinen suomennettu romaani Skugga-Baldur (Like 2005), joka toi Sjónille Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, lähti liikkeelle oikeastaan sattumalta.

- Aloin kirjoittaa suurista islantilaisista hahmoista, joihin halusin perehtyä paremmin. Yhdessä tarinassa kerrottiin rannalla kävelevästä hirviöstä, jonka tappaakseen ihmiset palkkasivat metsästäjän. Hänelle luvattiin palkkio ja lisäksi hänen kulunsa luvattiin kattaa.

Sjón alkoi kerätä materiaalia ja viehättyi erityisesti kansansatujen metsästystarinoista. Ennen kuin hän huomasikaan, hän oli kirjoittanut tarinan metsästäjästä, joka ajaa takaa kettua.

- Lopettaessani tajusin, että minulla on käsissäni tarina hullusta pastorista keskellä ei-mitään. Minun oli vielä keksittävä hänelle vastinpari.

Sjón laittoi käsikirjoituksen syrjään ja alkoi katsoa valokuvakirjaa turvetaloista.

- Eräässä kuvassa sellaisesta tuli ulos tyylikkäästi pukeutunut mies, jolla oli hyvinhoidetut viikset. Hän oli täydellinen vastakohta kirjani pastorille, hänet olisi voinut kuvitella jonnekin Eurooppaan polttamaan oopiumia, ei Islantiin.

Samalla Sjónilla oli käsissään myös hautajaiset, mutta hän ei tiennyt vielä, kenen. Hän muisti lukeneensa lehdestä naisesta, jolla oli väärä kieli.

- Aloin lukea vammaisten historiasta 1800-luvulla ja ymmärsin, että naisella on Downin syndrooma. Heidän kohtalonsa on synkkä vielä nyky-Islannissakin. Viimeisen seitsemän vuoden aikana vain seitsemän Down-lapsen on annettu syntyä maailmaan.

Lopulta Sjón oli kirjoittanut hiukan avantgardistishenkisen tarinan siitä, kuinka ihmiset vastaanottavat heikkoja ihmisiä.

Surrealismia, poppia, punkkia ja kotimaista runoutta


Runoinnostuksen Sjόniin tartutti hänen äitinsä, jonka kanssa hän asui Reykjavikin lähellä. Äiti oli ahkera lukija ja kantoi kotiin kiinnostavia kirjoja, niiden joukossa modernin ulkomaisen runouden antologian. 12-vuotias Sjόn innostui kirjasta. Häntä alkoivat kiinnostaa erityisesti surrealistinen runous ja 1800-luvun islantilaiset kansansadut. Antologian runoilijoista erityisesti tšekkoslovakialaisen Vitoslav Nezvalin hienot kuvat tekivät häneen vaikutuksen.

- Minua viehätti sanojen rytmi, runojen tiukkuus ja hallittu muoto.

Samaan aikaan hän imi vaikutteita länsimaisesta popmusiikista ja alkoi lukea englanninkielistä kaunokirjallisuutta. Erityisesti David Bowien cut up-tekniikalla tehdyt edistykselliset laulunsanoitukset inspiroivat nuorta kirjailijanalkua. Myös Lou Reed ja Iggy Pop kuluivat hänen levysoittimessaan.

Vuonna 1977 hän matkusti Kööpenhaminaan, josta kantoi kotiin kasan punkvinyyleitä. Sjón arvelee olleensa mahdollisesti jopa ensimmäinen islantilainen, jolla oli omia punk-levyjä.

Ensimmäinen varsinainen punk-konsertti järjestettiin Reykjavikissä neljä vuotta myöhemmin. Sjón oli jo tuolloin vannoutunut punkkari.

- Punk-musiikissa minua viehätti sen dadaistinen ja situationistinen luonne. Punk-konsertit saattoivat alkaa ja päättyä milloin ja missä tahansa.

Vuosi 1977 oli muutenkin mullistava Sjόnin taiteellisen kehityksen kannalta.

- Siirryin tuolloin lapsuuden kynnykseltä kohti aikuisuutta. Olin kouluni oppilasneuvoston puheenjohtaja. Löysin islantilaisen runouden opettajien hylkäämästä kirjahyllystä, jossa virui islantilaista runoutta. Tajuntani räjäyttivät erityisesti Hannes Sjçfứsson ja Stefan Hördur Grímsson. He tartuttivat minuun runoviruksen.

Herätyksen saanut Sjón kirjoitti runoja joululoman aikana. Hän ei kertonut uudesta harrastuksestaan kuin yhdelle ystävälleen.

Nyt Sjón on julkaissut peräti 11 runokokoelmaa sekä lisäksi näytelmiä, novelleja ja lastenkirjoja. Romaaneja Sjónilta on ilmestynyt vain viisi kappaletta.

Uusia esittämisen muotoja

Sjón opiskeli polyteknisessä opistossa, jossa hän aktiivisesti etsi toisia kirjoittavia ihmisiä. Pari myöhemmin hän oli perustanut muutaman muun avantgarde-taiteesta kiinnostuneen ystävänsä kanssa Medusa-nimisen surrealismia kuvataiteessa ja kirjallisuudessa edistäneen ryhmän.

New waven estetiikkaa ja kirjallisuutta yhdistäneestä Medusasta tuli myös pieni kustantaja, ja sen yhteydessä syntyi Islannin ensimmäinen elektroninen bändi, Fan Houtens Koko, joka koostui syntetisaattorista, rumpukoneesta ja muutamasta Medusan jäsenestä. Ryhmän jäsenet tekivät kasetteja ja yhteiskeikkoja: runojen taustalla kuultiin usein musiikkia. Keikoille pukeuduttiin kuin lapset naamiaisissa. Bändin kitaristi siirtyi myöhemmin Sugarcubesiin.

-Minusta tuli omakustanteiden myyjä. Kiertelin ympäri festivaaleja ja tapahtumia omiani ja muiden kirjoja myymässä.

15-vuotias Sjón aloitti kirjailijan uransa jo vuonna 1979 julkaisemalla ensimmäisen kirjansa omakustanteena.

- Olen nyt tyytyväisempi esikoiseeni kuin viisitoista vuotta sitten. Nyt ymmärrän kuinka nuori olin ensimmäisen kirjani kirjoittaessani. Kirjassa oli iduillaan vahva visuaalinen kieli ja vahvat muodot, jotka ovat olleet minulle tyypillisiä myöhemminkin.

Häneltä ilmestyi useita omakustanteita pienen Letur-kustantamolta ennen kuin iso kustantamo nappasi hänet vuonna 1986. Sjónille oli kertynyt kokemusta myös lehtien tekemisestä.

Sjόn ei elä pelkästään kirjallisuudelle – myös perheellä on sijansa hänen elämässään. Hän rentoutuu kirjoittamisen lomassa katselemalla esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvia Reykjavikin lähellä sijaitsevalla mökillään.

Sjόn on ollut pitkään naimisissa oopperalaulaja Àsgerdur Júníusdóttirin kanssa ja heillä on 9-vuotias poika ja 15-vuotias tytär, jotka pitävät kirjailijan jalat arjessa kiinni. Vaimo on erikoistunut uuden islantilaisen musiikin esittämiseen. Säveltäjät soittavat kotiin säännöllisesti, ja kysyvät, voiko Àsgerdur esittää heidän teoksiaan.

julkaistu Parnasso 2/2008:ssa

Comments

Popular posts from this blog

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale

Reidar Särestöniemi