Suurimpia sellistejä






Suuri soolosellisti

Porton katedraalin takana, Rua de Hugolla on runoilija-diplomaatti Guerra Junqueiron kotimuseo, jossa oli esillä joulukuun 2006 loppuun saakka myös sellisti Guilhermina Suggian elämästä kertova näyttely.

Suggia (1885-1950) oli Portugalin merkittävimpiä soolosellistejä, joka tunnettiin myös Pablo Casalsin vaimona ja oppilaana. Vanhemmat, Elisa ja Augusto olivat lissabonilainen sellisti ja opettaja, joiden suonissa virtasi espanjalaista ja italialaista verta. Isä oli alusta lähtien Guilherminan opettaja ja ohjaaja, kunnes hänen opettajakseen tuli vuonna 1898 Pablo Casals. Gulhermina sai kolme vuotta myöhemmin stipendin, jonka turvin hän lähti Leipzigiin opiskelemaan. Hän oli erinomainen oppilas, joka oppi päivä päivältä enemmän sellonsoiton saloista.

Guilhermina esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti 7-vuotiaana Matosinhossa, jossa häntä säesti pianolla hänen sisarensa Virgínia. Esiintyminen kuninkaalliselle perheelle Lissabonissa aukaisi uusia ovia lahjakkaalle nuorelle sellistille. 11-vuotiaana hän alkoi pitää säännöllisesti konsertteja Orpheon Portuensessa. 14-vuotiaana Guilhermina aloitti opinnot konservatoriossa. Häntä pidettiin poikkeuksellisen lahjakkaana sellistinä.

Guilherminan suosio ja kasvoi. Hänet tunnettiin Portugalissa, Espanjassa, Ranskassa, Keski-ja Itä-Euroopassa. Toinen maailmansota keskeytti Guilherminan uran ja maailmanvalloituksen. Hän palasi synnyinkaupunkiinsa Portoon, jossa asui rakastamassaan talossa osoitteessa Rua da Alegria 655.

Guilhermina unelmoi koko ikänsä Amerikkaan matkustamisesta, mutta ei koskaan ehtinyt toteuttaa unelmaansa.

Elämänsä aikana hän konsertoi monissa merkittävissä konserttisaleissa ja sai lukuisia kunnianosoituksia, muun muassa synnyinkaupunkinsa Porton myöntämän kultamitalin vuonna 1938.

Guilherminan uran onnistuneimmat konsertit nähtiin Portossa ja Lontoossa, jossa hän esiintyi myös saarivaltion hoville. Pari vuotta ennen kuolemaansa hän ehti esiintyä Royal Albert Hallissakin.

Guilhermina tuki koko elämänsä ajan humanitäärisiä ja kulttuurijärjestöjä, muun muassa Punaista Ristiä ja eläinsuojeluyhdistystä, unohtamatta uskonnollisia instituutioita. Hyväntekeväisyys oli noihin aikoihin suosittua muusikoiden keskuudessa, eikä Suggioiden perhe ollut poikkeus.

Guilhermina sairastui vakavasti, ja hänen sisarensa, vanhempansa ja miehensä hylkäsivät hänet. Hän kävi kalliissa hoidoissa parhaiden lääkärien luona Lontoossa asti, mutta mikään ei auttanut: mestarisellisti jätti tämän maailman 65-vuotiaana 30.7.1950. Mestarisellistin jumalaiseksi kasvanut maine jäi kuitenkin elämään, vaikka hän konkreettisesti maailmasta poistuikin.

Museossa oli esillä Suggian kirjeenvaihtoa ja henkilökohtaisia esineitä, muun muassa nuotteja, esiintymisvaatteita sekä hänestä tehtyjä muotokuvia. Koska sello on iso, maskuliininen soitin, naissellistin piti olla poikkeuksellisen naisellisesti pynttäytynyt valokuvissa.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale