Vaikka käärme olisi kuinka pieni

15. Vaikka käärme olisi kuinka pieni

Vaikka käärme olisi kuinka pieni, sitä ei voi

käyttää vyönä, apinan saa kiinni elävänä vain

se joka leikkii olevansa apina ja hiiri tuhoaa

ennemmin pavut kuin jättää ne syömättä: eläin

maailman lait ovat yksinkertaiset, ihminenkin

oppii ne, kun vain jaksaa olla oppimatta, antaa

luonnon opettaa. Olisiko ihminen sammakko,

joka ei tiedä joesta yhtä paljon kuin kala?

Ja mistä on pelkomme tehty: käärme pakenee

ihmistä, siinä missä ihminen käärmettä.

Tasan ovat onnemme lahjat: pelkoa yhtä paljon,

onnea aina vähemmän, kun emme kutsu sitä

sisälle silloin kun se kolkuttaa oven takana.

Seuraavassa hetkessä on aina myöhäistä: oivallukset

on tehtävä heti. Metsässä ylilyönnit kostautuvat:

rupikonna menettää jalkansa leikkiessään

sammakkoa, kilpikonna menettää sateensuojansa

jos se luulee ilman kilpeä toimeen tulevansa.

Tiikeriä ei voi verrata koiraan, ei vaikka se

nukkuisi ilman päivällistä, ei eläintä ihmiseen.

Miksi tiikeri haaveilee päivät pitkät taivaalla

liitävän haukan saalistamisesta, kun haukalle

riittäisi maassa mateleva etana? Aina tahdomme

jonnekin, minne emme helposti pääse, miksi

emme olisi kuin hevosia, jotka aina laukkaavat

kotipolun tunnistaessaan? Mahdoton on

mahdotonta, ei vuohikaan voi kylpeä ennen

kuolemaansa, koska silloin se joutuu päivälliseksi:

viisas vuohi syö aina alueelta, joka on sen

ulottuvilla. On silti lajeja, jotka tähtäävät

aina vain kauemmaksi kunnes kotimaisemat

ovat taaksejäänyttä elämää, perinteet kuopattu,

nuoli tavoittelee kuuta taivaalta mutta osuu vain

lähimpään puuhun mikä tietysti on anteeksi

antamatonta, aina on lennettävä pidemmälle

kuin siivet oikeastaan kantavatkaan, nopeammin

kuin jalat antavat myöten: tätä on edistys ja

ilman edistystä ei kai ole ihmistäkään. Vai

onko niin, että se mitä edistykseksi kutsutaan

onkin vain kimppu yhden ihmisen neuroottisia

päähänpistoja, joista muodostui päähämme

totuuden kaltainen rakennelma? Olemmeko

sittenkin ruumiimme häkin vankeja, eläimen

kumppaneita, jonka lajityypilliset ominaisuudet

eivät sittenkään eroa toisistaan merkittävästi?

Vai olemme omanlainen tuhoojarotu, jonka

tehtävä on tappaa sukupuuttoon mahdollisimman

monta lajia, että maa olisi autio jäljiltämme?

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale