Yhtäläisyyksiä ja eroja

Kuukausien päästä päähäni pälkähti ajatus keski-aasialaisten naiskirjailijoiden jatkotapaamisesta, joka tapahtuisi kauniissa Helsingissämme. Pistin hihat heilumaan ja sain hiukan apua naiskomitean aktiiveilta. Ajatus antologiasta sai tulta siipiensä alle Liken innostuttua ideasta. Kokous alkoi saada myös vähitellen rahoitusta. Se alkoi kaiken kaikkiaan näyttää mahdolliselta. Jo edellisen Suomen PENin naiskomitean puheenjohtajan Tiina Pystysen unelma oli käymässä toteen. Keski-Aasiaan painottuvan monikulttuurisen kokouksemme kirjalliset antimet ovat nyt tässä, ulottuvillanne. Olkaa hyvät.

Antologia jakaantuu lukuihin maantieteellisin perustein. Ensin tulevat keskiaasialaiset, sitten kontrastin vuoksi länsimaat ja lopuksi muut länsimaat. Alustusten lomaan on siroteltu kaunokirjallisia pätkiä – runoja ja proosaa – kirjallisiksi välipaloiksi ja kevennyksiksi. Antologia on suunnattu ensisijaisesti suomalaisille markkinoille, mutta palvelee osin myös aiheesta kiinnostuneita kansainvälisiä lukijoita. Suuri osa teksteistä löytyy siis myös englanniksi.

Kaunokirjalliset näytteet ja muut tekstit todistavat, kuinka vahvasti perinteet ja tavat edelleen elävät Keski-Aasiassa, niin yhteiskunnassa kuin kirjallisuudessa. Perinteitä arvostetaan ja vaalitaan. Vaikka jonkinlainen orastava demokratia on maahan hyvin hitaasti tulemassa, Keski-Aasian maiden yhteiskunnat ja kulttuurit muuttuvat tuskin koskaan länsimaisiksi. Keski-Aasia on maantieteellisestikin enemmän itää kuin länttä. Tämä näkyy erityisen selvästi Lilia Kalausin runoissa, joissa välähtää häivähdys pagodien huipuista ja kiinalaisista dynastioista. Runoudella on myös vahva asema Tadžikistanissa, jossa runouden juuret voivat ulottua peräti klassiseen persialaiseen runouteen asti. Perinteet vaikuttavat paitsi kirjallisuudessa ja taiteessa, myös itse elämässä.

Dalmira Tilepbergenovan dokumenttielokuvat tallentavat paikallista kulttuuriperintöä ja tapoja. Perinteet eivät ole irrottaneet otettaan erityisesti maaseudulla ja vuoristossa asuvista ihmisistä. Vuoristossa elävät naiset saattavat edelleen synnyttää luonnon keskellä kuten heidän esiäitinsä. Kaupunkilaiset ovat maallistuneet ja irtaantuneet perinteiden painolastista, vaikka länsimaalaisiksi heitäkään ei voi kutsua. Länsimaiset vaikutteet ja perinteet käyvät kädenvääntöä siitä, kumman ote ihmisten sieluista on voimakkaampi.

Antologian avaa kirgistanilaisen toimittaja Vera Iversenin kirjoitus, jossa Iversen vertaa lehtiä ja kustantamoita kyltymättömään uuniin, jonka kitaan saa syöttää loputtomasti materiaalia ilman, että se koskaan täyttyy. Iversen kertoo keskittyneensä neuvostoaikaisen sanomalehden toimittajana työnsä hoitamiseen mahdollisimman hyvin kollegoiden omistaessa aikansa lähinnä Kuningas Alkoholille. Myöhemmin hän pääsi töihin sanomalehteen, jolla oli vahvat kytkökset Putiniin. Seurasi karkotus Norjaan, jossa Vera meni naimisiin. Hän palasi lapsineen noin vuoden päästä Kirgistaniin, ja elättää itsensä nykyään vapaana toimittajana. Nyt hän voi valita vapaammin aiheensa ja lehdet, joihin kirjoittaa. Iversen on kirjoittamassa myös faktapohjaista kirjaa Norjaan saapuneiden pakolaisten kokemuksista.

Keski-Aasia on perinteisesti ollut suullisen kirjallisen perinteen voima-aluetta. Myös itämainen – tai slaavilainen – pyrkimys arkea syvemmän hengen ja hengellisyyden ilmaisemiseen elää keski- aasialaisten teksteissä. Kirjailijoiden omassakaan keskuudessa ei ole yhtä oikeaa suhtautumistapaa kirjallisiin perinteisiin. Kazakkitutkija, runoilija Zira Naurzbaeva toivoo nykyisten naiskirjailijoiden elvyttävän teoksissaan muinaisia arkkityyppisiä käsityksiä naisista äiteinä tai kahden maailman välillä toimivina yliluonnollisina välittäjinä.

Ylipäätään pitkittynyttä transitiovaihetta elävissä Keski-Aasian maissa kirjailijat arvostavat omia kirjallisia perinteitään, eivätkä näe suurempia syitä olla pitämättä niistä kiinni. Ja heidän päätöstään säilyttää omaleimainen paikallinen kirjallisuus on arvostettava. Kaikkien ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan saadakseen suuren kalan. On maailman kirjallisuuksien kannalta piristävääkin, että vielä löytyy alueita, jotka elävät täysin omalakisesti, länsimaisista vaikutteista kaukana, haluamattakaan imeä vaikutteita niistä. Epäilemättä Keski-Aasia kuuluu näihin omaleimaisen kirjallisen kulttuurin alueisiin.

Jotkut taiteen alat – esimerkiksi elokuva – ovat paljon riippuvaisempia rahoituksesta ja taloudellisista reunaehdoista kuin kirjallisuus, jonka luomiseen tarvitaan periaatteessa vain kynä ja paperia. Kriitikko, filmologi Goulbara Tolomušovan mukaan viime aikojen tekniset muutokset ovat mahdollistaneet elokuvien tekemisen myös niille harrastajille, joilla ei ole paksuja setelitukkuja takataskuissaan. Viime aikoina on ilmestynyt elokuvia, joissa käsitellään Kirgistanin nykypäivää ja sosiaalisia ongelmia (huumekauppa, salakuljetus). "Neuvostoliiton jälkeisessä elokuvassa ollaan tällä hetkellä perustavanlaatuisten kysymysten äärellä. Jokainen itsenäistynyt valtio löytää vähitellen itsensä, viidentoista täydellisen rauhattomuuden ja kodittomuuden vuoden jälkeen." (suom. Sanni Koski).

Neuvostoaikana muodostui hyväksyttyjen kirjailijoiden ja taiteilijoiden kaanon, eikä heidän joukossaan ollut juurikaan naisia. Transitiovaiheeseen päätyneissä IVY-maissa ei eletä enää neuvostoaikaa, vaan kapitalismi ottaa ensi askeliaan niissä. Tämä uuteen todellisuuteen ole voinut olla vaikuttamatta kustannustoiminnan luonteeseenkin, kuten Lilia Kalausin teksti osoittaa. Myyntipotentiaali ratkaisee pitkälti kustannusohjelman; laatu on siirtynyt marginaaliin tai ainakaan sillä ei ole hirveän paljon elintilaa. Romanttinen naisviihde myy, ja siksi sitä myös kustannetaan. Ilmiö ei eroa paljonkaan länsimaiden tilanteesta. Naiset ovat kuitenkin edelleen kirjallisen kaanonin ulkopuolella, marginaalissa.

Kirjan julkaiseminen on muutenkin vaikeaa. Joka vuosi kirjailijat kilpailevat paremmuudesta keskenään hakiessaan Sorokselta ja muilta säätiöiltä apurahoja, jotka mahdollistavat kirjan julkaisemisen. Käännökset ja haastattelut ulkomaisissa lehdissä ovat kovaa valuuttaa tässä kilpailussa, jossa laadun lisäksi ratkaisee julkinen näkyvyys. Kodin oven murtamisen jälkeen naiskirjailijalla on siis vielä useita muita esteitä voitettavinaan kirjailijaksi tulemisen tiellä.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari