Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Wednesday, February 28, 2007

Syntyä valoon valossa

Ture Rangström (1884-1947)

Afskedet

Soile Isokoski


Paljon oli tummia, pilvien peittämiä päiviä

ennen kuin astuit hiljaa laivan kannelle,

sinä jolle kenenkään sanat tai katseet eivät riittäneet.


Laivan ohittaessa kauimmaista niemenkärkeä

viimeinen hiillos sammui. Sydän puhkesi rikki

kuin ilmapallo.


Kuljin tuttua tietä takaisin ja näin kaukaa kasvojen

kangastuksen. Hetkeksi kuohahti veri suonissa

jälkeen jäi vain ylös kohoava savupylväs.


Hetken olemme yhdessä, lähdemme

pian. Jää vain virta joka itsepintaisesti

virtaa aina eteenpäin.


Richard Strauss (1864-1949)

Cäcilie op. 27/2

Jessye Norman


Tietäisitpä, mitä merkitsee

tulenpalavista suudelmista unelmoiminen,

rakastetun kädestä pitäminen, kasvojen

näkeminen, tulisit kai jo

luokseni.


Entä millaista on pelätä myrskyä

yksinäisinä öinä autiossa talossa

tietäen ettei ole ketään joka

tulisi lohduttamaan?


Tietäisitpä millaista on

kaivata maailman luoneen

henkäystä, syntyä valoon

valossa, tulisit kai jo

luokseni.

Roth on palkittu!

Philip Rothille PEN/Faulknerin palkinto

Julkaistu: 17:50


Amerikkalainen kirjailija Philip Roth on saanut arvostetun PEN/Faulkner-palkinnon uusimmasta romaanistaan Everyman (Jokamies). Lyhyt romaani kertoo taudeista ja kuolemasta ja, kuten Rothilla aina, juutalaisuudesta.

Roth alkoi kirjoittaa kirjaa palattuaan ystävänsä ja mentorinsa Saul Bellowin hautajaisista. Kirjan päähenkilö on eläkkeellä oleva mainosmies kipuineen ja kremppoineen sekä entisine vaimoineen.

Roth on saanut kaikki Yhdysvaltain keskeiset kirjallisuuspalkinnot, PEN/Faulknerin jo kolmannen kerran. Aiemmat tulivat romaaneista Operation Shylock 1994 ja Ihmisen jälki 2001.

Everyman ilmestyy suomeksi syyskuussa WSOY:n kustantamana ja Arto Schroderuksen käännöksenä.


Fernando oli erilainen

”Fernando oli erilainen. Ei ainoastaan fyysisesti - hän huolehti painostaan - mutta ennen kaikkea käytökseltään. Aina hermostunut, hänen työnsä riivasi häntä aina. Hän sanoi usein, ettei voi tehdä minua onnelliseksi, koska hänen työnsä vie niin paljon aikaa. Yhtenä päivänä hän sanoi minulle, ”Nukun hyvin vähän, kynä ja paperia pöydän vieressä. Herään yöllä kirjoittamaan - minun täytyy kirjoittaa ja se olisi väsyttävää - rakkaani ei voisi nukkua kunnolla”. Samaan aikaan hän pelkäsi ettei voisi tarjota minulle elintasoa, johon olen tottunut. Hän oli päättänyt, ettei työskentelisi joka päivä: hän tarvitsi aikaa omalle työlleen, joka oli hänen elämänsä. Hän oli tyytyväinen pelkästään välttämättömiin elintarpeisiin: muun suhteen hän oli välinpitämätön. Hän ei ollut kunnianhimoinen eikä itsekäs. Hän oli rehellinen ja uskollinen. Hän sanoi minulle: ”Älä kuvaa minua kenellekään runoilijana. Enintään sano, että kirjoitan säkeitä.” (Ophélia Queiroz, 1931, käännös Rita Dahlin)

Tuesday, February 27, 2007

Satakieli tietämättään

Jean Sibelius (1863-1957)

Kuusi (sarjasta Five Pieces for Piano, op. 75, ”Puu-sarja”)

Ralf Gothoni


Laikukas valo kulkee täplinä puuvanhuksen

vihreällä kevättakilla, saavuttaa pian äärimmäisimmät sormenpäät.


Taas olen suoja, lämmön alla vanhus huokaa,

nähnyt monet elämät,

lukuisat parit ovat istuneet takkini sisällä suutelemassa.


Valon keila lakaisee maassa havuja, heittää ne

vanhuksen alla värjöttelevää paria kohden.

Taivaalla lentävät neulaset harjoittelevat laskeutumista

vanhuksen olkapäille.


Mikä siinä, ilolla hän ottaa vastaan laskuvarjonsa

avanneet neulaset, kevään leikistä innostuneet.

Valo laikuttuu onnellisen puun vihreille olkapäille.

Vanhus on kevät ja rakkaus, jota se allaan kantaa.




Alban Berg (1885-1935)

Die Nachtigall (sarjasta Sieben frühe Lieder)

Jessye Norman


Kävi niin, että satakieli tietämättään

lauloi nummen kukkimaan koko yön ajaksi.

Ennen niin kumarat päät kohosivat

pystyyn matalan liverryksen voimasta.


Aurinkoa pakoon metsän lakin alle, tuskin muualle,

kuusten tummat latvukset kohoavat ylöspäin ja tekevät

poltteesta tuskaisen sietää.


Tietämättään satakieli lauloi koko yön

ja sen ääni kaikui metsän puusta toiselle saaden aikaan

sinfonian pimennetyn metsän keskelle.

Sitä ei voinut vastustaa edes ruusu.

Pessoan kirje Ophélialle

Minun kaunis kultaseni:

Et voi kuvitellakaan armoa jonka soit minulle tänään ilmaantuessasi siskosi talon ikkunaan! Vielä parempi, että olit iloinen ja osoitit olevasi tyytyväinen nähdessäsi minut (Alváro de Campoksen).

Olen ollut hyvin surullinen ja tämän lisäksi hyvin väsynyt - surullinen ainoastaan koska en voi nähdä sinua kuten myös niiden esteiden vuoksi joita muut ihmiset laittavat meidän välillemme. Olen alkanut uskoa, että näiden ihmisten pysyvä, hellittämätön, taitava vaikutus, joka ei perustu nuhteluusi, ei asetu vastaamme silminnähtävällä tavalla, vaan työskentelee hitaasti henkeäsi vastaan ja saa sinut muuttamaan suhtautumistasi minuun, ei enää pitämään minusta. Tunnen jo itseni erilaiseksi; enää et ole sama kuin olit toimistossa. En sano että sinä itse olisit aiheuttanut siksi; mutta minä annoin, tai, vähintään, luulin aiheuttavani siksi. Kunpa olisin erehtynyt!

Katsohan, tyttönen: en näe mitään selvästi tulevaisuudessa. Haluan sanoa: en näe mitä tulen omistamaan tai mitä meille tulee tapahtumaan, enemmän ja enemmän luonteesi antaa periksi perheesi vaikutuksen edessä ja kaikessa saa sinut muuttamaan mielipiteesi vastakkaiseksi kuin minun mielipiteeni. Toimistossa olit tottelevaisempi, hellempi, rakastettavampi.

Lopultakin...

Huomenna kävelen samaan aikaan Largo de Camoesilla. Voisitko ilmestyä ikkunaan?

Aina ja hyvin paljon sinun

Fernando

(27.4.1920) (käännös Rita Dahlin)

Monday, February 26, 2007

Tuliset ruusut yössä

Gabriel Fauré (1845-1924)

Roses ardentes

Dawn Upshaw


Tuliset ruusut yössä,

teissä olen ikuinen.


Ja metsän puiden puhuvat latvat,

teidän lävitsenne näen itseni.


Puhumattakaan merestä, jonka

valkoselkäisessä aallossa, nousevassa

kohoan eloon.


Taivaalla kuumottava pallo, Sinäkö

se olet, jota etsin?


Jean Sibelius (1863-1957)

Flickan kom ifrån sin älsklings möte

Karita Mattila


Ensin ruusut olivat ehjiä, vaasissa kukoistavia

kuin puna ovesta astuvan tytön poskilla ja kämmenissä.

Äiti sen kaiken huomasi ja tiesi että käsien punaisuuteen

oli muukin syy kuin ruusujen poimiminen.


Myrskyisäksi yltyi taivas ja pilvet purjehtivat

kun puistossa salaa suutelivat kahdet huulet

viimeistä päivää.

Miten äiti taas sen näki.


Viimein loppui kedon kukoistus

mustat joutsenet uiskentelivat talon edessä

rakastetun luota tulleen tytön kädet olivat valkeat.

Rakastettu kuumensi toisia käsiä.

Sunday, February 25, 2007

Pimeydessä esiin nousevat ääriviivat

Henry Purcell (1659-1695)

Ah! How Sweet it is to Love

Dawn Upshaw


Kuka sulki hänen äänensä puun sisään,

mistä se korkeimmille askelmille kohoaa?

Kuorta pitkin valuu mahla

vaikeroivan suuhun.


Se saa hänet visertämään satakielen lailla

että vangitsija tulisi päästämään hänet satimesta.

Vartija on järkähtämätön, naisen on pysyttävä puussa,

tai hän karkaa laulamaan ympäriinsä.


Nähdessään vangitsijansa nainen ei ole varma

onko hän vangittu vai vapautettu.



Gaetano Donizetti (1797-1848)

Una Furtiva Lagrima (oopperasta L´elisir d´amore)

Juan Diego Flórez


Röyhelöpaitaan ja tummiin ihonmyötäisiin housuihin

pukeutunut nuori mies vilkuilee tummatukkaista neitoa

joka kätkee salaista kyyneltä.


Hän siis rakastaa!

Kuinka toivoisin maailmassa

yhtä asiaa: pitää hänen sydäntään kädelläni

ja katsoa silmiä joista arvokas

kyynel on peräisin.


Se riittäisi. Silloin jo

voisin lähteä onnesta

täyttyneenä.



Robert Schumann (1810-1856)

Seit ich ihn gesehen (laulusarjasta Frauenliebe und –Leben op. 42)

Jessye Norman


Leivonen lentelee juopuneena,

istahtaa metsässä kulkevan

nuoren naisen olkapäälle.


Nainen laulaa: Hänet nähtyäni luulen menettäneeni silmäni.

Ne eivät kestä ihmeellistä säteilyä joka hänestä lähtee.


Nainen on unohtanut nuoruutensa ilot, sisarensa seuran,

neulepuut ja kissan joka hänen jaloissaan kehrää.


Pimeydestä hänen eteensä nousevat kasvonpiirteet,

jotka saavat haluamaan jättämään taakse kaikki arkiset velvollisuudet,

kaipaamaan hiljaisessa huoneessa

esiin nousevia ääriviivoja.

Mikä on tämä uusi, ihana kidutus?

Paisiello (1740-1816)

Nel cor più non mi sento

Cecilia Bartoli


Mihin on kadonnut nuoren

sydämen porina? Ja kenen on syy?


Pistelet, kaivelet, kiusaat

kaikin tavoin, puret mokoma.

Mitä on tämä uusi, ihana kidutus?


Pyydän armoa! En halua

todistaa nuoruuteni hautaamista

epätoivoon vievän tunteen alle.




Korjauksia ei voi tehdä

Korjauksia ei voi tehdä. Niittaa kerralla onnistunut kärpänen, nuotti, kirjain. Tappamista ei lasketa.

Korjauksia ei voi tehdä. Asua talossa jossa lahjakkaat lapset leikkivät äänettömiä leikkejä.

Korjauksia ei voi tehdä. Talolla on öisin kimeä ääni.

Korjauksia ei voi tehdä. Paistetaan muna molemmin puolin ja jätetään silleen.

Korjauksia ei voi tehdä. Kärpästä ei voi tappaa paistinpannulla koska siitä jää jälki seinään.

Korjauksia ei voi tehdä. On kerralla naulattava vaccai naulaan.

Korjauksia ei voi tehdä. Vettä valutetaan viemäreistä alempiin asuntoihin.

Korjauksia ei voi tehdä. Viilaa tauko oikeaan väliin.

Korjauksia ei voi tehdä. Fraasia loputtomasti toistellen löytyy vihdoin oikea klangi.

Korjauksia ei voi tehdä. Kylpyhuone on virheiden sammio, unohduksen virta.

Korjauksia ei voi tehdä. Vuokraa korotetaan muutenkin.

Korjauksia ei voi tehdä. Lyö naula suoraan läpi kahden huoneen, sävel.

Korjauksia ei voi tehdä. Tilkitse ovisilmä.

Korjauksia ei voi tehdä. Skaaloja voi valuttaa lävikön läpi, mutta takeita suunnasta ei ole.

Korjauksia ei voi tehdä. Aikansa voi valita, mutta paikkaansa ei.

Korjauksia ei voi tehdä. On jaksettava nostaa itseään suurempi kivi.

Korjauksia ei voi tehdä. Huoneisto on asumiskelpoinen koelaboratorion kaltainen läävä.

Korjauksia ei voi tehdä. Yhtiökokouksessa äänen saa kuuluviin hetkeksi.

Korjauksia ei voi tehdä. Tekninen isännöitsijä avaa tukkeutuneet putket.

Korjauksia ei voi tehdä. Ne vuotavat sittenkin.

Runoilija kampaa yksilön ja yhteiskunnan kaikki mielentilat

Tämä on prosessin tulos eikä sen lopputulosta vielä tiedetä.


Yhden pienen ihmisen pohdinta elämästä ja parisuhteista, vähän ironinen, kuuluu luokkiin: ahdistus.


Aiheina onni, unelmat, ilo, suru, rakkaus, ostaminen, rikos. Onko suurin uhka itse sisällössä? Keihin voimme olla suhteissa ja keihin emme? Kaikki sairaimmatkin perversiot paljastetaan – elämä on kuin naru tuulessa!


Lisäksi oli pienempiä ongelmia jotka kaikki johtuivat liian suuresta määrästä tietoa mutta nyt olemme löytyneet ja löytäneet lammen.


Auton osuus hinnasta ei ole kovin suuri, kaikenlaista voi tapahtua matkan varrella suon ja metsän raja on kuitenkin jyrkkä.


Hurmoksessa syntyy hyvää jälkeä, tämän huomatakseen ei tarvitse kävellä pakkotahtisesti säännöllisellä työajalla, ehkäpä juuri siksi olemme onnistuneet niin hyvin!


Miten tekijöitä pitäisi rangaista? Mitä tekisitte itsellenne?


Putket ovat ainakin suorat, se on varmaa. Kiroilu on pidetty ärräpäiden tasolla.


Rita Dahlin Aforismien aika vie hakukonerunouden kohti eräänlaista ”eeppistä kubismia” . Runoilija kampaa yksilön ja yhteiskunnan kaikki mielentilat – kaikki näkyvät kuin yhtä aikaa, eikä mikään ole miltä näyttää.


Rita Dahl, s. 1971, on Vantaalla asuva runoilija ja toimittaja, joka on aiemmin julkaissut runokoelman Kun luulet olevasi yksin (2004).

Saturday, February 24, 2007

Kuitenkin olen nähnyt kuinka ihmiset muistuttavat maisemaa kun heidät näkee sisältä päin

Rakastetun kädet

tässä asunnossa
voivat olla kaikki vuodenajat
täällä ei ole ketään
joka tietää
minä
pidän lujasti kiinni
rakastettuni käsistä
ne ovat rauhalliset ne työskentelevät
pienimpien asioiden kanssa
ja sallivat
maailman tulevan
tunnistettavaksi jälleen
voi
erottaa kesäyön
tuolla ulkona

luulen
että rakkaudella on asunto
rakastettuni käsissä
rakkaus on se joka
erottaa
vuodenajat toisistaan joka erottaa
päivän yöstä joka erottaa
huulet
niin että voin nähdä
sängyn jälleen
kun se roikkuu oksanhaarojen välissä

nyt kuuluu sade elokuun sade
sormeilemassa ikkunapeltiä



Vapunaatto

tässä on vapunaatontuli
jossa linnunlaulu palaa

kuolleesta elämästä
ajetaan nesteet
elävään
vesi nousee

sama lintu
istuu samalla raidalla
ja huutaa koko ruumiillaan
kunnes pimeys sulkeutuu sen ympärillä

ja kuuluu täysin selvästi
että laulu on lintua suurempi

se on ääritäynnä
näkymätöntä nestettä
erityistä mahlaa joka nousee sen läpi
miedoista puunjuurista

sisään ohuisiin kynsijalkoihin ulos
läpi nokan
linnussa
laulussa



Silppu


oli syvempi

hurmos pohja jota etsin syvempi

pohja

märkämaissa epävarma jossa

jossa piirteet päivänkoitto

kuuluu

ihon sisäpuolisille

maille

jotka on jännitetty kasvojen jaloille


siellä on kohtauspaikka

vanhalle

hämärälle aistimukselle

ehkä laulusta äänestä jostakin

kurkkua hankaavasta Silppua

sanottiin ennen Anna heille

hiukan silppua


tässä on huone paikka tässä

on hetki jolloin ihminen makaa kuolleena

piirteet vangittuina ja kiinnitettyinä missä

sanomaton suljettiin takaperin

kuin kukka kukkimiselta

nuppuun

jossa se on sulkeutunut

itseensä

johonkin pienempään ja kovempaan sulkenut itsensä

siemeneen mennyt

siemeneen


oli syvempi hurmos pohja syvempi

haavaseuduilla minä

etsin

siellä missä maa on revitty auki sälöisistä palasista

ja kakuista se oli vähällä

tulla huoneeseen hetki

joka kaataa kumoon meidät

ylös meistä Suuret märkämaat

joita matkimme


kuin vesi selvä kaataa kumoon pohjansa

ja tuhat hiekanjyvää

sätkyttelee liikkeestä reflekseistä


syvempi kaukainen


pohja

minä etsin

merimaisemaa maa

kakkuja hetken

kaistaleita

sirppiä

vanhasta tehtyä





Kristityntaivasretki


I.


toukokuunyö värjää

juurisataneen lumen siniseksi


linnut kuolevat tänä yönä

pakkanen tummentaa kukat


aamulla

kun auringonkelta

levittäytyy kaiken valkoisen ylle

poimimme takkuisia linnunruumiita

nippuina kuninkaalle


me

kumarramme nöyrästi

ja levitämme kuormamme tyhjälle

pöydälle


ja kävelemme

tyhjin käsin ulos toukokuunvaloon


sitten

kaikki alkaa uudestaan


II.


-Tulee olemaan

kuten

meille on sanottu


Ja me kajautamme

laulumme

joka viiltää puuta

pitkin veitseniskuin


III.


on sellainen

hiljaisuus meidän laulumme ulkopuolella

lumihiljaisuuden hiutalehiljaisuuden

kukkien yllä

ja värit

jotka heikosti kaikuvat lumen alla

kuin juopuneen äänet


märät linnut

ovat kuolleita


IV.


tapahtuu yössä

kun linnut mykkinä kuolemasta

ovat jättäneet laulun eteenpäin me

levitämme siivet ravistelemme

ne kuiviksi helpoiksi


V.


pöllölento sitten

suru

olla hiljaisuuteen unohdettuna yhdessä

ja yhdessä


ja olla nokka

joka haukkoo henkeä

niin lämpimät siivet



Friday, February 23, 2007

Encontro de poetas em Coimbra

Blogue: http://www.arjentola.blogspot.com

Rita Dahl (n. 1971) é uma escritora e organizadora de volumes literários em regime freelancer, de nacionalidade finlandesa. O seu primeiro livro de poemas, Kun luulet olevasi yksin, foi publicado em 2004 (Loki-Kirjat), a que se seguiu Aforismien aika (PoEsia), na primavera de 2007. Foi também publicado, na mesma altura, o seu livro de viagens sobre Portugal, Tuhansien Portaiden lumo - kulttuurikierroksia Portugalissa (Avain).

Também em 2007, Dahl vai publicar um retrato do poeta finlandês Jyrki Pellinen (PoEsia) e está a preparar uma antologia de escritoras da Ásia central e outras regiões do mundo (Like), que inclui também os discursos oficiais e os textos de ficção apresentados no Encontro de Escritoras da Ásia central. O evento é organizado pelo PEN CLUB da Finlândia, do qual Rita Dahl é Vice-Presidente.

Kysymys kuuluu

Kysymys

kuuluu: dieselautoon ei saa laittaa polttoaineen


sekaan pakkasenestoainetta. Kuuma kysymys

on se, kestääkö kauran kysyntä? Onko se

laillista? On vain ajan kysymys, milloin

hallitus voi enää välttyä ottamasta kantaa


laillistamiseen. Onko asiakas vastuussa

omasta juomisestaan? Sekä Kysymykset

että vastaukset julkaistaan Kuuma koira –palstalla

viiden arkipäivän kuluessa. Kuumaan koiraan


voit jättää kaupunkia koskevia kysymyksiä.

On kysymys leivästä, johon pyydetään

vastaus ajankohtaisilta kulttuurikentän

toimijoilta. Asiakas valitsee keneltä


hän ostaa: hän on henkilö tai organisaatio

joka maksaa saamastaan tuotteesta tai

palvelusta. Asiakas voi olla myös työtoveri.

Hölmistynyt asiakas jätti kengät myyjälle


ja poistui kehotuksen mukaisesti. Vaikea

asiakas on palvelualojen riesa. Asiakas

hoitaa myös puhelinvaihteen tehtävät.

Tapahtui eräänä päivänä Mac Donaldsissa.


Ajattele hänestä positiivisesti vaikka

se voi olla joskus vaikeaa, varsinkin

niiden jotka tekevät päivätyönsä ohessa

töitä friikkuina. Arvosta asiakasta


sellaisena kuin hän on. Ja mitäs teille?

Pyytäisin asiantuntija-apuanne: menestyvimmät

ihmiset tuntevat itsensä, tunnistavat

ympäristönsä tarpeet ja osaavat


sopeuttaa käyttäytymisensä niihin.





Thursday, February 22, 2007

Suomalainen sotilas

joudummeko fyysisesti ja henkisesti suorastaan yli-inhimillisiin

hakuluetteloihin Raatteen tiellä, kärsimään sotien aikana

kylmää ja vilua? Hän oli kuullut, että suomalainen sotilas

vastasi kymmentä ryssää sängyssäkin ja päätti kokeilla.


Hän riisui asetakkinsa ja joutui fyysisesti ja henkisesti suorastaan

vieraan vallan univormuun. Samaan aikaan suomalainen sotilas

söi hernekeittoa, jos aina sai sitäkään. Samasta suunnasta ajoi

kylmää, nälkää ja kipua: hän ei uskonut, mutta päätti kuitenkin


kokeilla. Hän lähti taisteluun ilman vihaa ja uhmamieltä,

sanotaan, kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Samaan aikaan

se hiersi, samasta suunnasta ajoi kauheaa laukkaa he, erinomainen

kopio laadultaan: sopiiko asetakki? Sopivatko lakki ja saappaatkin?


Kyllä sopivat, herra kersantti. Vanhanaikaiset vaatekappaleet

tulivat muotiin, armeijan asetakki tai maihinnousutakki. Suomi

voitti taistelun, taistelu tavaravuorta vastaan sen sijaan

hävittiin. Järjestäytyneen rikollisuuden vastainen taistelu,


taistelu Britanniasta, Jerusalemista, sopiiko aineisto

pankki teille? Sopiiko pipo puvun ja villakangastakin kanssa?

Miten käytän jättineuletta? Sopiiko Cadillac graavilohen

kanssa? Sopiiko hoito minulle? Tämä on tiedettävä. Teistä en tiedä!


Elikkäs kysymys kuuluu: sopiiko pete ja elina yhteen?

Sopiiko media lastenkammariin? Tietokone

pelit, salatut elämät, merkkimainonta?

Kysymykset

Kysymykset

Onko ehkä vielä olemassa yleinen tilanne? Maailmantilanne?

Onko nyt niin että niin ei ole? Ei vaikka mikä olisi?

Minua on sanottu peiliksi vaikka olen otsa? Mitä vastaisin?

Mitä sanoisin jäätelökauppiaalle niin kauan kuin on politiikka?

Miten pääsisin selvyyteen kun vielä yksi monien puolesta?

Mihin maailma menee? Mihin sinä menet? Ja vielä on kehitys?

(Kalevi Seilonen: Tosiasioita minusta, Tammi)

Tuesday, February 20, 2007

Kanonisen kusen tohtoriksi vihkiminen

Coimbran yliopiston englannin kirjallisuuden opettaja Graça Capinha, 48, ei koskaan ajatellut ryhtyä opettajaksi, koska suku on täynnä heitä. Lapsena Graça luki Beira Baixassa sijaitsevan kylän kirjaston kirjat läpi. Espanjankielisen televisiokanavan ansiosta hänestä tuli käytännöllisesti katsoen kaksikielinen.

Kirjallisuus oli Graçan lapsuuden harrastuksista tärkein. Pienessä, kirjakaupattomassa kylässä oli vain Gulbenkianin perustama kirjasto, jonka kirjat hän kolusi perusteellisesti läpi, koska muita huvituksia ei ollut.

-Neilikkavallankumoukseen asti televisiosta näkyi vain kaksi kanavaa. Kolmelta tai neljältä yöllä alkoi näkyä espanjankielinen kanava, jonka avulla opin lähes kaksikieliseksi.

Matka lähimpään kaupunkiin kesti tunnin, eikä liikenneyhteyksiä ollut vielä tuolloin lainkaan. Vanhemmat työskentelivät eikä heillä ollut aikaa kuljettaa Graçaa.

-Kirjastonhoitaja ei enää antanut minun lainata enää vanhempien kirjallisuutta. 12-vuotiaana luin Fernando Pessoaa ja Virgílio Ferreiraa. 16-vuotiaana siirryin Sartreen ja Nietzscheen.

Retket Castelo Brancoon ja Lissaboniin olivat lapsuuden kohokohtia, koska vanhemmat ostivat silloin hänelle kirjoja. Vanhemmat halusivat ostaa Graçalle myös polkupyörän, mutta hän sai neuvoteltua isän käyttämään nekin rahat kirjoihin.

-Myös joulu- ja syntymäpäivärahojen kanssa käytiin läpi samat neuvottelut. Neuvottelut uhkasivat ulottua jopa vaatteisiin asti, mutta äiti vastusti. Vieläkään en osaa ajaa kuitenkaan pyörällä.

Graça aloitti myös kirjoittamisen varhain ja hän voitti monia kirjoituspalkintoja. Neljännellä luokalla opettaja kulki luokassa ainetta näyttäen ja epäillen, että se oli kopioitu jostakin. Graça sai tehdä parhaansa vakuuttaakseen, että hän oli tosiaan itse kirjoittanut aineen. Hän yksinkertaisesti piti koulusta alusta lähtien.

Lukionsa Graça kävi Castelo Brancossa ja yliopistoon hän lähti 18-vuotiaana. Castelo Brancossa Graça tottui käymään kotona vain viikonloppuisin. Yliopistossa tahti jatkui.

Graçalla on laaja äidinpuoleinen suku, joka pitää aktiivisesti yhteyttä toisiinsa. Suku kokoontuu yhteen juhlimaan joulua ja pääsiäistä. Juhlijoita voi olla silloin kaikkiaan 40. Graça on ainoa elossa oleva ihminen isänpuoleisesta suvustaan.

Opettaminen on hauskaa

-Äitini, tätini ja isoäitini olivat opettajia, enkä halunnut matkia heitä. Halusin toimittajaksi. Koska Portugalissa ei tuolloin vielä voinut opiskella journalismia, lähdin Madridiin.

Isä vastusti kiivaasti ainoan lapsen lähtöä. Graça lähti kuitenkin isänsä vastustuksesta huolimatta opiskelemaan kirjallisuutta ja kieliä, jotka auttaisivat häntä astumaan journalismin maailmaan.

Opiskeluiden päätyttyä isä oli kuollut ja Graça päätti jatkaa perhesyiden takia – opiskelua anglo-amerikkalaisten opintojen maisteriohjelmassa Coimbran yliopistossa, joka oli ensimmäinen laatuaan.

-Loppuvaiheessa opettajani suostuttelivat minut osallistumaan kilpailuun assistentin paikasta Coimbran yliopistossa.

Elettiin vuotta 1983, Graça luuli jäävänsä Coimbraan kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi ja palaavansa Madridiin tai Lissaboniin, jossa oli käynnistynyt uusi sosiaalisen viestinnän ohjelma, johon Graça oli hyväksytty. Toisin kuitenkin kävi. Graça on edelleen Coimbran yliopiston leivissä.

-Opetan kirjallisuutta, pidän opettamisesta ja minulla on hyvät välit oppilaideni kanssa. Gradunteon aikoihin kiinnostuin tutkimuksesta, erityisesti poetiikkasta, eikä kiinnostus ole hälvennyt vieläkään.

Opettaminen pitää Graçan yliopistolla vaikka yliopisto saakin hänet välillä suuttumaan, eikä muulle elämälle juuri ole aikaa.

- Yliopisto tunkeutuu kotiin ja koko elämääni – minulla ei ole melkein toista elämää. Töiden jälkeen lepään sohvalla halvaantuneena. Matkustan, kun se on mahdollista, vierailen ystävien luona, käyn ulkona syömässä ja juomassa lasillisen, rakastan teatteria, mutta minulla ei ole enää aikaa käydä siellä. Kävelen rannalla aina kun voin. Haluaisin lukea enemmän kirjallisuutta, josta pidän, ei vain kirjallisuutta, jota minun täytyy lukea.

Klaustrofobinen Coimbra

Kaikki Graçan ystävät lähtivät Coimbrasta päätettyään opintonsa. Vain Graça jäi lähes 30 vuodeksi.

-Minulla ei ole juurikaan aikaa nähdä ystäviäni, mutta vietämme joskus hauskoja viikonloppuja. Espanjassa on joukko meitä vanhoja boheemeja, jotka juhlimme välillä viikonloppuisin.

Coimbra on pieni opiskelijakaupunki, jossa kunnioitetaan ennen muuta perinteitä.

-Tunnen oloni täällä ulkomaalaisemmaksi kuin missään muualla maailmassa. Olen tottunut opiskelijakaupungin tunnelmaan. Inhoan perinteitä – fadoa, mustia viittoja joihin vastavalmistuneet pukeutuvat, vakiintuneita tapoja – ne eivät ole minun tapani olla. Brechtin tapaan arvostan enemmän uutta ja huonoa kuin vanhaa ja hyvää. Haluaisin uskoa, että tämä muutoksenhalu on merkki edistyksellisyydestä.

Opiskelijoista saa joskus tarpeekseen. Opettajat tunnistetaan kaikkialla, koska piirit ovat pienet, opettajat ja opiskelijat liikkuvat samoissa paikoissa. Graça kertoo professorikollegastaan, joka otti kerran diskossa ollessaan silmälasit pois.

-Luulin hänen ottavan ne pois, ettei kukaan vahingossa tönäisisi häntä. Eräänä päivänä hän tunnusti ottaneensa lasit pois vain ollakseen hetken näkemättä opiskelijoita. Sanotaan vaikka, että Coimbrassa eläminen on klaustrofobista.

Vaikka Graça elää yksin, hän on ystävien ympäröimä niin Coimbrassa kuin ulkomailla.

-Asuin aikoinaan pitkiä jaksoja New Yorkissa ja minulla on siellä ”toinen perhe”, jonka kanssa vietän pitkiä aikoja puhelimessa. Brasiliassa olin tutkimassa portugalilaisia maahanmuuttajarunoilijoita ja minulla on sielläkin paljon ystäviä.

Ystävistä on huolehdittava hyvin kuin puutarhan kasveista. Vanhimmat ystävät ovat säilyneet lapsuudesta asti.

Sitä oikeaa ei Graçan elämään ole silti löytynyt, vaikka hän meni lähes naimisiin 30-vuotiaana seurusteltuaan 15 vuoden ajan.

-En koskaan onnistunut tätä hyvin narsistista intohimoa: koska en voinut rakastua itseeni, rakastuin poikaan, joka oli minun kaltaiseni. Pessimististä rakkaudenpolitiikkaa!

Villejä runoilijoita

Vaikka Graça ei ehdikään juuri elämään elämää yliopiston ulkopuolella, hänelle on kertynyt upeita kokemuksia kirjallisuuden ja Coimbran yliopiston runofestivaalin parissa. Ensimmäinen Encontro de Poetas – Runoilijoiden festivaali – pidettiin Coimbran yliopistossa vuonna 1992.

-Portugalissa ei ollut tuohon aikaan runojen luentatilaisuuksia. Minä olin juuri palannut Yhdysvalloista, Bostonista ja Cambridgestä, joissa kävin lähes joka ilta avoimissa runonluentatilaisuuksissa yliopistolla, kirjakaupoissa, taidegallerioissa ja kolmannen luokan baareissa. Ehdotin, että voisimme tuoda runoilijan tai pari tänne. Graduni ohjaaja, professori Maria Irene Ramalho ehdotti, että järjestäisimme festivaalin. Sen piti tapahtua kerran, mutta olimme kovin yllättyneitä kun runoilijat kirjoittivat meille kysyen milloin on seuraava

Festivaalin historian mahtuu monia hauskoja tarinoita, joita Graça voisi istua kertomassa iltaan asti. 300 runoilijaa, mannertenvälisiä avioliittoja, kaikenlaista on seurannut festivaaleista.

-Kerran olin saattamassa erästä brasilialaista runoilijaa hotellille illallisen jälkeen. Koska hän vaikutti juopuneelta kysyin, muistaako hän huoneensa numeroa. Hän vastasi, että tietenkin mutta sen sijaan että olisi astunut hotellin ovesta sisään jatkoi kävelyä ulkona täysin eksyneen näköisenä. Onneksi kanssani ollut opiskelija kävi noutamassa hänet ja talutti hänet huoneen ovelle asti.

Toisen kerran kuuluisa amerikkalaisrunoilija oli esittämässä runoaan coimbralaisessa puutarhassa, kun linnut puhkesivat käsittämättömään kovaääniseen lauluun koettaen kilpailla runoilijan kanssa, joka huusi: ”Damn birds.” Toisen kerran luostarissa koira alkoi ulvoa rautaoven takana aina kun galicialaisrunoilija avasi suunsa. Runoilijan hiljentyessä koirakin hiljentyi; hänen jatkaessaan lausumistaan, koirakin aloitti. Koko tilaisuus oli lopulta peruutettava.

-Ensimmäisessä tapaamisessa kaksi runoilijaa kilpaili mikrofonista professori Maria Irene välissään. He työnsivät mikrofonia toisilleen kuin kaksi lelusta tappelevaa lasta. Kaikkein huvittavimpaan tilanteeseen jouduimme kuitenkin, kun jouduin tekemään rehtorille hakemuksen, jossa pyydettiin kunniatohtoriseremonia, että kuuluisa poetiikan professori, joka kärsi eturauhasvaivoista pääsisi vessaan heittämään vettä.


Brasilialainen runoilija nimesi vielä tänä päivänäkin kuuluisan tapahtuman ”kanonisen kusen tohtoriksi vihkiminen”.


-Näet itse, kun tulet tänne. Joka vuosi tapahtuu jotakin hauskaa.


Vaalimainos

Tämä on erityisesti Amnestyn jäsenille. Pyrin Amnestyn johtokuntaan (valkoisena hevosena, Amnestyn rivien ulkopuolelta). Amnestyn Turussa 24.-25.3. pidettävässä kokouksessa ratkaistaan, pääsenkö Amnestyyn ajamaan kirjailijoiden ja toimittajan sananvapaus/ihmisoikeusasioita. Tule vaikuttamaan ja kerro kavereillekin! Jos löydät virheitä ruotsinkielisestä tekstistä, oikaise.


Rita Dahl (s. 1971) on vantaalainen vapaa toimittaja ja kirjailija, joka on julkaissut kaksi runokokoelmaa. Suomen PENin varapuheenjohtajana ja naiskomitean vetäjänä Rita seuraa aktiivisesti kirjailijoiden ja toimittajien sananvapaustilannetta ympäri maailmaa ja kirjoittaa sananvapaus- ja ihmisoikeusaiheisia juttuja suomalaiseen printtimediaan.

Rita on elokuussa 2007 Helsingissä järjestettävän Suomen PENin Keski-Aasian naiskirjailijakokouksen koordinaattori. Hän myös toimittaa osallistujien alustuksista ja kaunokirjallisista pätkistä koostuvan antologian, jonka Like julkaisee.

Rita haluaa olla Amnestyn johtokunnassa erityisesti sanatyöläisten asialla.

Rita on valmistunut valtiotieteen maisteriksi valtio-opista ja humanististen tieteiden kandidaatiksi yleisestä kirjallisuustieteestä.

Rita Dahl (f. 1971) är en finländsk redaktör och författare som har publicerats två diktsamlingar. Som Finlands PENS vice-ordförande och ordförande för kvinnokomittéen Rita följer aktivt författarnas och redaktörernas yttrandefrihetsituationen överallt i världen och presenterar yttrandefrihets- och mänskliga rättighetsfrågor i finländska pressmedien.

Rita koordinerar mötet för Central-Asietiska författarna i augusti i Helsinki. Hon redigerar en antologi som består av inledningar och skönlitterära texter.

Rita vill försvara särskilt författarnas yttrandefrihet i Amnestys styrelse.

Rita är pol. magister (allmän statslära) och hum. kand. (literaturvetenskap) på utbildning.

Sana kuuluviin!

Jos haluat, että sana kuuluu, anna äänesi Rita Dahlille. Rita on toimittaja, kirjailija ja Suomen PENin varapuheenjohtaja, joka on vapaan sanan asialla niin omalla kynällään kuin teoillaan.

Ordet hörs!

Om du vill att ordet ska höras, ge din röst för Rita. Rita är en frilansredaktör, författare och Finlands PENs vide-ordförande som kämpar för ord med sin penna och sina handlingar.

Monday, February 19, 2007

Sunnien vankina





Sunnien vankina

Italialaisen Il Manifesto-lehden toimittaja Giuliana Sgrena virui neljä viikkoa irakilaisten kaappaajien vankina muusta maailmasta eristettynä. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Ystävien tulituksessa (Like).

Sgrena tiesi siinä silmänräpäyksessä, kun auton ovi avattiin ja vieras mies kiskoi hänet autosta ulos, että hänet oli kidnapattu. Vähän ennen tätä hän oli nähnyt kuljettajan nousevan autosta ja miehen ampuvan häntä.

Sgrena oli seitsemännellä työmatkallaan Irakissa haastattelemassa Fallujan pakolaisia, jotka asuivat Bagdadin yliopiston kampukselle pystytetyllä pakolaisleirillä.

Irak on vaarallisimpia maita maailmassa ulkomaisille toimittajille tehdä töitä. Sgrenakin oli kaappausriskin jokapäiväisyyteen tottuneena varannut käsilaukkuunsa tarvikkeita kaappaustilanteen varalta. Silti hän ei välttynyt kidnappaukselta.

Henkisen toipumisen vaikeus

-Tiedän, että kaappaajani olivat sunneja, koska shiiat eivät harrasta kaappauksia. Näin kaappaajien rukoilevan sunnien rukousasennossa, joka on erilainen kuin shiiojen.

Sgena uskoo kaappaajiensa edustaneen jotakin poliittista ryhmää, koska heidän puheestaan selvisi, että he olivat hyvin perillä Irakin poliittisesta tilanteesta.

Hän ei saanut kynää, sanomalehtiä tai mitään muutakaan huoneeseen, jossa oli neljän viikon ajan täysin eristyksissä maailmalta.

-Minua ei kidutettu fyysisesti, mutta henkisesti en ole toipunut kaappauksesta vieläkään, enkä välttämättä koskaan toivukaan.

Kaappaajat kertoivat Sgrenalle, ettei heidän aikomuksenaan ollut tappaa häntä, mutta joka kerta kun huoneen ovi avautui, Sgrena pelkäsi pahinta mahdollista.

-Kuinka olisin voinut luottaa kaappaajiini. Minulle ei ollut muuta tekemistä kuin ajatella ja muistella. Kävin läpi elämääni ja muistojani, muistelin nimiä, paikkoja lapsuuteeni asti.

Sgrena sai voimaa muistelemalla pitkään vangittuna ollutta, mutta vapautettua Nelson Mandelaa. Hän halusi säilyttää ennen muuta kunniansa.

-Tavallisesti itken pienistäkin asioista, mutta kidnappaajien edessä näyttelin vahvaa, enkä itkenyt kertaakaan. He kysyivät, miksen itke ja kehottivat ajattelemaan perhettäni, jolloin nukahtaisin helpommin.

Tabuaiheita

Tabuaiheita, joita Sgrega myös vältti käsittelemästä, oli hänen poliittinen taustansa ja uskonnollinen vakaumuksensa.

-Ajattelin, että kommunistiksi tunnustautuminen olisi ollut paljon pahempaa kuin sanoa olevansa kristitty.

Sgrega oli oikeassa. Hän huomasi tämän selittäessään kerran yhdelle vartijoistaan, että on mahdollista olla kommunisti ja kristitty tai kommunisti ja muslimi. Vartijan vastaus oli: "Ei voi. Kommunistit ovat jumalattomia."

Vihdoin koitti vapautuksen aika, mutta häntä odotti yllätys. Amerikkalaissotilaat aloittivat tulituksen häntä kuljettanutta autoa kohti. Italian turvallisuuspalvelun Sismin asiamies Nicola Calipari sai surmansa yrittäessään pelastaa Sgrenan hengen.

-Auto saatiin pysähtymään ampumalla yhteensä 58 laukausta meitä kohti noin 100-130 metrin päästä.

-Tiesin, että olimme amerikkalaisten valvomalla alueella, joten ampujat eivät voineet olla irakilaisia. Ampujien amerikkalaisuus oli minulle kaksoisshokki. Miksi he ampuivat juuri meitä?

Yhdysvaltain sotilastuomioistuin on tutkinut ampumatapauksen ja julkaissut sitä koskevan raportin lokakuussa 2006. Raportin mukaan aihetta jatkotutkintaan ei ole. Italiassa tapaus on tulossa uudelleen käsittelyyn huhtikuussa, jolloin Sgrenaa ampunut sotilas joutuu vastaamaan teoistaan.

-Elämäni ei ole enää samanlaista kuin ennen. En katso enää tulevaisuuteen, vaan elän päivän kerrallaan.

Näin hän eli myös kaappausaikanaan.


tulossa julkaisuun Ilossa/Kotimaassa

Tulevia julkaisuja

Karri Kokko: Vapaat kädet

Kokeellista runoa, jonka ääni on yhtä aikaa oma ja toisen. - Karri Kokko on vuonna 1955 syntynyt helsinkiläinen toimittaja ja runoilija, joka julkaisi esikoisteoksensa *Uno Boy* 1982. Hänen uusinta tuotantoaan ovat Varjofinlandia (2005), Beeasily (yhdessä harry k stammerin kanssa; 2005) ja Ilmaisin asiani (2006). Hän ylläpitää runoblogeja Muistikirja, Blonde on Blonde ja Toisin sanoen. Hänen teoksiaan on julkaistu myös sähköisen runouden portaalissa Nokturnossa.

Rita Dahl: Aforismien aika

Runogeneraattorin ja tekijän yhteistyönä syntynyt runoelma, jossa perinteiset aforismit muuttuvat ja muuttavat muotoaan jatkuvasti - tuloksena moniäänistä aikalaisrunoa, jossa on jotakin niin perinteisen kuin uudenkin ystävälle. - Vuonna 1971 syntynyt Rita Dahl on vantaalainen vapaa toimittaja ja kirjailija, jonka esikoisrunokokoelma *Kun luulet olevasi yksin* ilmestyi 2004 Loki-Kirjoilta. Rita Dahlin blogi on Arjentola: http://arjentola.blogspot.com/.

Turkin puolesta

Mielenosoitus Turkin sananvapauden puolesta

Mielenosoitus maanantaina 19.2.2006 klo 17.00 Turkin suurlähetystön edessä, Puistokatu 1.

Kirjailijoiden järjestö PEN järjestää mielenosoituksia eri puolilla maailmaa päivänä, jolloin on kulunut kuukausi armenialaisen lehden päätoimittajan Hrant Dinkin murhasta.

Vaadimme Turkin rikoslain artiklan 301 kumoamista. Artiklan tavoite on estää ”turkkilaisuuden häpäiseminen”, käytännössä se estää julkisen keskustelun ja torpedoi Turkin kehityksen kohti demokratiaa.

Turkissa on tällä hetkellä vireillä satoja oikeudenkäyntejä toimittajia ja kirjailijoita vastaan. Myös Hrant Dinkiä vastaan aloitettu rikosoikeudenkäynti jatkui Istanbulissa kolme viikkoa hänen murhansa jälkeen.

Kirjailijoiden lisäksi myös mm. aseistakieltäytyjien tilanne on Turkissa kehno, siviilipalveluslain puuttuessa monet piilottelevat maan alla vuosikausia.

Tilaisuudessa puhuu Suomen PENin Turkki-koordinaattori Kristiina Koivunen, kirjailija Jani Saxell ja Amnestyn Turkki-koordinaattori Suvi Arapkirli.

Mielenosoituksen järjestävät PEN, Suomen Rauhanliitto, Suomen Rauhanpuolustajat, Kiila, Sadankomitea ja Amnesty.

Sunday, February 18, 2007

E-demokratian aika

E-demokratian aika

Leedsin yliopiston poliittisen viestinnän professorin Stephen Colemanin mielestä digitaalinen media, erityisesti blogit, pakottavat hallinnon uudenlaiseen vuorovaikutukseen hallittavien kanssa. Hallitsevien on yksinkertaisesti alettava kuunnella hallittavia – kansalaisia – paremmin. E-demokratian aikana kuunteleminen ja vuoropuhelu tapahtuvat blogeissa ja Internetissä.

-Edustuksellinen demokratia on ollut 1980-luvulta lähtien kriisissä. Kansalaiset ovat tyytymättömiä perinteisen edustuksellisuuden muotoihin ja tämä näkyy matalina äänestysprosentteina, tyytymättömyytenä poliitikkoihin ja poliittisiin instituutioihin, vähäisenä osallistumisena julkiseen elämään sekä vahvojen poliittisten sitoutumisten romahtamisena.

-Tulevaisuuden edustuksellisuus on yhdistelmä epäsuoraa ja edustuksellista demokratiaa. Hallitsijoiden ja hallittujen välisen suhteen on oltava kuin Amazon.comissa, ei etäinen kuten nykyään, uskoi Coleman, joka puhui British Councilin 14.-16.2. järjestämässä Digital media and freedom of speech –konferenssissa Manchesterissä.

E-demokratia saattaa Colemanin mukaan olla ratkaisu länsimaisen poliittisen järjestelmän kriisiin.

-Internet tuo etäisen hallinnon lähemmäksi, tekee hallinnon kielestä ymmärrettävämpää ja saa kansalaiset uskomaan, että on syntynyt uusi kommunikointiväylä.

Kuuntele paremmin

Yksi Colemanin tutkimusaiheista on, kuinka demokraattiset instituutiot voisivat sopeutua uuden median luomaan e-demokratian aikaan. Colemanin yksinkertainen vastaus on, että hallitsijoiden on kuunneltava hallittuja paremmin. Tulevaisuuden hallitsemisesta tulee kaksisuuntaisempaa.

Coleman neuvoo parlamenttiedustajia käsittelemään blogeissaan oikeita poliittisia kysymyksiä kritiikin uhallakin, ei tyhjänpäiväisiä arjen tapahtumia, kuten he nyt tekevät ihmetellen, miksei heidän sivuillaan käydä.

Ennen Leedsiin tuloaan Coleman työskenteli Oxford Internet Instituten e-demokratian Cisco-professorina ja Jesus Collegen Senior Research Fellowina. Hän on toiminut viime vuosina muun muassa House of Commonsin Information Select Committeen ICT-tutkimuksen asiantuntijana, hallituksen poliittisena neuvonantajana.

Kokous oli päänavaus tärkeään aiheeseen, eikä se antanut selkeitä vastauksia, vaan synnytti pikemminkin lisää kysymyksiä.

Vastaanotolla

Vastaanotolla

Oven vieressä paloi summeri punaisena. Istahdin penkille odottamaan. Hermot takoivat kallon kivisiä seiniä. Olin menossa elämäni tärkeimpään tapaamiseen. Syntymisestä tässä oli kysymys.

Naputtelin jalkaa lattiaan ja vilkaisin sylissäni lepäilevää paperipinoa, jonka mukana kohtalollani olisi valta toteutua tai tuhoutua. Erittäin syttymäherkkää paperia. Muutamat minuutit venyivät tuntien pituisiksi. Vasara rinnassa ovea vasten useita iskuja peräkkäin vaatien ulospääsyä. Kenties järki on diktaattori, jota pitäisi kuunnella kaikissa olosuhteissa.

Onneksi ovi avautui, ja sisältä kurkisti pienikokoinen, silmälasipäinen naisihminen, joka oli pukeutunut asian vaatimalla tyylillä tiukkaan, kurkkua kuristavaan jakkupukuun ja leveään solmioon. Jaa-ha, miesnaisia tämän alan ihmiset, ajattelin soluttautuessani sisään täysin valkoiseen ja steriilin oloiseen vastaanottohuoneeseen, jonka toimenpidepöydällä makasi vielä muutamia rippeitä edellisestä potilaasta. Pöydän alle oli huolimattomasti heitelty joitakin elinten kappaleita, mikä sai ajattelemaan, että nyt ei välttämättä hyvä seuraa. Ehkä päivä oli huono, kerrassaan väärä. Mutta ovi oli jo avattu, eikä perääntyä enää voinut, vaikka vastaanottohuoneeseen vetävä tunnekin alkoi jo sanoa toisin.

Nutturapäinen nainen istahti massiivisen kirjapöydän taakse ja ikään kuin katosi näkyvistä pöydällä olevien korkeiden tekstipinojen taakse. Lavastus oli tarkkaan valittu tulijan olotilaa ajatellen, kaikesta näki, että kyseessä oli todellinen ammattilainen.

”Teillä oli niitä tekstejä siis, jos oikein muistan. Olimme puhelinyhteydessä muutama viikko sitten luvatessani tapaamisen”, nainen mutisi puolihuolimattomasti lasiensa takaa. Näin oli, ajattelin mielessäni, mutta jatkoin heti ajatusta:”Näin tapahtui. Haluaisin kuulla mielipiteenne uudesta tekstistäni, jota olen kirjoittanut ja joka käsittelee nuoren runoilijan onnetonta rakkautta.”

Nämä sanat sanoessani mielessäni heräsi ajatus, kuinkahan monta kertaa aikaisemmin nainen oli samat sanat joutunut kuulemaan. Omaperäisyyden sijaan yritin tehdä vaikutusta kuluneilla puheenparsilla, joihin vaatetin itseni lisäksi muutkin. Mutta ei mennyt naisellakaan tänään kovin paljon paremmin: ”Aihe on mielenkiintoinen, mutta siitä kirjoitetaan valitettavan paljon. Olen tutustunut muutamaan liuskaan ja niiden perusteella on todettava, että vaikka olette jo uranne alkuvaiheessa oleva kirjailija, meidän yhtiömme odottaa tekstiltä suurempaa itsensä peliin laittamista. Tämä ei tarkoita, etteikö tekstissänne olisi ainesta, mutta meidän firmamme vaatii työntekijöiltään ja myös kirjailijoiltaan täyttä omistautumista.” Kuin varmemmaksi vakuudeksi lausumansa todenperäisyydestä nainen löyhytteli jakkupuvun takkiaan. Sen oikeaan rintaan kiinnitetty pinssi, jossa luki isoin kirjaimin ”KOKO” pisti silmään kuin teräase vatsaan. Tunsin sydämessäni syvän piston. Tämä ei hyvää luvannut.

Nainen nousi upottavasta nahkanojatuolistaan seisomaan ja ojentautui täyteen pituuteensa, mikä ei ollut kovin paljon, ehkä tuollaiset metri kuusikymmentä senttimetriä. Tässä tilanteessa tuntui kuitenkin siltä kuin hän olisi venynyt yli-inhimillisen tuntuisesti kaksinkertaiseksi pituudeltaan. Haukoin henkeäni, mikäli se tässä tilanteessa oli mahdollista. ”Me vaadimme työntekijältämme ja kirjailijoiltamme kaiken”, hän jyrisi kuin pappi korkeuksistaan, nosti pystyyn toisen kätensä ja heilautti sen kohti toimenpidepöytää.

”Näetkö nuo rippeet tuossa pöydällä. Kyse on edellisestä operaatiosta, jonka suoritin toimitusjohtajan vaatimuksesta. Kirjailijaa oli tehtävä enemmän markkinoita miellyttäväksi – katsos markkinaosuudet on säilytettävä”, nainen vihjasi epäsuoraan, vaikka en ollut edes pulskassa kunnossa tuona päivänä. ”Elimille meidän monialayrityksessämme löytyy kyllä käyttöä”, hän jatkoi ja mielessäni käväisivät teurastamon hihnat, joilla eläinten ruhot pyörivät ja pyörivät yhtä kyytiä kovalla vauhdilla…En halunnut jatkaa kuvitelmiani edellisen asiakkaan kohtalosta, siitä, kuka hän oli, miksi silpomistoimeen oli ryhdytty ja missä henkilö nyt majaili.

En tosiaan ollut tiennyt, mihin olin ryhtynyt. Olisi pitänyt uskoa neuvoja ja pysyä perinteisellä kustantajallani, joka ainakin kunnioitti kirjailijoita ja näiden terveyttä. Miksi olin lähtenyt elättelemään toiveita?

Nainen astui pari askelta kohti minua ja pyysi luovuttamaan kädestäni tekstipinon, jota puristin yhä enemmän hikeentyvin sormin. Koko naissukukunnan viat tiivistyivät tähän vihaisena uhoavaan naiseen. Olin niin pelästynyt, että huudahdin voimallisesti: ”En anna!”, käännyin kannoillani ja paiskasin oven kiinni. Sen läpi kuulin jakkupukuisen naisen mahtavan naurunpuuskan seuraavan kannoillani kuin pahimmanlaatuisen aaveen.

Saturday, February 17, 2007

Internet-sensuuri Iranissa

Ilmaisunvapauden puolesta

Agnes Callamard on puolustanut ihmisoikeuksia koko ikänsä, viimeksi ilmaisunvapautta puolustavan Article 19:n johtajana. Uusimpiin kampanjoihin kuuluu Iranin Internet-sensuuria vastustava Persian Impediment.

Kampanja käynnistyi 18.12., päivänä, jolloin julkistettiin valtakunnallisten, paikallisten ja Assembly of Expertsin vaalitulokset.

-Iranin valitsimme, koska siellä on hyvin suuri bloggaajien yhteisö: peräti 75000 bloggaajaa. Tavoitteemme on rakentaa bloggaajien verkosto ja vahvistaa vapautta Internetissä. Lopullinen päämäärämme on, että blogisensuuri loppuu Iranissa – tämä kukoistava yhteisö ei saa kuolla, uskoo Callamard.

Iranin valinta selvityksen kohteeksi oli muutenkin selvää. Iran on ensimmäinen maa maailmassa, jossa bloggaaja tuomittiin online-sanomistensa vuoksi vuonna 2003. Siitä lähtien vangittuja on ollut 28. Syytteitä on tullut ”Supreme Guiden loukkaamisesta, hallituksen vastaisesta propagandasta, kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta, kapinaan yllyttämisestä ja hallituksen keskeisten henkilöiden halventamisesta.”

Iranin blogistania leimaa sensuurin kulttuuri. Sosiaalisen sensuurin lisäksi bloggaajat harjoittavat voimakasta itsesensuuria välttämällä esimerkiksi poliittisesti epäkorrekteja aiheita.

Callamard istuu rennossa asennossa manchesteriläisen Novotel-hotellin aulabaarissa. Hän on tottunut maailmanmatkaaja, joka käy puhumassa kansainvälisissä konferensseissa kuukausittain. Tällä kertaa on vuorossa British Councilin järjestämä Digital Media and Freedom of Expression, päänavaus tärkeän ja laajan aiheen käsittelyssä, jossa hän esitteli uutta Iran-kampanjaa.

Blogien muutosvoima

Hän ei itse aluksi blogeihin sosiaalisen muutoksen välineenä, mutta on nyt iloinen siitä, että nuorempi kollega sai hänet uskomaan blogien muutosvoimaan.

Callamard uskoo ennen muuta tutkimukseen ja empiiriseen todistusaineistoon. Siksi kaikkia Article 19:n kampanjoita edeltää muutos- ja selvitysvaihe.

-Lähi-Idän bloggaajista tiedetään hyvin vähän. tutkimuksessa tarkasteltiin syyrialaisia ja libanonilaisia bloggaajia ja havaittiin, että moni miesbloggaaja oli jo ammattinsa puolesta tekemisissä kirjoittamisen kanssa: he olivat muun muassa tutkijoita ja toimittajia. Englanti oli suosituin bloggauskieli, sitten kirjoitettiin yllättäen kiinaksi ja arabiaksi. Syy tähän saattaa olla se, että paikallisia kieliä sensuroidaan.

Vaikka iranilaisissa blogeissa tarjotaan vaihtoehtoista sisältöä, niissä myös toistetaan samaa tietoa kuin perinteisissä medioissa. Arjen tapahtumat olivat suosituin aihe. Poliittiset kysymykset kiinnostivat myös, mutta käytännössä niistä ei juuri kirjoitettu.

-En itse kuulu digitaaliseen sukupolveen, mutta minua kiinnostaa ymmärtää kuinka tämä uusi ilmiö toimii.

Kampanjan omat nettisivut ovat osoitteessa www.persianimpediment.org. Sieltä löytyy kattavasti tietoa Internet-sensuurista ja sen toiminnasta Iranissa.

Bloggaajan profiili

Nettisivuilta löytyy muun muassa kanadalaisen jatko-opiskelija Jordan Halavin tutkimus The Iranian Webblog Research Project, jossa Halavi tarkasteli iranilaisten bloggaajien profiileita. Halavi halusi selvittää tutkimuksessaan, oliko bloggaamisessa kyse erityisesti kaupungistuneen, hyvin koulutetun väestön harrastuksesta vai laajemmasta, eri sosiaalisiin luokkiin ulottuva ilmiöstä.

-Noin puolet tutkimukseen osallistuneista oli iranilaisia maastamuuttajia Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Tämä todistaa bloggauksen olevan maiden rajat ylittävä ilmiö Iranissa.

Suurin osa tutkimukseen osallistuneista bloggaajista oli 20-32-vuotiaita opiskelijoita Teheranin, Vancouverin, Toronton ja Esfahanin kaltaisissa suurissa asutuskeskuksissa. 60 % vastaajista kertoi olevansa perheensä ainoita aktiivisia Internetin käyttäjiä. Osa vastaajista oli äärimmäisen uskonnollisia, toiset ateisteja.

Vastaajista 60 % oli miehiä, loput naisia. Vain 22 % kertoi joutuneensa pysyvän poliittisen sensuurin kohteeksi, 36 % kärsi satunnaisesta sensuurista.

Internet-sensuurin toiminta

Internet-sensuurin toimeenpanoa ja toimintaa valvoo kulttuurin ja islamilaisen valvonnan ministeriö, mutta myös muut ministeriöt ja hallinnolliset instituutiot osallistuvat sensuurin ylläpitämiseen. Supreme Cultural Revolution Council (SCRC) huolehtii sensuurin rahoittamisesta, oikeusjärjestelmä tuomitsemisesta, tieto- ja turvallisuusministeriö sensuurin edellyttämästä logistiikasta, viestintä- ja informaatioteknologiaministeriö sensuurin edellyttämästä teknisestä palomuurista ja turvallisuuden ja aseistettujen voimien logistiikan ministeriö vastaa bloggaajia sekä online-toimittajia vastaan suunnatuista iskuista.