Keski-Aasian naiskirjailijakokous

Pyöreän pöydän ääressä

Naiskirjailijat ympäri Keski-Aasiaa, Kirgistanistan, Kazakhstanista, Tajikistanista, olivat kokoontuneet pyöreän pöydän ympärille kesäkuussa 2005 bishkekiläisen hotellin konferenssihuoneeseen ensimmäistä kertaa elämässään. Naiset avasivat vuorotellen sanaisen arkkunsa ja kertoivat, kuinka heitä joko heidän aviomiehensä, perheensä tai yhteiskunta olivat yrittäneet saada heidät luopumaan turhana pidetystä harrastuksestaan, joka joillekin merkitsi lähes elämää, kirjoittamisesta.

Naisten kirjoittamiselle – naiskirjailijuudelle – on Keski-Aasiassa yllättäviä esteitä vielä näinäkin päivinä. Monet kirjailijaksi ryhtyvät naiset tekevät samalla ankaran valinnan perheen ja kirjoittamisen välillä. Usein perhe hylkää kirjoittavan, tuottamattoman naisen. Nämä tarinat toistuivat yksi toisensa perään.

Toinen vaikea kysymys olivat julkaisumahdollisuudet. Suuret kustantamot julkaisevat vain hyvin myyviä oppikirjoja. Muut joutuvat hakemaan tuen kirjoilleen säätiöiltä. Soros ja sveitsiläiset säätiöt ovat kuulemma parhaita kulttuurintekijöitä. Sorostakin syytettiin korruptiosta.

Minulla oli etuoikeus olla kuuntelemassa näitä naisia yhdessä Tiina Pystysen ja parin muun kansainvälisen PENin edustajan kanssa. Me kaikki tulimme länsimaista, joissa naisten itsemääräämisoikeus ja ainakin periaatteellinen tasa-arvo ovat jonkinlaisia itseisarvoja, vaikka asiat eivät ole täydellisesti meilläkään.

Meille oli järjestetty myös turistisempaa ohjelmaa, eli vierailu vuoristoiselle maaseudulle, jossa tutustuimme hevosten saloihin ratsastamalla. Lisäksi osallistuin unohtumattomalle päivän retkelle parantavan Issyk-Kul-järven rannalle: elämykset ovat pienestä lähtöisin, Issyk-Kulin vaaleana ja lempeänä liplattavasta vedestä, jota lumihuippuiset vuoret ympäröivät kaukaisuudessa. Kävelimme Keski-Aasian PENin tuolloisen puheenjohtajan Vera Tokombaevan (nyk. Iversen) kanssa läheiselle kioskille ostamaan olutta, jonka nautimme tumman tähtitaivaan alla. Hiljaisuus oli rikkumaton, vain Issyk-Kul liplatti vaimeasti taustalla. Kiireiset bishkekiläiset suuntaavat myös tälle mökkialueelle viettämään viikonloppujaan.

Idea jatkotapaamisesta

Ei heti, vaan kuukausia myöhemmin päähäni pälkähti ajatus Keski-Aasialaisten naiskirjailijoiden jatkotapaamisesta, joka tapahtuisi kauniissa Helsingissämme. Suomen PENin naiskomitean puheenjohtajana päätin pistää hihat tuulemaan. Käsintuntuva muisto kokouksesta jäisi, jos sen alustukset saisi antologiaksi, ja tiedon ohessa mutusteltavaksi kaunokirjallisia makupaloja. Ajatus antologiasta sai tulta siipiensä alle Liken innostuttua ideasta.

Mutta ei kokousta, jos ei rahoitusta. Aloin postittaa ahkerasti hakemuksia ja saimmekin positiivisia vastauksia, apurahoja. Sabine Forsblom tarjosi arvokasta käännösapua ja Tiina Pystynen kannusti muuten vain, olihan hän käynnistänyt minun edeltäjänäni arvokkaan Keski-Aasia-työn. Suomen PENiläiset tulivat avuksi käytännön järjestelyissä.

Kokouspaikaksi vakiintui kulttuurikeskus Caisa. Avaajiksi saimme arvovaltaisia vieraita: kokouksesta kovasti innostuneen kansanedustaja Heidi Hautalan ja elokuvaohjaaja Kaisa Rastimon, jolla oli itsellään kontakteja erityisesti Lähi-Itään päin. Politiikka-lehden päätoimittaja Jaana Kuusipalo piti kokouksen avauspuheenvuoron, jossa hän kävi läpi suomalaisen politiikan vaikuttajanaisia yli satavuotisen äänioikeuden varrelta.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari