Hurraa matkoja, joita moderni postilaitos tarjoaa!

Mihin pakenisi nopeiden autojen ja yksin kiihdyttävien ihmisten tieltä?

Ajatus oli viety lähes loppuun, kun uusi ajatus vei uudelle polulle.

Tätä valtatietä kuljemme kädet toisistamme irrallaan vaihteita käännellen.

Aamuinen kauhakuormaaja ääntelee. Luomet alkavat avautua yhdeksän jälkeen.

Kunniattomat säädylliseen aikaan heräävien keskellä hitaudessa ajatusten virtoineen.

Maailma koputti yllättäen, talitintti ikkunalaudalla.

Totuus on pyykkikoriin kerääntyneissä likaantuneissa vaatteissa, joita on lähes mahdoton saada pesukoneeseen asti.

Teitä, joita ei ole vielä tunnistettu tai löydetty, ei voi enemmistön mielestä kutsua teiksi.

Minusta kyllä. Jokainen ajatusten silmittömään haaviin pyydystetty sintti on tutkimisen arvoinen.

Vaikka toisin sanotaan. Kun emme useimmiten kuuntelisi.

Minä menin menojani ilman esimiestä – kunpa muutkin irtisanoisivat itsensä palveluksesta.

Vapautta on herätä ennalta-arvaamattomiin aikoihin samasta makuuhuoneesta, avata aamun lehti kiireettömät kaihtimet.

He menivät jo pitkin maanteitä kodeistaan poispäin eivätkä katsoneet taakseen.

Pitkän ja virtaviivaisen linja-auton penkit täynnä asukkaita katse eteenpäin suunnattuna.

Vaikka voisi avautua joka suuntaan. Olla menemättä.

Hän, joka oli puristuksissa sängyn ja tietokoneen välissä, umpinukuksissa, toiset jo lähtivät.

Pesukone jätti pyöriessään jälkeen kolisevan äänen, kuin koneiston rattaat kulkisivat.

Silmänlumetta kaikki. Vain aistimuksiin voi enää luottaa.

Kokopäiväinen oleskelu työpaikan ulottumattomissa saattaa koitua kohtaloksenne.

Mutta alituiseen töissä, toisenlaisessa kuin esimiehen virka.

Heräsi kysymys, voisiko pesukoneen rummun pyörimisvauhtia entisestään lisätä?

Näitä hän mietti myöhäisen linnun napattua suurimman madon.

Koputuksia, koputuksia, alituisia koputuksia – mutta ei ketään, joka astuisi sisälle asti.

Ketään kohtaamattomia aatoksia päivästä toiseen. Törmäten kenties vain itseensä.

Aikataulut ovat tehtyjä niille, jotka vastuuttomina vaeltavat. Vastuulliset voivat ottaa vapautensa ja käydä laiturinreunan kuin ikkunalaudan yli tuntemattomiin syvyyksiin.

Hän hyppäsi ikkunalaudalta kevyesti kuin oravat lähimmän puun oksalle.

Tutkimattomia ovat puiden polut.

Yhdessä hetkessä suurkaupunkien valtateille pitkät valot etäisyyteen asti sytytettyinä.

Ja he, jotka sillä välin jokapäiväisiä teitään kulkivat, olivat toimistonsa pöydän ääreen paperivuoren alle hautautuneita. Hän vain istui keittiössään lukien.

Hurraa matkoja, joita moderni postilaitos tarjoaa!

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan