Elämää paratiisissa

Elämää paratiisissa

Muutin Brisbaneen kaksi vuotta sitten it-alalla työskentelevän australialaisen kihlattuni houkuttelemana. Työnsaantimahdollisuudet omalla alallani eivät olleet hääppöiset. Palkat ja edut olivat mitättömiä. Kai minua pidettiin liian tosikkona täällä. Joku sanoi haastattelussa: ”Sinulta puuttuu persoonallisuus.” Nämä asiat vahvistivat minua, ja ajattelin näyttäväni vielä.

Olin jo kauan haaveillut omasta vaatetusliikkeestä, koska kokemusta alalta oli kertynyt. Riski tuntui kuitenkin suurelta, ja oloni oli epävarma.

Tänne muutettuani huomasin, että joka toinen liikkeen omistaja oli nuori, eikä heillä ollut sen kummempaa kokemusta. Perustin Paradiso-vaateliikkeen helmikuussa 2007 kihlattuni kanssa. Hän hoiti kaikki paperiasiat oman työnsä ohella. Liiketila löytyi neljän-viiden kuukauden etsinnän jälkeen keskustan lähellä sijaitsevalta arkaadilta. Liike saatiin rakentaa ja suunnitella itse vasta monen hyväksynnän jälkeen ja tarkan tietokonepiirustuksen mukaan. Vuokrasopimuskin oli sellainen aapinen, että huhhuh! Minun piti hankkia oma lakimies, sillä aina löytyy joku, joka yrittää huijata tai totuus on aina luettavissa “rivien välistä”.

Täällä ei saa mitään valmiina, kaikki pitää selvittää, hoitaa ja huomata. Kukaan ei ole sinua neuvomassa. Kaiken pitää olla paperilla ja monen henkilön todistamia. Selittelyt eivät kelpaa, täytyy olla mustaa valkoisella. Lainankin saa helpommalla ja halvemmalla Suomesta. Yrittäjille ei ole mitään starttirahoja – yrittäjiä piisaa, eikä yrittäjiksi tarvitse kannustaa.

Tuon maahan naisten trendivaatteita Italiasta. Löysin kolme kiinnostavaa toimittajaa

internetin avulla, ja sain vihdoin hyötyä italian kielen taidostani. Asuin aikoinaan vuoden Italiassa, ja ihastuin heidän upeisiin vaatteisiinsa ja erilaiseen tyyliinsä. Tuosta syntyi liikkeeni nimi Paradiso – paratiisi. Tilasin innoissani ensimmäisiä lähetyksiä, ja asuntomme täyttyi pahvilaatikoista ja vaaterekeistä. Teimme vielä reissun toimittajien luo Italiaan, ja samalla lomailimme, koska tiesimme, ettei lomia voisi järjestää lähitulevaisuudessa.

Liikkeessä seitsemän päivää viikossa

Olen liikkeessä seitsemän päivää viikossa. Siistin ja järjestelen liikettä, palvelen asiakkaita, suunnittelen markkinointia ja vaihdan liikkeen ulkonäköä, olen yhteydessä toimittajiin, seuraan uusia trendejä, teen tilauksia ja seuraan myyntiä – tekemistä riittää.

Liikkeet sulkeutuvat yleensä 17-17.30 aikoihin, paitsi perjantai-iltana klo 21. Ostokset tehdään ruokatunnilla. Sunnuntaina ei tarvitsisi työskennellä, mutta näin alkuun haluan olla liikkeessä silloinkin. Vapaus on ihanaa – päätän kaikesta, teen mitä haluan, milloin haluan! Lisäksi kovana työntekijänä on ihana työskennellä vain omaan kukkaroonsa. Ikkunoiden pesu ja lattian moppauskin hoituu ihan eri motivaatiolla. En ole katunut sekuntiakaan yrittäjäksi ryhtymistä.

Positiivinen palaute lämmittää myös sydäntä. Täällä sitä saa, jos on aihetta. Liikettäni on ihailtu ja pidetty tuotteita kauniina. Ohikulkijat hymyilevät, tervehtivät ja vilkuttavat, jos otat heihin katsekontaktin. Miten toimisi lause ”hei, mitä sinulle kuuluu tänään?”. Täällä asiakkaaseen otetaan kontakti niin, aloittamalla vuorovaikutus.

Kaikki järjestyy oikealla asenteella. Positiivisuus on tarttuvaa. Pienillä eleillä ja sanoilla saa toisen hyvälle tuulelle.

Eurooppalaisuuteni luo enemmän kiinnostusta tuotteisiin. Australialaiset eivät ole tarkkoja nalkuttajia, eivät he katso jokaista saumaa ja materiaalia suurennuslasilla. Hyvältä näyttävä vaate ostetaan. Sovituskoppiin mennään ostoaikeet mielessä. Täällä satsataan enemmän ulkonäköön, ja lämpötilojen puolesta voi kulkea kesämekossa ympäri vuoden. Minunkaan ei tarvitse roikottaa talvivaatteita rekissä.

Suomesta kaipaan asioiden hoitamisen helppoutta ja luottamusta ihmisiin. Välillä en voi sietää tekopirteitä ihmisiä, joita täällä riittää.

Unelmoin apulaisen palkkaamisesta, mutta ensimmäinen vuosi menee totutellessa uuteen ihanaan. Haluan oppia tuntemaan asiakkaat ja heidän vaatimuksensa. On hienoa tuntea pystyvänsä vaikuttamaan heidän toiveisiinsa. Toki toivon kassankin kilahtavan välillä.

Asumme kaksiossa Brisbanen ydinkeskustassa, kilometrin päässä liikkeestä. Olemme kaupunkilaisia, ja meille on tärkeää, että voimme kävellä keskustaan ja työhömme.

Talossamme on kuntosali, uima- ja poreallas sekö sauna. Kaupunki on täynnä 25-35-kerroksisia rakennuksia, joissa on nämä mahdollisuudet.

Onneksi illat ovat sentään vapaita, vaikka ensi alkuun en osannut ajatella muuta kuin yritystä. Muuta elämää ei olisi, jos liikettä joutuisi pitämään joka päivä auki klo 21:een. Yksinäistähän tämä on, mutta onneksi tuttavat ja ystävät käyvät välillä vierailuilla.

Toivon, että liiketoimintani alkaa kukoistaa. Mistä sitä tietää, vaikka joskus avaisin liikkeen Suomessa.

Paradiso-vaateliikkeen toimitusjohtaja Annika Granström

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan