José Luís Tavares: yksitoista




Lissabonissa pitkään asunut ja siellä kirjallisuutta ja filosofiaa opiskellut José Luís Tavares, 41, on Kap Verden tunnetuimpia runoilijoita, joka on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Calouste Gulbenkianin säätiö myönsi hänelle ensimmäisestä kokoelmasta vuonna 2004 Mário António –palkinnon. Kap Verden kirjailijaliitto tunnusti Tavaresin lahjakkuuden antamalla toisesta kokoelmasta Jorge Barbosa –palkinnon vuonna 2006. Tavares ei tavoittele yhden muodon täydellistä hallintaa ja sen jatkuvaa toistoa, vaan uudistumista jokaisessa kokoelmassaan: runouden kirjoittamisen on oltava tarpeeksi haasteellista runoilijalle itselleen, samoin kääntämisen.

Tavares on julkaissut kokoelmat Paraíso Apagado por um Trovão ja Agreste Matéria Mundo (Campo das Letras, 2004).

Toisen kokoelman pitkässä osastossa A Deserção das Musas Tavares pohtii runoilijan ja runon suhdetta 1900-luvulla. Tavaresin toinen kokoelma on myös yli 200-sivuinen kunnianosoitus kaikille taiteille, erityisesti runoudelle ja kuvataiteille. Hän kirjoittaa tyylipastisseja muun muassa Alexander O´Neillin ja Jorge Luís Borgesin kunniaksi. Kokoelma on samalla runoilijan taidon- ja tiedonnäyte: vaikka kyse onkin vapaamittaisesta runoudesta, alkukieliset runot soivat kuin klassinen musiikki.

Tavares on nimennyt vaikuttajikseen myös Ezra Poundin runoteoriat, Rilken, portugalilaisen runoilijan Vitórino Nemésion, Seamus Heaneyn ja brasilialaisen Jõao Cabral de Melo Neton. Tavaresia on kutsuttu myös metodiseksi runoilijaksi, joka kirjoittaa matemaattisen tarkasti.

Tavares on kirjoittanut myös sonetteja, libreton ja proosateoksen ja kääntää Fernando Pessoaa krioliksi.


Yksitoista

Syyskuun kaarten läpi
tuikki syksy kasvoillasi.
Toisten taivaiden yllä kaartuivat
myös jalokiveni
jäähyväisten kovassa tuulessa.

Mistä syntyi rotkojen huhu,
väsytetty sininen kukkuloiden yllä,
nyt en tiedä että muistot,
nyt en tiedä että kiihko herättää meidät
rakkauden äkilliseen epävarmuuteen.

Näin sinun lähtevän noille heikoille
tulille, tuhkaa ja leviä kannoit
hiuksissasi, samoja hartioita
aamun keveässä kuiskauksessa.
On kuin olisin katsonut sinua toisessa
elämässä, tietäen jo että onni
lepää tällä mustalla puuvillalla
jota sydämet piilottelevat
ollessaan rakastuneita.

Syyskuu on kaadettu kukka
jossa jäähyväiset ottivat uudelleen meidän
kätemme, niin kaukana sokean katseesta
harjoitellen uusia litanioita
epävarmaa huomista varten.

käännös Rita Dahlin

Comments

Popular posts from this blog

Malawi folk-tale

Surullisen hahmon ritari

Apurahapaja I saa jatkoa lokakuussa - ilmoittaudu heti!